Lue keskustelun säännöt.
Huoh..5kk vaativa vauva ja voimat vähissä
01.05.2011 |
Meillä on ihana 5kk vauva, joka on ollut koko elämänsä ajan TODELLA vaativa tapaus. On aina viihtynyt sylissä, jos laskee maahan alkaa samantien järkyttävä karjunta. Sitterissä viihtyy ehkä 2 minuuttia. Nukuttaminen on hankalaa. Vauva itkee jatkuvasti, ellei heijaa sylissä. Kiihtyy ns. nollasta sataan sekunnissa. Siinä missä mut vauvat piipittävät hiukan, vauvamme KARJUU täysin palkein. Vauva nukkuu myös huonosti. Nukuttaminen kestää, heräilee yölläuseita kertoja ja aamuisin herää 5:30, eikä nukahda enää mitenkään uudelleen. :(
Olen välillä niin väsynyt ja kyllästynyt tähän jatkuvaan kitinään. Taas meni vappu kotioloissa, kun ei huvittanut lähteä vieraille kantamaan vauvaa ja selittelemään "miksi se on tällainen". Mihinkään ei muutenkaan enää huvita lähteä. Kerran ollaan käyty kolmistaan ravintolassa, mutta se meni taas vauvan kantamiseen vuorotellen. Ateriat vaan nopeasti vuorotellen nassuun ja kotiin. Vauva on vielä tosi painava ikäisekseen, eli kantaminen ottaa voimille. Selkä ihan tulessa usein iltaisin.
Mitään allergoita ei ole löydetty ja vauva on muutenkin terve. Onko tämä siis vain ns. pysyvä luonne? Vai helpottaako joskus?? Kohtalotovereita kaipaan täällä mökkihöperöksi kohta=/
Kommentit (27)
Ollut aina juurikin tuollainen takiainen. Nyt on ekaluokkalainen ja takertuminen on viimeisen vuoden aikana helpottanut TOSI paljon. Ikä ja kypsyminen sen on teettänyt, tuskin olemme itse osanneet tehdä mitään toisin kun emme alunperinkään osanneet.
Tuo vauva- ja taaperoaika on tosi rankkaa jos lapsi ei jaksa olla paikallaan EIKÄ itsekseen, silloin se on tosiaan tuota kantamista ja mukana menemistä :( Meillä on siis tosiaan helpottanut nyt vasta iän karttuessa, ja tämä on ihan paratiisia.
Ja siis me olemme aina käyneet ravintoloissa sun muissa vähintään kerran kuussa, on käyty äiti-lapsijumpat ja harrastukset sun muut, eikä olla lannistuttu ensimmäisistä takertumisongelmista, joten mikään tottumattomuus ei ole syynä. Väittäisin, että tämä on temperamenttikysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Allergoita tai muita sairauksia ei ole löytynyt. Manduca ja liina löytyvät muttei viihdy kummassakaan.
Raskainta on sosiaalisen elämän näivettyminen. Lähden aina välillä urhoollisesti kylään tai perhekerhoon, mutta en nauti niistä kun joudun koko ajan kanniskelemaan kitisevää. vauvaa ja muut ihmettelevät, mikä on. Breikkiä on vaikea saada sillä vapaaehtoisia hoitajia ei ole näkynyt kun vauvan luonne "paljastui".
Olen tosi kateellinen ystäville jotka käyvät vauvan kanssa jumpissa, kahviloissa, suunnittelevat kesälomamatkoja jne. Tuntuu että oma elämä on kitinää ja kantamista päivästä toiseen. Olen myös imetysdieetillä (maito, ruis, omena, sitrukset, kahvi ja suklaa).
Muita kohtalotovereita??
Oon kokenut parhaimmaksi "antaa vauvan pompottaa itseäni" eli joustan mahdollisimman paljon vauvan mukaan. Esim heräämme aamukuudelta, koska se tuo vauvalle tyytyväisimmän päivärytmin ja menemme yhtäaikaa nukkumaan vierekkäin. Kevään myötä voi lukea sängyssä vauvan nukahdettua. Omaa aikaa on vaunujen työntäminen, siitä vauva pitää. En siis yritäkään muuta liikuntaa kuten esim käydä jumpassa, ja puheluitakin otan vastaan vain tuolloin. Vieraita otan kyllä vastaan, mutta yleensä tarjoan vain jotain kylmää juotavaa ja keksejä.
