Onko itsekästä isovanhemmilta ja

pitää auttaa sitä joka apua tarvitsee ja sen jolla on mahdollista auttaa.

ilman pieniä lapsiakin ihminen voi olla väsynyt ja voi haluta vaan olla. Ja kyllä kunnon ihminen auttaa isovanhempia ja sukulaisia:)



Tosin meillä asutaan lähekkäin suuren suvun keskellä ja lapset kasvaa "koko kylän" kasvattamina, tänään kun olin vapaapäivällä siskon mies tuli ovesta 1v kainalossa ja sanoi että ehditkö hetken katsoa perään, otin hammasharjan suusta ja vastasin odota sen verran että syljen hammastahnat suusta ja nappasin lapsen kainaloon. Hetki muuttui 4h, mutta mitä siitä, huomenna se voi olla toisin päin.

"Ei ole itsekästä, ilman pieniä lapsiakin ihminen voi olla väsynyt ja voi haluta vaan olla."



Meidän koko lähisuku tätä yhtä lukuunottamatta on ollut sitten jo kuusi vuotta väsynyt ja haluaa vain olla?!



Mielestäni me ollaan kunnon ihmisiä, mutta joku raja pitää olla. Kun on itse useamman vuoden ajan auttanut aina, kun apua on pyydetty, ja sitten itse ei saa vuosiin apua, niin... Mielummin autan sellaisia ihmisiä jotka ymmärtävät sen, että auttaminen voisi olla joskus vastavuoroistakin.

hoitaneet. Nyt heillä on oikeus valita, jaksavatko/haluavatko vai eivät.



Lapsilla on mielestäni velvollisuus auttaa vanhempiaan.



Jokaisella on oikeus pyytää apua ja jokaisella on oikeus kiletäytyä auttamasta. Kaikki tasavertaisia kun ollaan.



Ja jokaisella on oma elämä ja menot; aina ei ole mahdollista auttaa vaikka haluaisi.

"Isovanhemmat ovat jo omat lapsensa eli teidät hoitaneet. Nyt heillä on oikeus valita, jaksavatko/haluavatko vai eivät."



Mut kyllä hoiti lapsena käytännössä päiväkoti, perhepäivähoitaja ja isovanhemmat, eivät siis vanhempani.



Mistä tulee lasten velvollisuus auttaa vanhempiaan? Eikö se tule juuri siitä, että vanhemmat auttavat lapsiaan? Jotain tasavertaista?

niin mun mielestä siinä jo sitoutuu mahdollisiin lapsen lapsiin..eli pitää isovanhempien auttaa.se on vaan mun mielipide.mun vanhemmat auttaa tosi paljon,kaikessa,ja aion auttaa omia lapsia kun aika on..tää on vaan mun mielipide

minä olen hyvin pettynyt siihen, että exäni vanhemmat eivät auttaneet lastenhoidossa silloin, kun kuopus oli vauva ja nukkui 1-2 tunnin pätkissä monta kuukautta. Minä sairastuin masennukseen. He asuivat 2 km päässä meistä, ja muuten sitten olivat olevinaan ulospäin maailman parhaimmat isovanhemmat.



Nyt lasten kasvettua hiukan he hoitavat lapsia kai enempi (lapset kertoneet välillä olleensa siellä esim. yötä). Omat vanhemoani taas asuvat vähän kauempana ja äitini on sairas ja väsyy nopeasti. Mutta onneksi hekin voat ottaneet lapsia 3-4 krt vuodessa yökylään.



Mielestäni se on jo törkeää, ettei auta, jos toinen selvästi tarvitsisi apua. Esim. että yh ei pääse hoitamaan asioitaan tai äiti ei pysty nukkumaan paria tuntia pidempiä unia kuukausiin. Tietysti hoidon ajankohta pitää sitten sopia hoitajalle sopivaksi.

hoitaneet. Nyt heillä on oikeus valita, jaksavatko/haluavatko vai eivät. Lapsilla on mielestäni velvollisuus auttaa vanhempiaan. Jokaisella on oikeus pyytää apua ja jokaisella on oikeus kiletäytyä auttamasta. Kaikki tasavertaisia kun ollaan. Ja jokaisella on oma elämä ja menot; aina ei ole mahdollista auttaa vaikka haluaisi.

