Huoh..5kk vaativa vauva ja voimat vähissä

Kuvailit selvästi meidän kuopusta. Vauva-aika oli ihan hirveä. Muistan että ajattelin rakastavani lasta mutta miettiväni että onko hän loppu ikänsä yhtä kaikkeen tyytymätön ja vaativa.

Mutta meillä helpotti hieman kun lapsi oppi kävelemään ollessaan 11kk. Ja seuraava helpotus tuli kun poika oppi reilun vuoden vanhana puhumaan.

Nyt tämä lapsi on 6v ja edelleen äkkipikainen ja itsepäinenkin. Mutta kauan sitten jo totuttiin pitämään säännöt ja kuri. Joten meitä vanhempia tottelee hyvin eikä oikeastaan ole mielestäni enää edes vaativa lapsi. Kaikkia muita kyllä koettelee. Jos hänelle antaa pikkusormen niin vie kyllä koko käden.

Mutta ihaniakin puolia on impulsiivisissa lapsissa. Ainakin meillä poika osoittaa rakkautta yhtä anteliaasti ja muitakin tunteita. Haleja tulee paljon ja usein saan kuulla olevani ihana ja että minua rakastetaan. =)

Nyt meille on tulossa kolmas lapsi...Vähän jännittää kyllä että minkälainen luonne vauvalla tulee olemaan. Onko niin kuin kuopus vai niin kuin esikoinen joka oli ja on aina kaikkeen tyytyväinen.

Täältä saat sympatiaa ja kenties helpotustakin.



Meillä oli myös ensimmäinen vuosi todella haastavaa. Lasta kutsuttiin jo sairaalassa leijonan pennuksi kovan äänensä vuoksi. Koskaan hän ei vähän inissyt vaan karjui aina täysillä. Aamut alkoivat klo 05 ja yölläkin kanniskeltiin.



Onnekseni voin sanoa, että meillä lapsi viihtyi manducassa, jaksamista sinne kun ei viihdy! Liikkuvissa vaunuissa meillä nukuttiin myös, onneksi.



Itse otin sen kannan, että huutamisesta huolimatta kävimme kavereilla ja vauvakerhossa yms. - ihan oman mielenterveyteni kannalta. En olisi jaksanut neljän seinän sisällä, sillä samaa kantamista se oli kotonakin. Mutta tässä asiassa kukin tietysti tekee niin kuin itse parhaaksi näkee.



Vapaaehtoisia hoitajia ei liikaa kyllä näkynyt. Mummut hoitivat pyynnöstä sen verran kuin jaksoivat ja raskasta se oli toki heillekin. Me hyödynsimme MLL:n hoitajia. Aikataulutus vain mahdollisuuksien mukaan niin, että kun hoitaja tulee niin lapsen saa laittaa vaunuihin ja lähteä työntelemään niin että nukahtaa päiväunille ja hoitajalle vinkiksi, että hyvät kengät jalkaan sillä lapsi nukkuu korkeintaan niin kauan kun vaunut liikkuvat reippaasti.



Allergioita ei aluksi löytynyt, vaikka niitä osasin epäillä (itselläni on ja tiedän taipumuksen olevan periytyvää). Mutta kiinteiden aloituksen jälkeen niitäkin alkoi löytyä ja viimeiset löytyivät vasta 1,5v ikäisenä allergiatestien avulla. Lapsi on allerginen mm. kananlihalle, jota en todellakaan olisi itse tajunnut epäillä. Eli yleisimmin allergisoivien aineiden karsiminen ei välttämättä auta.



Imettäessä huomasin, että lapsi ei sietänyt ollenkaan kofeiinia, ei siis teetä, kahvia, kolajuomia ollenkaan. Ne tekivät päivästä, mikäli mahdolista, vieläkin levottomamman. Samoin hiilihapotetut juomat eivät sopineet. Älä kysy miten se hiilihappo sinne maitoon päätyy, siihen en osaa vastata.



Ja sitten sitä lohdutusta: Allergioiden löytyminen ja ikä ovat tehneet tehtävänsä. Juuri näin erästä ystävää, jonka kanssa vietimme paljon aikaa ekan vuoden aikana, mutta sitten oli useamman kuukauden tauko. Hän kysyi osuvasti, että missä minä olen käynyt lapsen vaihtamassa. Muutos aikaisempaan on oikeasti niin suuri! Nyt meillä on hurmaava, kohta 2v hyväntuulinen taapero :)! Eli voi se helpottaakin.

toivottavasti helppaa kun kaveri lähtee liikkeelle. toi on just kurjaa, kun kerhoissa ois tärkeää käydä ja saada vertaistukea.siellähän on niitä joutilaita helppojen vauvojen mammoja;mikseivät he tarjoa apua?pyydä joskus rohkeasti että saisit edes kupin kahvia juoda juoksematta.me täällä landella kyllä hoidetaan ja kannetaan muidenkin vauvoja tarvittaessa.

oli todella raskas vauva-aika, mutta n 2-v eteenpäin poika on ollut rauhallinen kullanmuru. Siihen asti oli yhtä itkua ja parkua.

Ensimmäinen poika oli kuin oppiskirjasta; söi ja nukkui 4 tuntia, söi ja nukkui taas 4 tuntia. Tyytyväinen ja iloinen vauva.

Toinen syntyi vajaa 2v myöhemmin. Huusi jo laitoksella kuin palosireeni. Peittosi huudollaan kaikkien muitten vauvojen äänet ja niitä vauvoja oli paljon.

Kovin oli tyytymätän olemaan itsekseen, nukkui huonosti. Kiinteät aloitin 3kk iässä, kuten ekallekin.

Ei auttanut kiinteät. Vierasti kaikkia ja kaikkea, tyytyi vain minun syliini.

Huuto alkoi aina täysillä, ilman varoitusta. Käytin lääkärissä ja saatiin 3pv osastolle tutkimuksia, ei löytynyt mitään.

Kyläreissut olivat hankalia, mutta niitä tehtiin.

Noin puolentoista vuoden iässä helpotti. Paljastui iloinen ja sosiaalinen pikku poika.

Kolmas on taas tuollainen kuin ekakin..



Rankkaa aikaa oli tuon tokan vauva-aika, mutta minulla on lehmän hermot. En kanniskellut huutavaa vauvaa, en olisi jaksanut, kun vielä iso poika oli. Istuin keinutuolissa vauva sylissä. Siinäkin välillä huusi, mutta olisi huutanut missä tahansa.

...minulla oli vaativa tyttö, joka kitisi jatkuvasti valveilla ollessaan; mikään ei tuntunut olevan hyvin, vaikka yritin parhaani. Olin lisäksi totaaliyksinhuoltaja, joten väsähdin ja sairastuin syvään masennukseen. Apua en saanut mistään, eikä neuvolassa osattu auttaa mitenkään.



Kirjoituksesi nosti vanhat tuntemukseni pintaan, ja päätin kehoittaa sinua VAATIMAAN apua esim. neuvolasta. Älä alistu ihmettelyyn, kuten minä aikoinani. Jos he eivät osaa neuvoa, pyydä lähettämään sinut jonnekin asiantuntijalle tms.



Meillä tilanne helpottui heti, kun tyttö alkoi oppia puhumaan ja ilmaisemaan itseään. Toivottavasti teilläkin.



Vinkkinä lukisin psykologi Janne Viljamaan kirjan. En enää muista sen nimeä, mutta googlaa joku kasvatusopas häneltä.

Täälläkin on ihan vastaava tilanne :/