Hämmästyin tänään kun näin kaupungilla peilikuvani, olen oikeasti hoikka.
Mulla on takana pitkä syömishäiriö historia, lähinnä ahmimishäiriötä ja ortoreksiaa vuorotellen. Tiiraan kasvojani ja vartaloani aina läheltä ja olen nähnyt itseni, en nyt lihavana, mutta pullukkana. Tänään kävin kaupungilla ja sattumalta näin peilikuvani kaupan peilistä, olen oikeasti ihan hoikka ja normaalivartaloinen, miten ihminen voi olla näin typerä ja ihan oikeasti nähdä ruumiinsa aivan erilaisena kuin se oikeasti on. Hämmästyin niin paljon että säntäsin heti sieltä kauempaa peilin luokse toljottamaan itseäni ja tuntui kuin olisin unesta havahtunut..omituista..ja omituiselta varmaan näytinkin siinä hölmistyneenä kuvaani tuijottamassa.
Kommentit (3)
mutta peili pullahtavat hetkellisesti, un kävelen niiden ohi, sitten taas 80-kiloinen olo palaa. Pikeasti painan 110kg ja vyötärön ympärys on sama.
Näen itseni ihan törkeenä läskinä! Painoindeksi tosin on alipainon puolella ja viimeksi tänään kuulin, miten mulla on tosi sporttinen vartalo.
Noh, mutta nepä ei vaan auta. Läski olen ja läskinä varmaan aina pysyn. Nyt aikuisena olen jopa miettinyt asiaa paljon ja yrittänyt parantaa omaan ruumiinkäsitystäni. Mut vaikka kuinka yritän miettiä esim. housujeni kokoa 26/34 tai muiden kauhisteluja laihuudestani, niin eipä siitä ole hyötyä.
Tää on joskus jopa rasittavaa! Tahtoisin, että voisin edes kerran syödä jotain ilman, että miettisin miten se vaikuttaa vartalooni tai että voisin syödä ilman huonoa omaatuntoa. Ikää on kuit. kohta se 40vuotta, että eipä tää tästä ilmeisesti enää muuksi muutu...
väärin, tanakka täti tuijottaa peilistä, hyh.