Tärkein sääntö on että en koskaan alan keskustella tulenaroista asioista helppojen ja tyynien hiljaisten lasten vanhempien kanssa.
olen huomannut et niiden kavereiden vauvoilla joilla ei ole mitään kunnon rytmiä, ei vauvat nuku ja syö hyvin vaan kitisee ja ovat ns väsyneitä ja tyytymättömiä koko ajan.
En ole ihan kohtalotoveri, mutta omakin vauvani on huonouninen (4kk). Ajattelin ruveta syöttämään kiinteitä vähitellen, siitä yöt kai ainakin rauhoittuvat. Oletko vielä kokeillut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen huomannut et niiden kavereiden vauvoilla joilla ei ole mitään kunnon rytmiä, ei vauvat nuku ja syö hyvin vaan kitisee ja ovat ns väsyneitä ja tyytymättömiä koko ajan.
tehdään jutut samaan aikaan joka päivä. Eli heräämiset, päiväunet, vaunulenkit, iltakylvyt, nukkumaanmenot jne. eli siitä ei ole kiinni. Toki rytmi tulee varmasti vielä selvemmin kiinteiden myötä.
Ap
mahavaivan syytä ei löytyny mutta maitohappobakteerit helpottivat. Oletteko kokeilleet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös äiti, jolla poika oli juurikin samanlainen vauvana. Lukemani jälkeen tuntui kun tuo kaikki olisi ollut suoraan minun kirjoittamaani,lapsenvahtihommia ja turhautumistä myöten. Nyt lapsi 3 vuotta ja edelleen vaatii aika paljon, eikä tosiaan ole lapsi sieltä helpoimmasta päästä vieläkään. (ehkä enemmänkin juuri sieltä hankalimmasta päästä) Olen itse kokenut koko tunneskaalan läpi lapseni ollessa vauva (mm. juurikin tuo väsymys ja turhautuminen olivat tuttuja tunteita) ja valitettavasti näitä tunteita on edelleen. Nyt lapsi vaan on uhmaiässä ja minä-itse iässä, joten se on syy miksi nyt on hankalaa. Ainut lohtuni ja jaksaminen eteenpäin on ajatus siitä, että tämä ei ole lopullista ja helpottaa joskus. Mullakin lapsi on todella harvoin missään hoidossa, just sen takia kun kukaan ei häntä halua hankaluuden takia ottaa. (onneksi on sentään isovanhemmat) Enkä kyllä itsekkään tahdo lasta oikein antaa, just sen takia kun tiedän mitä se siellä tulisi olemaan. Eikä ole auttanut rytmit eikä mitkään. Olen siis eläny tähän mennessä aikalailla lapsen ehdoilla ja myös tästä eteenpäinkin, niin kauan kunnes joskus helpottaa. Tsemppiä sinne kovasti, muuta en osaa sanoa.
niin aloita ihmeessä kiinteät ruuat!!! Meillä auttoi vasta sitten ja siksi aloitimme ne jo kun vaativa vauvamme oli 3,5kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin karulta kuin se kuulostaakin, niin helpoimmalla pääsee, kun vain lopettaa tappelemasta vastaan ja tekee kiltisti niin kuin vauva vaatii. Ja ne vauvakerhot ei tosiaan saata olla paras paikka tuollaisen vauvan kanssa. Muakin vain masensi katsella siellä, kun muut vauvat köllötteli ja äidit istuskeli ihan rauhassa. Jossain vaiheessa huomasin, ettei omien kavereidenkaan kanssa kannata jutella vauvoista, sillä se menee vain siihen, että toinen puhuu, että mihin ihmeeseen siinä vauvan yösyötössä tarvii isää. Ja itse sitten piipittää, että no ei kai mihinkään... Ja edellisenä yönä meni kuitenkin syötön ohella kaksi tuntia vauvan kantamiseen, kunnes alkoi pyörryttää ja alkoi isän kanteluvuoro klo 03.30.
