Kamalaa tuo, että uusperheen aikuiset hylkäävät aiemman liiton lapset!
Kommentit (53)
tosin laspia ei nyt ole ihan huostaan annettu, mutta eipä ole niiden elämä ketään kiinnostanutkaan, kun vanhemmilla on uusi onni ja "perhe". Esimerkiksi kaverini saattoi olla 14-vuotiaana pitkiäkin aikoja niin ettei kumpikaan vanhemmista tiennyt missä hän oli. Olisi voinut olla vaikka kuolleena, varmaan koulusta olisi ensin hänestä huolestuttu.. Tällä hetkellä hän ja hänen "velipuoli",kenellä oli siis sama kohtalo ovat elämästä pahasti syrjäytyneitä katkeria ihmisiä.
Täällä on jotenkin niin outoa tämä "vanhempien onni on tärkeintä" -asenne, että en vaan pysty sitä ymmärtämään. Sen varjolla kaikki on sallittua, lapsen tehtävä on vaan sopeutua.
äitin löysi uuden mieheni kun olin 13 vuotta ja muutin hänen kanssaan uuteen kotiin johon tämä uusi mies myös tuli.
Vähän ajan päästä oli lapsi tulossa ja mies alkoi vihjailemaan että minun on aika häipyä sieltä, koska tilaa ei uuden tulokkaan vuoksi enää olisi.
Muistan ikäni sen kuinka äitini (jonka kanssa minulla oli ollut erittäin hyvät välit siihen asti) sanoi minulle eräänä aamuna että minun tulee nyt etsiä itselleeni uusi paikka koska "Timo ei pidä siitä että olet täällä".
Se että oma äiti hylkäsi minut ja laittoi tämän miehen etusijalle, sattui todella paljon.Muutin isälleni (joka oli juoppo tyranni) ja parin vuoden päästä lähdin kesätöihin Ruotsiin enkä siltä reissulta palannut. Koulut jäi käymättä.
Onko äiditis pyydellyt anteekis käytöstääN? Kamalalta kuulostaa =(
oikea asenne ettei lasta saa hylätä, mutta mitä jos oireileva äitinsä hylkäämä esiteini asuu teillä ja näkee äitiään 2x kuukaudessa? Ei kukaan voi pakottaa heitä tapaamaan useammin jos äiti ei halua. Sitten meillä kotona 26 päivää kuukaudessa selvitellään ongelmia joita on runsaasti. Ja vikaa on varmaan meillä kotonakin, alkaa olla paukut loppu, on tosiaan 2 vaippaikäistä lasta jotka valitettavasti vievät aikaa haluttiin tai ei. Että nyt sitten neuvoja kehiin kaikki jeesustelijat, mä olen valmis tekemään mitä tahansa jotta rauha palaisi kotiin ja pikkuset saisivat kasvaa rauhassa eikä riitaisassa kodissa.
anna sä sille teinille rakkautta ja huomiota. pidä niin kuin omaasi :)
oikea asenne ettei lasta saa hylätä, mutta mitä jos oireileva äitinsä hylkäämä esiteini asuu teillä ja näkee äitiään 2x kuukaudessa? Ei kukaan voi pakottaa heitä tapaamaan useammin jos äiti ei halua. Sitten meillä kotona 26 päivää kuukaudessa selvitellään ongelmia joita on runsaasti. Ja vikaa on varmaan meillä kotonakin, alkaa olla paukut loppu, on tosiaan 2 vaippaikäistä lasta jotka valitettavasti vievät aikaa haluttiin tai ei. Että nyt sitten neuvoja kehiin kaikki jeesustelijat, mä olen valmis tekemään mitä tahansa jotta rauha palaisi kotiin ja pikkuset saisivat kasvaa rauhassa eikä riitaisassa kodissa.
Tunnen monta uusperhettä ja yhdessäkään ei ole edes harkittu "teinin antamista pois" uuden perheen tieltä. Ainoa tuntemani huostaanotettu teini oli ydinperheestä, kun lapsi joutui huonoon seuraan ja huumeet tuli 15-vuotiaana kuvioihin.