Onpas ristiriitaista! Miksi lapsilla on velvollisuus auttaa vanhempiaan, mutta vanhemmilla ei velvollisuus auttaa lapsiaan? Meillä esim. appivanhemmat eivät ole ikinä pistäneet tikkua ristiin meidän eteen. Lapsen hoitokin on sellaista, että hyvin hyvin harvoin sanovat, että sinä ja sinä päivänä voitaisiin hoitaa lasta jos tuotte tänne ja haette myös. Eli heidän ehdoilla mennään eivätkä koskaan vaivaudu kysymään onko joku tietty päivä että tarvittaisiin apua ja että voisivat yrittää (eläkkeelle juuri jääneinä) järjestämään ohjelmansa sen mukaisesti. Minä en myöskään katso että meillä tämän takia on mitään velvollisuutta auttaa heitä missään. Jos hätä tulee niin toki sitten, mutta muussa tapauksessa hoitakoot itse itsensä. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Minun vanhempani ovat aina auttaneet meitä parhaansa mukaan ja me autamme toki takaisin.

voivat itsekin olla väsyneitä, eikä mielestäni ole reilua kuormittaa esim. työelämässä kiinni olevaa isovanhempaa kovin usein.

itsellenne.

saa burnoutin kun joutuu hoitamaan vapaapäivänsä vauvoja. Äidin pitää saada levätä.

saa, on vapaaehtoista eikä ketään voi syyttää mistään jos ei jotain syystä halua hoitaa lapsia, vaikka ne olisivat omia lapsenlapsia. Pienet lapset ovat todella vaativia eikä voi olettaa, että vaikkapa yli 60-vuotiaat enää jaksavat juosta ja vahtia lakkaamatta villiä lasta. Vanhemmat hoitaa lapsensa ja jos apua ei läheisiltä tule, sitten sitä palkataan ilman sen kummempia marttyrinkruunuja. Meillä ei ole olleet isovanhemmat auttamassa, vaikka toiset asuvat 10 kilsan päässä. Eikä ole pyydetty eikä vaadittu. Hoitaja on löytynyt MLL:stä jos on joku pakollinen meno ollut.

Ihan sama mitä muut sanoo, mutta haluan myös avun olevan vastavuoroista. Ei kaiken tarvitse aina olla niin nöyrää ja pyyteetöntä, koska oikeasti voi auttaa myös vain siksi, että saa itsekin apua tarvittaessa. En minä ainakaan joka kerta jaksaisi mennä vaikka muuttoavuksi, mutta koska itsekin sitä olen aina saanut, niin kyllä aivan varmasti raahaudun myös muiden avuksi.



Sitä en sitten tiedä pitääkö isovanhempien automaattisesti vahtia lapsenlapsiaan, mutta jos/kun auttelette heitä ilmeisesti jonkun verran, niin he varmasti voisivat osoittaa kiitollisuutta jonkun vastapalveluksen muodossa.



Eikä ne mummot ja ukit mitään burn outia lastenhoitamisesta tai muusta auttamisesta saa, älkää viittikö hurskastella. Jotkut ihmiset nyt vaan ei viitsi ajatella omaa nenäänsä pidemmälle ja silloin se oma lepääminen on aina tärkeintä.

Eihän ketään voi pakottaa auttamaan, mutta kyllähän on luonnollista auttaa. Toki ilman pienintäkään vastavuoroisuutta voi miettiä mihin sen auttavan energiansa sitten laittaa. Väsynyt, sairas tms isovanhempi ymmärrettävästi ei jaksa auttaa, mutta sekä meillä että muualla isovanhemmat auttavat ja sanovat suoraan sitten kun ei ole resursseja auttaa. Kyllähän jokainen saa olla niin itsekäs kuin haluaa, mut jos ihmiselle on läheisyys, rakkaus, yms tärkeitä arvoja niin mikäpä sen rakkaampaa kuin omat lapsenlapset. Ja se on ihan biologiassakin; kun vanhemmat hankkivat leipää taloon ruuhkavuosina- isovanhemmat turvaavat lastenlapsia, ja siirtävät heille suvun henkistä pääomaa.

Onnellisia ne, joilla näin on.