Herääkö miehesikin yöllä,

ja KYLLÄ, todellakin heräsi. oli ihanaa kun pitkän ja rankan synnytyksen jälkeen kotona,sain nukkua kunnolla ensimmäisistä öistä alkaen, vaihdeltiin joko niin että toinen hoiti vauvan yösyötöt joka toinen yö kokonaan, tai sitten yön mittaan joka toisen syötön heräsi vain toinen.



vauva aika oli tämän ansiosta huomattavan helppoa ja ihanaa, kun kumpikaan ei ollut kuoleman väsynyt. sopimeille erittäin hyvin!!



toisinaan esim. loma aikoina, heräsimme molemmatkin yhtäaikaa..

ja alussa tiheän heräilyn ajan jaoimme suunnilleen syötöt vuorotellen. Tällöin vauva tarvitsi myös todella paljon rauhoittelua ja kanniskelua. Nyt kuitenkin kun lapsi herää "enää" 2-3 kertaa yössä, hoidamme yöt vuorotellen. Tässä suhteessa epäilen päässeeni helpommalla kun tissivauvojen äidit, mutta muussa mielessä pulloruokkiminen on kyllä monesti tuskastuttavaa.

Mutta toisaalta: tissivauvan äiti nostaa yöpaitaa, laittaa tissin vauvan suuhun ja nuokkuu imetyksen ajan (tai nukkuu). Eli ei tarvi nousta ylös lämmittämään pulloa.

silloin kun imettäminen onnistuu noin hyvin. Valitettavasti tuo asento ei onnistu kaikilta, joten silloin joka kerta pystyyn asti nouseminen ja imettäminen, varsinkin jos vauva syö pitkään ja hartaasti, voi olla raskasta. Tuon ihan pikkuvauva-ajan jälkeen tosin uskoisin rintaruokituilla olevan helpompaa joka tapauksessa.

25

Meidän yösyöttörutiini oli tasan sitä että mies haki vauvan minulle imetykseen ja minä kiikutin vauvan sitten takaisin omaan sänkyynsä imetettyäni. Ihan mahtavaa kun ei tarvinnut moneen otteeseen nousta ylös vaan sai pysyä lämpimän peiton alla siihen saakka että oli valmista.

Esikoinen oli täysimetyksellä, ja minä heräsin joka kerta imettämään. Mies kyllä kanniskeli lasta jos oli vatsavaivoja yms. Kuopus oli keskonen ja tarvitsi lisämaitoa pullosta, ja alusta alkaen jaettiin yösyöttöjä miehen kanssa. Voin suositella tätä kaikille! Fiilis on ollut vauvan kanssa aivan erilainen kuin viimeksi univelkaisena.

nousi hoitamaan vauvan jos oli tarvis. Vauva kyllä nukkui 2 viikkosesta muutamia poikkeuksia lukuunottamatta yönsä läpi.



Mä sairastuin vakavasti kun vauva oli 3. viikon ja 4viikkoinen kun jouduin leikkaukseen. Eli mies aika pitkälti hoiteli lasta muutenkin alkukuukaudet.



Tokan kanssa heräiltiin aikalailla puoliksi.



Kolmennen kanssa pääsääntöisesti minä.



Neljännen kanssa aika puokkiin menee taas.

vauva syönyt kerran yössä sen jälkeen kun kotiuduttu sairaalasta. Mies haki pullon ja mä syötin.



Mut meillä kaikki heräneet korkeintaan kerran yössä ja 4kk ikään mennessä kaikki nukkuneet läpi yönsä.



Eli tässä asiassa olemme päässeet todella helpolla.

sekä töissä, että jeesaamaan päivärumbaa puolin ja toisin. Ei edes esikoisen aikana herännyt, sen sijaan oli hereillä päivällä ja minä otin päiväunet. Järkiperäistä työnjakoa.

minä tyrkkään tissin suuhun ja vien lopuksi vauvan omaan sänkyyn (jos vien)



Jos vauva on vieressä, mies ei herää

juurikin sitä järkiperäistä työnjakoa meilläkin!



#23

Esikoista kanteli ja toi välillä rinnalle..muutenkin herännyt öisin läpi lapsen elämän ja lapsi on nyt 4v.



Toinen on ollut letkuruokinnassa alusta saakka pienen ikänsä ja miess herää joka yö ainakin yhdelle syötölle.

Joskus herään aamulla 6 paniikissa onko lapsi saanut ruokaa ja mies huikkaa, että hoidettu on, mene nukkumaan :)



Minä olen meillä se, että vaikka lapset huutais, pomppis ( ja siis pomppiikin ) päällä tms. minä nukun ku tukki.

helppo esikoinen, joka alkoi jo kuusiviikkoisena nukkumaan 6-7 tuntia putkeen eli yöimetyksiä ei pahemmin edes ollut. Ehkä kerran viikossa imetin hänet joskus neljän aikoihin. Mieheni heräsi herkästi samalla.



Usein sanotaan, että nainen nukkuu imetysaikana pinnallista unta ja herää pienempäänkin vauvan ääneen. Minä nukuin kuin tukki, aloin nähdä unia oikeastaan samalla kun laitoin silmät kiinni. Sama piirre on minulle tullut nyt toista lasta odottaessani loppuraskaudessa.



Esikoinen on ollut yskässä ja juuri edellisyönä mieheni oli kuulemma valvonut useamman tunnin, kun lapsi oli yskinyt niin kovasti. Jossain vaiheessa heräsin yskään ja nousin antamaan yskänlääkettä, mutta mieheni sanoi, että oli jo antanut. Olin aamulla aivan ihmeissäni, kun en tiennyt lapsen yskäongelmasta juuri mitään. Mieheni sanoi, ettei hän halunnut herättää minua, koska olen raskaana ja minun pitää saada nukkua.



Arkiyönä, kun mies menee aamulla töihin ja minä olen kotona, minä hoidan sitten lasta yöllä.

Ei meillä siis ole enää vauvoja, mutta kun oli, mä hoidin yleensä yösyötöt ja heräilyt.



Keskimmäisen koliikkiaikana mies hoiti joka toisen tai kolmannen illan/yön. Ja muillakin lapsilla tarpeen mukaan yksittäisiä öitä.



En näe mitään järkeä siinä, että molemmat heräävät vauvan takia. Riittää, että toinen herää ja väsyy.

ja katkerien laiskuriukkojen akkojen vinoiluista välittämättä vastaan;



Kyllä, on aina herännyt. Varsinkin ekat ajat, lomallakin kun on aina ollut koko sallitun ajan ja hivenen lisääkin. Vaihtoi yöllä vaipan jos tarvetta, toi vauvan syömään niin kauan kuin imetin, (muuten haki itse maitoa), röyhtyytti ja laittoi takaisin nukkumaan :)



Myös koliikkilapsillamme on aina ollut yövalvomisissa mukana, vuoretellen vauvaa kanneltu ja toisillemme seuraa pidetty, vuorotellen hieman torkuttu. Mies on aina tarvinnut vähemmän unta kuin minä.



Ja ihan pyytämättä on tämän kaiken (ja paljon muutakin, jota ei "tarvitsisi") tehnyt, toiset naiset ovat kai sitten sen arvoisia ;)



Sellaisia ne todelliset kultakimpaleet on.