Mä veikkaan kanssa, että kyse on vaikeasti oirehtivista teineistä. Toki erolapsena ja uusperheessä oireilu pahenee, mutta taustalla on pakko olla se, että teinin kanssa ei enää pärjää.
olen nykyjään äitini kanssa hyvissä väleissä. Olen antanut anteeksi enkä ole enää katkera, vaikka muistan kuinka yksin olin silloin kun olin itsekin vielä lapsi ja olisin tarvinnut turvaa mutta sitä ei ollut.
Kärsin pitkälle aikuisikään saakka pahoista sosiaalisista peloista (myöhemmin masennuksesta) ja luulen että se johtui turvattomuudesta jota tunsin lähes koko varhaisnuoruuden ajan.
En ole hankkinut omia lapsia, pelkäsin että jos niille käy kuin minulle ( menettävät vanhempansa) tai että olen samanlainen vanhempi kuin omani eli en osaa rakastaa lastani, niin en ole halunnut ottaa sitä riskiä. Kukaan lapsia ei sellaista äitiä ansaitse.
minä olin kiltti lapsi, olin hyvä koulussa enkä pyörinyt missään porukoissa. Nykyjäänkään en juuri alkoholia käytä.
20.
Meillä asui miehen tytär ja oli tosi vaikeaa. Tutustuin isäänsä tytön ollessa 11-vuotias ja muutti meille 13-vuotiaana... Ja muutti meille asumaan, koska äitinsä asui "metsässä". Vajaat pari vuotta oli helvettiä. En montaa iloista hetkeä muista tytön käytöksessä ja suurimmat juhlat oli, kun meni äidilleen. Ensin ymmärsin murkkua, mutta jossain pisteessä alkoi veto loppua. Mieskin oli aivan vati täynnä. Mä joskus mustana hetkenä kirjoitin miehelle kirjeenkin, jossa ilmoitin, että muutan yhteisen kanssa pois, jos tyttö ei häivy. En antanut kirjettä miehelle. Se oli vaikeaa aikaa: tyttö karkaili, haistatteli, murjotti ja oli aivan riiviö joka tavalla. Jotenkin vaan laskin päiviä ja hoin itselleni, että pian helpottaa.... Ja niin se helpottikin.:) Tyttö alkoi toeta ysillä ja yhtäkkiä havahduin, että tyttö juttelee normaalisti ja nauraa. Nyt on jo 23-vuotias ja elämä kunnossa. Meillä on tosi läheiset välit ja soittelee melkein päivittäin. Ollaan kiusattu vaikeasta murrosiästä jälkikäteen ja myöntää olleensa kamala suu naurussa. Taisin sittenkin olla reilu äitipuoli, kun vaan jaksoin ja pidin mölyt mahassa. Kaiken loukkaamisen keskellä yritin olla rauhallinen ja säilyttää huumorintajun. En koskaan ollut liian ehdoton vaan pyrin aina juttelemaan, kun mies alkoi meuhkata. Teinit on kovia vedättämään, mutta kauhean musta-valkoinenkaan ei saa olla.
Eli meillä auttoi aika.
oikea asenne ettei lasta saa hylätä, mutta mitä jos oireileva äitinsä hylkäämä esiteini asuu teillä ja näkee äitiään 2x kuukaudessa? Ei kukaan voi pakottaa heitä tapaamaan useammin jos äiti ei halua. Sitten meillä kotona 26 päivää kuukaudessa selvitellään ongelmia joita on runsaasti. Ja vikaa on varmaan meillä kotonakin, alkaa olla paukut loppu, on tosiaan 2 vaippaikäistä lasta jotka valitettavasti vievät aikaa haluttiin tai ei. Että nyt sitten neuvoja kehiin kaikki jeesustelijat, mä olen valmis tekemään mitä tahansa jotta rauha palaisi kotiin ja pikkuset saisivat kasvaa rauhassa eikä riitaisassa kodissa.
Ihan kuin vain uusperheellisten lapset ajautuisivat huostaanotetuiksi...Kyllä se on valitettavasti niin, että on olemassa huonoja ja vastuuttomia vanhempia ihan siinä missä hyviä ja rakastaviakin vanhempia. Ja valitettavasti lisääntymiseen ei tarvita mitään "lisääntymisajokorttia", joka karsisi jyvät akanoista. Lapset ja teinit joutuvat maksumiehiksi. Yksi hylkää lapsensa uuden liiton takia, toinen alkoholin tai huumeiden takia, kolmas ties mistä syystä.
