Uskomatonta toimintaa neuvolalta ja äitiyspolilta - mihin voi kannella?

tuon paskan keskellä. Lääkäriä suosittelisin. Ja älä aliarvioi vertaistukea. Mua se auttoi enemmäön kuin masennuslääkkeet (kaksos)raskausaikana. Monikko-onnea palsta on ollut korvaamaton. www.phpbbserver.com

Monikkoyhdistys on sitä varten, että sieltä saa apua ja vertaistukea. Hyvin harvalla neuvolatädillä tai lääkärillä on omakohtaista kokemusta kaksosraskaudesta.



Oma kaksosraskausuutiseni oli shokki. Kyllä se pelotti. Mutta päivä kerrallaan eteenpäin. Elämää ei voi hallita, ei kannata valmiiksi päättää, että juuri omalla kohdalla asiat menisivät huonosti. Todennäköisemmin kaikki menee hyvin.



Kaksosten saaminen on huima juttu, sitä ei kaikki saa kokea. Jälkeenpäin kokemusta katsoo jo eri silmin..

On nimittäin paljon asioita, mitä kukaan meistä ei halua, ja silti joudumme päivittäin niitä asioita setvimään.



Minä en esimerkiksi halunnut olla lapseton. En myöskään halunnut mennä hoitoihin, piikittämään itseäni kuukausi- ja hiljalleen vuositolkulla, itkemään joka kerta säännöllisesti tulevia menkkoja jne. Silti oli pakko valita, mitä en eniten halua, ja se oli tuo lapsettomuus. Minä halusin lapsen. Raskaana ollessani olin ikionnellinen jo siitä, että olin raskaana ja voin pahoin. En halunnut voida pahoin mutta halusin olla raskaana, joten siedin sen pahoinvoinnin ilolla, koska se oli osa kokemusta olla raskaana.



Ap, haluatko sinä ylipäätään lapsia? Vai haluatko vain yhden ja toisen kaksosista abortoida? Vai abortoida molemmat ja aloittaa alusta? Jos pelkäät kaksosraskauden riskejä, keskosuutta ja vauva-ajan rankkuutta, miten ihmeessä luulet, että se yksöisraskaus olisi riskitön ja vauva-aika yhtä unelmaa. Toisen sikiön abortointi altistaa toisenkin isoille riskeille. Lisäksi tahallasi estäisit yhden lapsesi syntymän ja samalla pelkäät toisen lapsen rankkaa vauva-aikaa tai mahdollisuutta ennenaikaiseen synnytykseen. Tämä tuntuu todella ristiriitaiselta.



Olenkin sitä mieltä, että joko et oikeasti halua lainkaan lapsia ja et vain ole sitä tajunnut tähän asti, tai sitten olet sairastumassa ja tarvitset pikaista lääkäri- ja hoitoapua, ja kaksosraskauteen suhtautuminen on vain yksi oire sairastumisestasi. Olet joka tapauksessa epävakaa, ja suosittelen ottamaan yhteyttä psykiatriin, jotta mahdolliset vauvat eivät joudu kärsimään epävakaudestasi.



Et luultavasti ole saanut oikeanlaista hoitoa neuvolasta ja äitiyspolilta. Se valittaminen on tässä sivuseikka ja sen hoidon vaatiminen tärkein. Soita neuvolaan ja ilmoita selvin sanoin, että tarvitset psykiatrista apua. Kun saat olosi hiukan kohenemaan, saatat huomatakin, että valittaminen ei olekaan niin tärkeää, mutta toisaalta jos koet edelleen, että sait huonosti apua, laita valitus ihmeessä, jotta muut kaltaisesi saavat nopeammin apua. Ensisijaisesti sinun on nyt saatava itsellesi apua.

nyt ääliö ryhdistäytyä.