Eli tuon tyyppistä oli meillä 6 vuotta sitten. Eikä sitä vaan ikinä unohda miten tyrmäävää oli saada lapsi, joka ei ollut sekuntiakaan tyytyväinen milloinkaan (vähän liitoiteltuna, mutta ei niin paljon kuin valtaosa äideistä kuvittelee).
Kyllä se kuitenkin helpottaa. Meillä helpotti vuoden iässä paljon, kun olemattomat yöunet alkoivat tulla sellaisiksi, että äitikin sai muutaman tunnin unta jopa parin tunnin pätkissä. Sitä ennen helpotti jonkin verran jo kantamisen osalta, kun lapsi alkoi itse liikkumaan. Tosin meillä sitten tietysti kaikki liikkuminen alkoi kovin myöhään, mikä taisi turhauttaa vauvaa ja se vain lisäsi tyytymättömyyttä.
Jossain määrin pysyvä juttu tuo tyytymättömyys ja vaativuus kyllä on. Meidän lapsi on edelleen kova kitisemään ja vaatii esim. leikkitovereiltaan paljon. Mutta ainakin se kaikki alkaa lapsen kasvaessa jakaantumaan vähän muihinkin suuntiin kuin vain äitiin, jolloin äidillekin jää enemmän tilaa hengittää.
Ja se meidän vaativa vauva on nykyään kyllä varsinainen matikkanero. On ikätasoaan monta vuotta edellä. Eli kyllä sieltä riiviöstä jotain hyvää vielä teillekin kuoriutuu. Nyt pitää vain jaksaa sisulla yli tuon raskaimman vaiheen.
itse aloitin omalle vauvalleni kiinteät jo 3 kk. Hän alkoi nukkumaan yöt 2 kk iässä ja rupesi heräilemään 3 kk iässä. Aloitin antamaan perunaa ja taas uni maittoi yöllä. 4 kk iässä alkoi taas heräilemään ja aloin antamaan sosetta toisen kerran. 5 kk söi jo lihaa ja toisella kerralla hed.sosetta. Vellit otin käyttöön 6 kk iässä. Vauva oli tyytyväinen ja söi ja nukkui kellon tarkalleen. On ollut sopusuhtainen ja tyytyväinen. Hän oli syntyessään 4 kg ja oma tissimaito on niin vetistä ettei olisi pitänyt hänen nälkää. Tsemiä sinulle, kyllä se helpottaa kun rupeat antamaan kiinteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mahavaivan syytä ei löytyny mutta maitohappobakteerit helpottivat. Oletteko kokeilleet?
Kokeiltu on Gefilukset. Myös Cuplatonit ym. Tuntuu, että suunnilleen kaikkea ollaan kokeiltu, ja mitään ei ole löytynyt eikä mikään ole toiminut. Ainoa lääke on ollut vain jaksaa ja antaa lapselle läheisyyttä ja turvaa. En oikein usko enää, että mikään kikka auttaisi.. Enemmän kai haluaisin kuulla muiden kohtalotovereiden kertomuksia. Millaista oli ja helpottiko ja koska? Kiitos jo kokemuksia laittaneille ja laittakaa ihmeessä lisää. Luen mielelläni. Lähipiiristä ei oikein löydy tukea kun tuntuu olevan vain ns. helppoja vauvoja täynnä.
vauva kuulostaa ihan meidän kuopukselta.
Vauvavuosi meni aivan sumussa, ja seuraavakin.
Nykyään hän on 5-vuotias.
Kiivas temperamentti on säilynyt, mutta lapsi on myös hyvin sydämellinen, iloinen ja rakastettava persoona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ihan kohtalotoveri, mutta omakin vauvani on huonouninen (4kk). Ajattelin ruveta syöttämään kiinteitä vähitellen, siitä yöt kai ainakin rauhoittuvat. Oletko vielä kokeillut?
Kiinteitä ei olla vielä aloitettu. Neuvolassa sanoivat, ettei kiirettä, kun kaivaa niin hyvin maidolla, mutta josko niistä saataisiin yhtään apua. Pitää aloittaa heti ensi viikolla.
Mielestani se liittyy vauvan synnynnaiseen temperamenttiin. Lue Keltikangas-Jarvisen kirja TEmperamentti. Lisaksi omani oli erittain kiinni aidissa.