Huostaanottoja tapahtuu päivittäin ja kaikista perhemalleista ydinperheistä, yksinhuoltajilta ja uusperheiltä. Eivätkä vanhemmat todellakaan aika taistele huostaanottoa vastaan vaan saattavat jopa hakea sitä. "Uusi parisuhde" on vain yksi syy muiden joukussa, vaikka perimmäinen syyhän on tietysti aina vanhemman kyvyttömyys vanhemmuuteen. (Ja nyt siis puhun niistä huostaanotoista, joissa vanhempi itse haluaa lapsesta eroon, en tietenkään niistä tapauksista, joissa ihan hyvän ja lapseensa sitoutuneen vanhemman keinot eivät vain riitä ja huostaanotto on lopulta välttämätön.)
löytänyt juuri tätä miestä (joka oli mustasukkainen äidin edelliselle elämälle) niin minunkin elämäni olisi mennyt ihan eri uria silloin aikoinaan.
Mutta ymmärrän toki että äitinikin halusi miehen ja rakkautta, ja se meni sitten kaiken muun edelle.
20.
ja jos he ovat sitä mieltä että nämä uuden onnen tieltä hylätyt lapset ovat voimakkaasti lisääntyneet ihan ilmiöksi saakka niin pidän tätä kyllä luotettavampana lähteenä kuin jonkun omaa kokemusta tuttavapiiristään. Saati omasta perheestään.
Todellakin järkyttävää tuollainen itsekkyys.
hedelmiä pitäisi tehdä, että joskus on tilanne sellainen ettei uusille lapsille kerta kaikkiaan enää ole sijaa - ilman että aiemmista liitoista olevat lapset kärsivät.
En missään nimessä itse suostu harkitsemaankaan lapsia enää jonkun "uuden" miehen kanssa. Tein kaksi lasta entisen mieheni kanssa ja he saavat riittää, Juurikin siksi että uusperheissä on tässä ketjussa mainittuja ongelmia.
Valitettavasti minulla on asiasta paljonkin omakohtaista kokemusta.
Kenen lapsi se teini sitten on? Miksi se oireilee? Koska lapset lakkaavat olemasta vanhempiensa lapsia, 12-vuotiainako? Tässä yhteydessä - siis lasten huostaanotto + uusi liitto - mua epäilyttää tuo käsite "hankala teini". Miten ja kenen mielestä? Haluavatko teinin vanhemmat palata nuoruuteen, olla uudestaan uuden kumppanin kanssa nuori perhe jossa söpöjä vauvoja? Entistä elämää ei muka ole kun vanhemmat lapset pannaan maantielle.
Olen aivan raivona tästä asiasta!
kannattavani lasten ottamista huostaan, mutta mitä jos sinä pelkäisit uudessa liitossasi tätä teiniä ja ja olisit huolissasi omien lastesi turvallisuudesta ja vakaasta kasvuympäristöstä? Olisit juossut perheneuvolassa psykologeilla ym? Saako se teini käyttäytyä niinkuin haluaa, valehdella ja aiheutta jatkuvaa huolta? Milloin menee se raja että mietitään että sen lapsen pitäisi myös ottaa vastuu omasta käytöksestään?
miksi pitää perustaa uusperhe. Miksi ei voi odottaa, että lapsi muuttaa pois kotoa? Sitten voi muuttaa yhteen uuden puolisonsa kanssa. Ihan hyvin voi seurustella ilman, että muuttaa yhteen ja käytännössä pilaa oman lapsensa lapsuuden ja nuoruuden. Eronneilla vanhemmilla on mahdollisuus etäpäivien tai -viikkojen aikana tapailla seurustelukumppania, ja uusi mies- tai naisystävä voi käydä kylässä silloin tällöin. Minusta ei tarvitse alkaa muuttaa lasten arkea niin radikaalisti, että otetaan kokonaan uusi ihminen asumaan lapsen kotiin, ihminen johon lapsella ei ole mitään tunnesidettä. Ja kun yleensä tämä yhteenmuutto uusperheellisillä tapahtuu hyvin nopeassa aikataulussa. Eroperheen lapset ovat kärsineet jo ihan tarpeeksi, mahdollisesti jo vanhempiensa huonosta avioliitosta ja sitten erosta. Ei ole mitään syytä laittaa omia lapsiaan vielä yhden mankelin läpi.
