Lue keskustelun säännöt.
Ystävästä kaveriksi
02.05.2011 |
Pystyttekö te siihen? Siis kaveruuteen ystävyyden jälkeen.
Pitkäaikainen hyvä ystäväni, tai ihminen jota olen pitänyt sellaisena, ei halua enää olla ystäväni. Kaveri tai tuttu kylläkin.
Olenko outo kun se on minusta todella vaikeaa. Jos on kerran päästänyt ystävättärensä läheiseksi ihmiseksi, kauan sitten, on hän automaattisesti minulle läheinen. Se että olisi enää hyvän päivän kaveri, ei tunnu mahdolliselta, se tuntuu pahalta.
Tarkoitan tällaista tuttavuutta että kävisin edelleen hänen järjestämillään kutsuilla/juhlissa, ja kävisimme kerran vuodessa elokuvissa ja kahvilla. Tämä on sen tason ystävyyttä jota hän ilmeisesti haluaa.
Tällainen tuttavuus jonkun muun kanssa on ihan ok. Entisen läheisen ystävän kanssa siitä tulisi vain - no, paha mieli.
Kommentit (23)
Mutta eivät pyydä mihinkään. Kerran vuodessa on jo traditiona ollut kokoontua vanhalla ystäväporukalla yhteen. Minulle ilmoittavat n. viikkoa ennen, vaikka ollut tiedossa jo pitkään. Olen siis n. 10 hengen porukasta ainoa joka käy töissä ja harvemmin enää onnistuu vuoronvaihto siinä vaiheessa. Yhden kerran olen päässyt tapaamiseen. :( Anteeksi valitus, mutta tunnen itseni kovin yksinäiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi ystävyys ei lopu. Tai muuten se ei ollut koskaan tosiystävyyttä.
ELi, jos lohduttaa, niin ainakaan et oikeasti hyvää ystävää menettänyt.
kaikki voi taas muuttua myöhemmin kun/jos ystäväsikin saa lapsia esim. Moniin ystävyyssuhteisiin kuuluu tuo että välillä ollaan läheisempiä ja välillä etäisempiä.