William sanoi Katelle parvekkeella:

Nehän puhuu kun tavalliset ihmiset..

Aika kolkkoa

Ikuista rakkauttahan tuossa tilanteessa pitäisi vannoa, kun nyt kerran naimisiin mentiin. Esim: "Kyyhkyläiseni, olet elämäni aurinko & kuu!" "Kyllä rakkaani, vasta nyt tunnen itseni kokonaiseksi!" "Sinetöikäämme rakkautemme suudelmalla!" "Voi kyllä, kyllä, kaikkeni" tehkäämme niin!"

Aika kolkkoa

Ikuista rakkauttahan tuossa tilanteessa pitäisi vannoa, kun nyt kerran naimisiin mentiin. Esim: "Kyyhkyläiseni, olet elämäni aurinko & kuu!" "Kyllä rakkaani, vasta nyt tunnen itseni kokonaiseksi!" "Sinetöikäämme rakkautemme suudelmalla!" "Voi kyllä, kyllä, kaikkeni" tehkäämme niin!"

Kyllä meillä ainakin oli jo kuvaustilanteessa keskustelua, että "Otetaanko suukkokuva? Voiko sellaista lähettää mummolle? Miten pitkä sen pusun pitää olla? Miten nenät asetetaan?" ja noin pois päin.

Kamaan, ne on oikeita ihmisiä jotka meni naimisiin 2 miljardin ihmisen edessä: miksi niillä pitäisi olla jotenkin yli-inhimilliset tunteet ja elämää suurempi rakkaudenpalo? He eivät ole romanttisen nyyhkyleffan fiktiivisiä henkilöitä.

kun tietää miljardin ihmisen seuraavan, että "mitä ne nyt sanoo". :D Tabloidit ja tv-yhtiöt palkkaa huuliltalukijoita ja joku lahjottu hovipalvelija twiittaa sitä mukaa kun prinssi puhuu.

Seuraaviin häihin kannattaa varmaan palkata käsikirjoittaja, joka kirjoittaa lemmekkäitä parvekepuheita parille, niin ei tule maailman AV-palstoilla sanomista.

Ystävällistä ja hellää tuo minun mielestä oli, ihan tavallista puhetta vuosikausia yhdessä olleen pariskunnan välillä.

ole etukäteen harjoiteltu.

Aika kolkkoa

Ikuista rakkauttahan tuossa tilanteessa pitäisi vannoa, kun nyt kerran naimisiin mentiin. Esim: "Kyyhkyläiseni, olet elämäni aurinko & kuu!" "Kyllä rakkaani, vasta nyt tunnen itseni kokonaiseksi!" "Sinetöikäämme rakkautemme suudelmalla!" "Voi kyllä, kyllä, kaikkeni" tehkäämme niin!"

Kyllä meillä ainakin oli jo kuvaustilanteessa keskustelua, että "Otetaanko suukkokuva? Voiko sellaista lähettää mummolle? Miten pitkä sen pusun pitää olla? Miten nenät asetetaan?" ja noin pois päin.

Kamaan, ne on oikeita ihmisiä jotka meni naimisiin 2 miljardin ihmisen edessä: miksi niillä pitäisi olla jotenkin yli-inhimilliset tunteet ja elämää suurempi rakkaudenpalo? He eivät ole romanttisen nyyhkyleffan fiktiivisiä henkilöitä.

ja jatkamme puhetta edelleen.

Meidän hääpäivämme oli yltiöromanttinen. Saavuimme hääpaikalle upeiden, antiikkisten (90-luvun alku) moottoripyörien selässä. Itse olin pukeutunut mustaan gore-tex-unelmaan, samoin mieheni. Miten ryhdikkäältä hän näyttikään maistraatin parkkipaikalla kypärä päässään! Seremonia kahden vieraan läsnäollessa oli koskettava. Intiimin toimituksen jälkeen kävelimme häävastaanotolle 20 metrin päähän ja nautimme tarkkaan suunnitelluista pöydän antimista, kahvista, teestä ja munkkipossuista.

Se oli elämäni kaunein päivä! Lähdimme saman tien häämatkalle. Matkalle pysähdyimme sellaisissa upeissa paikoissa, kuin huoltoasema ja pizzeria.

kahdeksan vuoden jälkeen:



- Onks kaikki ihan ok?

- On on, ei tässä mitään. Hirveesti jengiä...

- Noh, pitäis vissiin sitten pussata.

- Koita näyttää oikeen lemmekkäältä, salskea urhoni! (hehheh!)

- Mä sulle lemmet näytän.

Aika kolkkoa

Ikuista rakkauttahan tuossa tilanteessa pitäisi vannoa, kun nyt kerran naimisiin mentiin. Esim: "Kyyhkyläiseni, olet elämäni aurinko & kuu!" "Kyllä rakkaani, vasta nyt tunnen itseni kokonaiseksi!" "Sinetöikäämme rakkautemme suudelmalla!" "Voi kyllä, kyllä, kaikkeni" tehkäämme niin!"

Kyllä meillä ainakin oli jo kuvaustilanteessa keskustelua, että "Otetaanko suukkokuva? Voiko sellaista lähettää mummolle? Miten pitkä sen pusun pitää olla? Miten nenät asetetaan?" ja noin pois päin.