Ota yhteys lääkäriin.

kaksossiskoni on yksi elämäni parhaimmista asioista. Kyllä on suuri etuoikeus olla kaksonen. Kaksosraskaus on toki riskiraskaus, mutta sitä käsittääkseni seurataan tarkemmin kuin yksösraskautta. Keskosuus on tavallista, mekin synnyimme 2 kk ennen laskettua aikaa ja jouduimme olemaan muutaman viikon sairaalassa, mutta pahempaakin tapahtuu. Ja toki hoitamisemme oli vanhemmilleni aluksi raskasta, mutta myöhemmin olikin sitten helpompaa, kun oli aina leikkikaveri omasta takaa. Nykyään saa sitä paitsi käsittääkseni perhetyöntekijän helposti monikkovauvaperheeseen.



Ongelmana ehkä ap on, että sinulla oli etukäteen käsitys normaalista ja helposta raskaudesta ja vauva-ajasta. Elämää ei kuitenkaan voi hallita. Toivon, että pääset yli järkytyksestäsi ja näet myös kaksosuuden hyvät puolet.

Juttelepa neuvolan terveydenhoitajan kanssa vielä uudestaan. Sano että tarvitsisit enemmän henkistä tukea. Voi ohjata sinut esim neuvolapsykologille, jossa monissa kunnissa hoidetaan myös odottavia äitejä. Jos tuntuu, ette saa apua neuvolasta, voit ottaa yhteyttä myös terveyskeskuslääkäriin.

Ihan paskaahan tämä raskaana olo on, mutta tiedän ennestään että ne on nämä alun hormonit mitkä hyrrää ja pistää pään sekaisin, ap:lla näköjään vielä entistä enemmän. Jospa se sinullakin alkaa elämänilo tulla takaisin kunhan kroppa tottuu ja hormonit tasaantuu, mutta ei tekisi pahaa jutella ihan rauhassa ja vaikka säännöllisillä käynneillä psykiatrin kanssa.



Itse olen varautunut siihen että jos nyt on tulossa useampi kuin yksi vauva, niin neuvolasta ei saa tietoa eikä tukea, se tieto on jostain minulle tullut jo aikoja sitten ja todistit ap että se pitää paikkansa. Harmihan se on kun kuitenkin siellä neuvolassa säännöllisesti käydään, olisi hauska jos terkkari voisi siellä myös vastata mieltä askarruttaviin kysymyksiin suoraan, niinkuin "normaaleissakin" raskauksissa mutta ei heillä jostain syystä ole monikkoraskauksista tietoa ja kokemusta.

ikäänkuin rangaistuksena?

mä olin ainakin ihan onnesta soikeena.

Aloittajan ongelma ei varsinaisesti ole kaksosraskaus, vaan ahdistus, paniikkinhäiriö ja muut sellaiset ongelmat. Totta, että ei niihin saa mitään apua monikkoperheistä, vaan psykiatri voi olla tarpeen.



Ei valitus auta vaan se, että kertoo rehellisesti hoitohenkilökunnalle todellisen ongelmansa eikä peittele sitä "kaksosraskauteen", joka sinänsä ei ole paljonkaan tavallista raskautta kamalampi.



Aivan varmasti neuvolasta apua saa jos tarvitsee tietoa ja tukea kaksosraskauteen, mutta aloittajan kaltaisiin todellisiin psyykkisiin ongelmiin ei neuvolan ammattitaito valitettavasti riitä.

ap:n viestin. Ei sun ongelma oikeasti ole kaksoisraskaus. Jotain tasapainottomuutta kyllä muutenkin on takana. Mulla on 9v kaksoset, ihan pyytämättä ja yllättäen. Kun kuulin asiasta oli ihan onnesta soikeana. Ei tullut mieleenkään alkaa etsiin syyllisiä ;). Elin raskausajan kai niinkuin kaikki muutkin (luulisin, muita lapsia minulla ei ole). Syntyivät hätäsektiolla rv 36+5. Pieniä mutta hyvinvoivia lapsia. Nyt pärjääviä koululaisia.

Kaksosten odottaminen on täysin normaali olotila, joskin hiukan harvinaisempi kuin yhden lapsen odotus.