Meilla auttoi se etta elimme vauvan ehdoilla. Kannoin vauvaa tosi paljon liinassa / repussa. Meilla ei ollut juurikaan hoitajia, koska vauva karjui suoraa huutoa jos poistuin metrinkin paahan.
Unohda muut ohjelmat. Ehdit sinne kahviloihin kylla kun lapsesi on isompi. Kellekaan ei tarvitse selitella "miksi vauva on tallainen". Jokainen lapsi on erilainen. Selkea rytmi auttoi meilla. Lapsi kaipasi paljon laheisyytta ja turvaa ja annoimme sita hanelle. Lapsi tarvitsi myos paljon aikaa uusiin tilanteisiin tottumiseen ja teki sen mieluiten yhdessa vanhemman kautta. Huomasin etta aika monia asioita pystyi tekemaan kun olin vauvan / lapsen mukana. Teimme siis juttuja yhdessa. Unohda muut vaatimukset, nytpaatehtavasi on olla vauvan kanssa / saatavilla.
Jospa se vaativuus ei olekaan luonteesta kiinni, vaan lapsella on allergiaa, vatsavaivaa tai muuta. Mutta uskon, että tuohon ikään mennessä olet ehtinyt jo aika monenmoista kokeillakin.
Jossain vaiheessa kannattaa myös vain myöntää se, että lapsi vain on sellainen. Sillä se apukeinojen etsiminenkin tekee hulluksi, kun olet kokeillut 60 eri juttua vyöhyketerapiasta imurin käyttöön, autoilusta iltakylpyyn, kiinteistä ruuista imetysruokavalioon, jne.
Eli saa myös päättää, että keinoja on yritetty riittävästi ja että nyt rauhoitetaan elämä ja aletaan elämään sen mukaan, että hyväksytään lapsi sellaisena kuin hän on.
ovat aivan kuin 12:lla. En voi valitettavasti antaa täältä kuin virtuaalihalauksia ja jaksamista.
Meillä kuitenkin helpotti jo noin puolitoistavuotiaana: Lapsella oli suolioireiset allergiat, joiden yksi oire oli juuri huonot unet ja kiukkuisuus. Kun allergiat alkoivat helpottaa melko nopeasti, tuli esiin kuin toinen lapsi? Iloisempi, tyytyväisempi ja keskittymiskykyisempi.
Eli omalla kokemuksellani suosittelisin kyllä tarkkailemaan lasta, kun aloitette kiinteät. Silloin meidänkin lapsen allergiat vasta paljastuivat, vaikka oli reagoinut jo maidon kautta, mutta sen verran epämääräisesti ja monelle ruoalle, että se oli jäänyt huomaamatta.
En ole ihan kohtalotoveri, mutta omakin vauvani on huonouninen (4kk). Ajattelin ruveta syöttämään kiinteitä vähitellen, siitä yöt kai ainakin rauhoittuvat. Oletko vielä kokeillut?
Kiinteitä ei olla vielä aloitettu. Neuvolassa sanoivat, ettei kiirettä, kun kaivaa niin hyvin maidolla, mutta josko niistä saataisiin yhtään apua. Pitää aloittaa heti ensi viikolla.
Kuten ei mikään muukaan keino. Mutta tokihan sitäkin kannattaa kokeilla. En vain oikein usko, että auttaa teilläkään. Kyllä sä olisit huomannut, jos vauva nälkäänsä itkisi.
ovat aivan kuin 12:lla. En voi valitettavasti antaa täältä kuin virtuaalihalauksia ja jaksamista.
Meillä kuitenkin helpotti jo noin puolitoistavuotiaana: Lapsella oli suolioireiset allergiat, joiden yksi oire oli juuri huonot unet ja kiukkuisuus. Kun allergiat alkoivat helpottaa melko nopeasti, tuli esiin kuin toinen lapsi? Iloisempi, tyytyväisempi ja keskittymiskykyisempi.
Eli omalla kokemuksellani suosittelisin kyllä tarkkailemaan lasta, kun aloitette kiinteät. Silloin meidänkin lapsen allergiat vasta paljastuivat, vaikka oli reagoinut jo maidon kautta, mutta sen verran epämääräisesti ja monelle ruoalle, että se oli jäänyt huomaamatta.
Onko allergioita tutkittu? Oletko kokeillut kantoliinaa?