Kamaan, ne on oikeita ihmisiä jotka meni naimisiin 2 miljardin ihmisen edessä: miksi niillä pitäisi olla jotenkin yli-inhimilliset tunteet ja elämää suurempi rakkaudenpalo? He eivät ole romanttisen nyyhkyleffan fiktiivisiä henkilöitä.

ja jatkamme puhetta edelleen.

Meidän hääpäivämme oli yltiöromanttinen. Saavuimme hääpaikalle upeiden, antiikkisten (90-luvun alku) moottoripyörien selässä. Itse olin pukeutunut mustaan gore-tex-unelmaan, samoin mieheni. Miten ryhdikkäältä hän näyttikään maistraatin parkkipaikalla kypärä päässään! Seremonia kahden vieraan läsnäollessa oli koskettava. Intiimin toimituksen jälkeen kävelimme häävastaanotolle 20 metrin päähän ja nautimme tarkkaan suunnitelluista pöydän antimista, kahvista, teestä ja munkkipossuista.

Se oli elämäni kaunein päivä! Lähdimme saman tien häämatkalle. Matkalle pysähdyimme sellaisissa upeissa paikoissa, kuin huoltoasema ja pizzeria.

Vähän turhan modernia makuuni. Meillä oli superromanttinen maistraattivihkiminen jonka suoritti vastavalmistunut tuomari, jonka toinen vihittävä pari olimme ja hän jännitti tilannetta kymmenen kertaa enemmän kuin me. Sitten vetäydyimme perinteikkäästi mökille syömään juomaan ja saunomaan parinkymmenen kaverin kanssa. =D

Aika kolkkoa

Ikuista rakkauttahan tuossa tilanteessa pitäisi vannoa, kun nyt kerran naimisiin mentiin. Esim: "Kyyhkyläiseni, olet elämäni aurinko & kuu!" "Kyllä rakkaani, vasta nyt tunnen itseni kokonaiseksi!" "Sinetöikäämme rakkautemme suudelmalla!" "Voi kyllä, kyllä, kaikkeni" tehkäämme niin!"

Kyllä meillä ainakin oli jo kuvaustilanteessa keskustelua, että "Otetaanko suukkokuva? Voiko sellaista lähettää mummolle? Miten pitkä sen pusun pitää olla? Miten nenät asetetaan?" ja noin pois päin.

Kamaan, ne on oikeita ihmisiä jotka meni naimisiin 2 miljardin ihmisen edessä: miksi niillä pitäisi olla jotenkin yli-inhimilliset tunteet ja elämää suurempi rakkaudenpalo? He eivät ole romanttisen nyyhkyleffan fiktiivisiä henkilöitä.

ja jatkamme puhetta edelleen.

Meidän hääpäivämme oli yltiöromanttinen. Saavuimme hääpaikalle upeiden, antiikkisten (90-luvun alku) moottoripyörien selässä. Itse olin pukeutunut mustaan gore-tex-unelmaan, samoin mieheni. Miten ryhdikkäältä hän näyttikään maistraatin parkkipaikalla kypärä päässään! Seremonia kahden vieraan läsnäollessa oli koskettava. Intiimin toimituksen jälkeen kävelimme häävastaanotolle 20 metrin päähän ja nautimme tarkkaan suunnitelluista pöydän antimista, kahvista, teestä ja munkkipossuista.

Se oli elämäni kaunein päivä! Lähdimme saman tien häämatkalle. Matkalle pysähdyimme sellaisissa upeissa paikoissa, kuin huoltoasema ja pizzeria.

Vähän turhan modernia makuuni. Meillä oli superromanttinen maistraattivihkiminen jonka suoritti vastavalmistunut tuomari, jonka toinen vihittävä pari olimme ja hän jännitti tilannetta kymmenen kertaa enemmän kuin me. Sitten vetäydyimme perinteikkäästi mökille syömään juomaan ja saunomaan parinkymmenen kaverin kanssa. =D

koko viikonlopun kestäneet juhlat, joista kyllä heräsi semmoinen hämmentävä tunne, että useimmat vieraat eivät lainkaan tienneet juhlivansa häitämme! Olin myös häkeltynyt siitä, että tunsin ulkonäöltä vieraista vain parikymmentä.

- huh huh

- joo onneksi pahin on jo ohitse

- kohta saa lisää samppista

- joo

- kato miten paljon rahvasta tullu pällistelemään

- joo, white träshii

- heilutetaan niille niin ne tykkää meistä ja maksaa veroja meille

- joo

*heiluttaa*

- pitäskö vielä pussata

- muista pitää suu kiinni, ettei anoppi vedä käsilaukulla

- joo onneksi kohta pääsee p

*siveä pikapusu*

- Elämäni valo sinä tulisen intohimoni kohde, voitko hyvin.

- kyllä, sinä ihana unelmieni täyttymys, voin hyvin. Kiitän sinua, koska huolehdit hyvinvoinnistani.

- Rakkaani,alamaisemme vaativat suutelua.

-Kyllä rakkaani suudelkaamme.



(taivutus ja piiiiiiiiiiiiiitkä suudelma)



- rakkainpain alamaisemme vaativat uusintaa.

-Kyllä rakkaani tehkäämme niin.



(uusinta)