Onko täällä ketään, joka on kokenut perheväkivaltaa, mutta

fyysinen väkivalta jäi siihen yhteen kertaan, henkinen ei..Yleensä näin ei kuitenkaan käy, paitsi jos väkivallan käyttäjä on tehnyt sen humalassa ja lopettaa alkon käytön.

Ja jatkoin suhteessa tai siis jatkan vieläkin... Episodin jälkeen löin ukolle eropaperit käteen ja käskin hakemaan eroa johon ukko ei suostunut joten jos joskus tulee vielä se seuraava kerta ukko saa lähteä.

KOvasti katui tekojaan ja en väitä etteikö minussakin olisi ollut yllyttäjän piirrettä siinä tilanteessa.

Mies myös ehdotti että hän saisi jäädä koe ajalle johon vastasin että sun koe aikas on tasan sun loppu elämä...

Toki mies joutui hieman miettimään tilannetta kun pari vkoa myöhemmin hän sai turpiinsa jonkun läheisen (minun) pyynnöstäni oikein huolellisesti omilta kavereiltaan...joten nyt ollaan aika hyvin tasoissa

ei oltu oikeudessa, muutenhan suhde olisi jo ohi, tapahtumasta 7 vuotta, eikä tosiaan ole toistunut, kuin henkisesti

Ei jäänyt yhteen kertaan, mutta on loppunut kuitenkin sitten, kun kerroin asiasta ulkopuolisille, myös viranomaisille. Mies hakeutui hoitoon ja asiaa valvottiin. En pelkää enää mitään. Sanoin vuosia sitten miehelle, että jatkan hänen kanssaan, kunhan minun ei tarvitse pelätä omassa talossani.



Tässä asiassa on ollut mukana myös isot lapset, he ovat samoin antaneet anteeksi siksi, että isä halusi hakea apua ja onnistui korjaamaan käytöstään.

Ei jäänyt yhteen kertaan, mutta on loppunut kuitenkin sitten, kun kerroin asiasta ulkopuolisille, myös viranomaisille. Mies hakeutui hoitoon ja asiaa valvottiin. En pelkää enää mitään. Sanoin vuosia sitten miehelle, että jatkan hänen kanssaan, kunhan minun ei tarvitse pelätä omassa talossani. Tässä asiassa on ollut mukana myös isot lapset, he ovat samoin antaneet anteeksi siksi, että isä halusi hakea apua ja onnistui korjaamaan käytöstään.

teillä siis hallitaan turpaan vetämällä, wau! Varmasti kasvatatte hienoja lapsia.

Toki mies joutui hieman miettimään tilannetta kun pari vkoa myöhemmin hän sai turpiinsa jonkun läheisen (minun) pyynnöstäni oikein huolellisesti omilta kavereiltaan...joten nyt ollaan aika hyvin tasoissa

Väkivallallahan se väkivalta korjaantuu. Ansaitsette todella toisenne.

Ja nyt miehesi lupailee, ettei tämä toistu ja haluat tietää täältä, onko se mahdollista? Siihen ei kyllä voi kukaan vastata, aika näyttää, jatkuuko teillä väkivalta ja kuten usein käy, paheneeko se. Jos miehesi suostuisi johonkin terapiaan, jossa purkaa väkivaltaisuuttaan, niin mahikset paranisivat. Ja jos miehesi väkivaltaisuus purkaantuu humalassa, niin hänen olisi oltava juomatta.

Kenenkääne i pidä mennä tuomitsemaan toisten ihmissuhteita yksioikisesti sanomalla, että yksi lyönti= välitön avioero.



Mutta se sinun on uskottava, että väkivaltaa ei saa koskaan kokea oikeutetuksi. Että "kyllähän minä sen tavallaan ansaitsin, kun olin niin typerä". Täytyy myös mielstäni mennä jossakin määrin itseensä, jos tapana on usuttaa "lyö vaan, anna tulla, ethän sä muuta osaa, pienimulkkuinen luuseri". Naiset lyövät usein henkisesti, mutta myös nyrkein yhä enemmän. Silti miestä pidetään aina syyllisenä.



On tehtävä rajat: ei saa kajota, ei saa töniä, ei pakottaa, ei töykkiä, ei lyödä. Jos se ei lopu, suhde loppuu. Ja jos lyöjä on valmis apua hakemaan, siinä autetaan eikä se apu mielestäni ole jatkuvaa muistuttamista siitä kuinka paska akanhakkaaja toinen on. Kun apua haetaan tosissaan, muistetaan kummankin ihmisarvo.

syytteen. Olemme sovittelut käyneet. Kaikki on hyvin ollut, mutta nyt pelottaa miten tämän asian läpikäyminen onnistuu ja kestämmekö sen. Mies kokee valtavaa syyllisyyttä asiasta eikä kumpikaan meistä haluaisi enää muistella koko asiaa. Terapiat ym käyty, mies täysin väkivallaton, ja ollut aiemminkin ennen tätä.

tapahtumat olivat sen verran lieviä, etteivät menneet niin pitkälle. Asiat selviteltiin siis psyk. puolen ihmisten ja lastensuojelun viranomaisten kanssa yhteistyössä ja seurannassa. Olimme siihen itse suostuvaisia, samoin lapset. Keskinäinen avoimuus pelasti koko perheen sillä hetkellä.

Ei jäänyt yhteen kertaan, mutta on loppunut kuitenkin sitten, kun kerroin asiasta ulkopuolisille, myös viranomaisille. Mies hakeutui hoitoon ja asiaa valvottiin. En pelkää enää mitään. Sanoin vuosia sitten miehelle, että jatkan hänen kanssaan, kunhan minun ei tarvitse pelätä omassa talossani. Tässä asiassa on ollut mukana myös isot lapset, he ovat samoin antaneet anteeksi siksi, että isä halusi hakea apua ja onnistui korjaamaan käytöstään.

Millaista apua/hoitoa miehesi sai?

Minun ex-mieheni harrasti tai siis harrasta edelleen fyysistä ja henkistä väkivaltaa, 18 vuotta minä häntä kestin. Nyt on hänellä uusi kumppani ja samat kuviot miehellä jatkuu. Uusi kumppani on saanut hänet käymään psykiatrisella sairaanhoitajalla, mutta hän siis meni sinne uuden kumppanin sanelemana ei omasta halustaan, eikä noista käynneistä ole ollut hänelle apua, käynyt siellä 1½ vuotta.