Sen sijaan aloittajan kuvaama täydellinen paniikki ja ahdistus ei ole normaalia. Tässä on käynyt niin, että siihen ei ole suhtauduttu riittävän vakavasti ja järjestetty hoitoa. Sitten sitä täytyy hankkia itse.

Meillä on suvussa viidet kaksoset, ja ihan ovat normaaleja ja hengissä kaikki.



Oli sitten monikkoraskaus tai ei, niin sinun asenteellasi ihan varmasti meneekin jokin pieleen. Nimittäin stressaaminen ja hillunta ei oikein passaa raskaanaolevalle.



Kyllä raskaus on asennekysymys. Nykypäivänä jokainen tuntee ihmisiä, jotka ovat saaneet keskenmenon, mutta silti ei kannata keskenmenoa käydä hulluna pelkäämään. Ei sinunkaan.



Sektio on minustakin ajatuksena pelottava, mutta sitä ei kannata edes ajatella vielä. Minulla kuopus oli perätilassa 36+ saakka, ja olin jo siinä vaiheessa erittäin tottunut sektioajatukseen, sillä vauvan turvallisuus ennen kaikkea. Vakuutan, että kun h-hetki lähestyy, äiti ajattelee vauvansa parasta ja haluaa vain, että mönkijäiset tulevat turvallisesti maailmaan, tulivat sitten mitä kautta hyvänsä. Eli ei kannata sektiota edes pohtia nyt. Luonto kyllä kypsyttää ihmistä ajan myötä.



Minä ainakin olisin onnellinen vauvasta kuin vauvasta, oli niitä sitten yksi tai useampia. Jotkut kun eivät saa sitä yhtäkään.

että joku kokee kaksosten odottamisen noin ahdistavaksi. Eikö ole kätevää, kun saa sisarukset kerralla? Ei tarvitse miettiä myöhemmin, että pitäisikö tehdä vielä yksi lapsi vai ei.



Sinun kannattaa noudattaa varmaan näitä edellä kerrottuja neuvoja, ottaa yhteys lääkäriin ja siihen monikkoyhdistykseen.

Kyllähän yhden lapsen raskauteenkin liittyy hirveästi riskejä. Siinä voi käydä huonosti kummalle tahansa. Ja vaikka raskaus menisi hyvin, lapsi saattaa olla vakavasti sairas tai vaikeasti vammainen. Tai raskaus voi mennä hyvin, lapsi olla kunnossa mutta vaikkapa lapsen isä voi kuolla raskauden tai vauva-ajan aikana. Koti voi palaa. Sittenkin pitää VAAN SELVITÄ.

Tai ellei ole, niin menepä ap pikimmiten sterilisaatioon. Ei kannata hankkia lapsia, jos ei kaksosista selviä.

Tulet vielä monta kertaa huomaamaan, että suomalainen kehuttu neuvolajärjestelmä on syvältä ja poikittain. Kaikki menee hyvin niin kauan, kun mitään ongelmia ei ole. Siinäkin vaiheessa menee vielä hyvin, kun neuvola tunnistaa ongelman, mutta vaikeuksia tulee sitten, kun pitäisi ihan oikeasti jollakin tapaa auttaa perhettä siinä ongelman ratkaisussa. Siihen ei neuvolan terveydenhoitajien tai neuvolalääkärien ammattitaito riitä. Siksi meillä on yksityinen terveydenhuolto ja yksityiset lapsivakuutukset, pelkästään pääkaupunkiseudulla vakuutus löytyy 60 % lapsiperheistä. Luvun pitäisi kertoa jo jotakin terveydenhuollon päättäjille. Itse emme käytä lasta neuvolassa muuta kuin "ne pakolliset", kaikissa muissa tapauksissa aina yksityiselle.



Kehotan sinua oman ja lapsesi hyvinvoinnin takia ottamaan yhteyttä yksityiseen psykologiin.



Hyvää raskausaikaa.