ja ihan kauhealta kyllä tuntui :( Yksi teini kertoi, miten hänet oli potkaistu pellolle, että saadaan uudelle vauvalle tilaa...huhhuh!
kannattavani lasten ottamista huostaan, mutta mitä jos sinä pelkäisit uudessa liitossasi tätä teiniä ja ja olisit huolissasi omien lastesi turvallisuudesta ja vakaasta kasvuympäristöstä? Olisit juossut perheneuvolassa psykologeilla ym? Saako se teini käyttäytyä niinkuin haluaa, valehdella ja aiheutta jatkuvaa huolta? Milloin menee se raja että mietitään että sen lapsen pitäisi myös ottaa vastuu omasta käytöksestään?
sen uuden liiton solmimatta lasten vuoksi. En ikinä, missään tilanteessa hylkäisi lapsiani.
kannattavani lasten ottamista huostaan, mutta mitä jos sinä pelkäisit uudessa liitossasi tätä teiniä ja ja olisit huolissasi omien lastesi turvallisuudesta ja vakaasta kasvuympäristöstä? Olisit juossut perheneuvolassa psykologeilla ym? Saako se teini käyttäytyä niinkuin haluaa, valehdella ja aiheutta jatkuvaa huolta? Milloin menee se raja että mietitään että sen lapsen pitäisi myös ottaa vastuu omasta käytöksestään?
Jommankumman OMIAhan ne edellisen liiton lapsetkin on! MIKSI he olisivat jotenkin VÄHEMMÄN arvokkaita ja KOSKA vanhemmalla on muka OIKEUS vetäytyä vanhemmuudestaan? Voi helvetti sanon minä.
raivostuttaa kun kaikissa kirjoituksissa oletetaan ilman muuta että siellä uusperheessä laiminlyödään sitä vanhasta liitosta olevaa lasta. Mutta mitä v*ua kun lapsen äiti on lähtenyt (perustanut myös uuden perheen), ei kai se sitten ole iloinen ja ota musta uutta äitiä???? Se tulee takaisin kotiin äidiltään jossa joutuu tsemppaamaan esittääkseen kilttiä ja iloista kultamussukkaa ettei äiti vaan kiellä tulemasta kahden viikon päästä.
Sitten kotona purkaa kaiken meihin ja koulussa ja harrastuksissa. Koittakaa nyt ajatella kaikkiviisaat superlapsenkasvattajat ettei maailma ole niin mustavalkoinen.
Meillä vanhin 11-vuotias esimurkku, eikä eroa näköpiirissä.
Tietenkin on olemassa piste, jolloin jonkun perheenjäsenen (lapsi TAI aikuinen) käytös käy sellaiseksi, että radikaalit toimet ovat välttämättömiä: väkivalta, päihteet, rikollisuus.
Mutta sitten. Olen sitä mieltä, että vanhempien on selvittävä lastensa murrosiästä, vaikka se ajoittain olisi sotaakin. Jos he uuden rakkauden huumassa laiminlyövät vanhempia lapsiaan on TERVETTÄ että lapset oireilevat, sehän on lasten itsesuojeluvaistoa! Se kertoo siitä, että vanhemmat eivät ole ottaneet lapsia mukaan eroprosessiin ja uuteen suhteeseen.
Kun äiti tai isä lähtee uuteen suhteeseen, hän lähtee siihen lapsineen. Eihän se niin vaivatonta ole kuin lapsettomilla, mutta niin se vain on.
Tuntuu olevan paljon uusavuttomia jotka heti, kun tulee vaikea paikka, menevät viranomaisiin. Entä sitten kun uuden suhteen lapset tulevat hankalaan ikään, miten sitten suu pannaan?
Tapauksia on muuallakin kuin Vantaalla, siellä vain on asiaa tutkittu. Eri puolilla maata sossuilla on näppituntuma, että tällaiset tapaukset ovat yleistyneet niin paljon, että voi puhua ilmiöstä (lähde: Ylen radiouutiset tällä viikolla).
voin sanoa että kyllä vaikuttaa lapseen,nämä uusperhe kuviot.Isän ja äidin molempiin uusiin perheisiin syntyi samoihin aikoihin vauvat.Lapsi alkoi psyykkisesti oireilla.Kiltsti ja reipas lapsi masentui:(sydämeen oikeen sattui,kun ajattelin lapsen tilannetta.