Ex-lesta kertoi,

ja on yhtä monta erilaista kasvatusta ja perhettä kuin ex-lestaakin.



Kaikki ei ole niin mustavalkoista, eikä tuon ex-lestan "totuus" ole välttämättä ainoa oikea.

Ei se asia aivan noin ehkä mene. Luulen että kyse on olut vanhoillislestadiolaisten ns. maallikko-salarippi -opetuksesta.



heidän mukaansa kuka hyvänsä voi toimia rippi-isänä tai -äitinä, myös pieni lapsi. Toiseksi he opettavat että kun pahantekijä on syntinsä uskovaiselle tunnustasnut, asiasta sei saa enää puhua, vaan synnin anteeksi antajaa sitoo vaitiolovelvoite.



Tämä ei pidä paikkaansa sillä vaitiolovelvoite luterilaisen kirkkolain mukaan sitoo vain pappeja.



Päinvastoin, joka vaikenee rikoksesta josta on kuullut, syyllistyy rikokseen ja voi saada vankilatuomion, 6 kk vankeutta.

Totta, tämä julkinen keskustleuu liittyy siihen, että vanhoillislestadiolaisuuden omintakeinen anteeksianto-oppi on johtanut seksuaalisten väkivaltarikosten piilottamiseen herätysliikkeen sisällä.



Liikkeessä opetetaan että synninpäästöön ja rippiin liittyvä vaitiolovelvoite sulkee kaikkien suut myös rikostapauksissa.



Kirkkolain mukaan vaitiolovelvoite ei koska muita kuin pappeja.



Maallikkojen tulee aina ilmoittaa tietoonsa tulleet rikokset viranomaisille.



Vanhoillislestadiolaisuuden ns. maallikko-salarippioppi on ollut seksuaalirikoksissa rikoksen tekijän "pelastus".



Lapsen raiskaaja on pyytänyt uhriltaan, lestadiolaislapselta, tekoaan anteeksi. Kerta toisensa jälkeen. Esim. Johanna Hurtigin tutkimista tapauksista joka ikisessä rikollinen on käyttänyt hyväkseen lestadiolaista maallikko-salarippiä. Se on kirkkolain sekä lastensuojelu- ja rikoslain vastainen.



Lapselle on pienestä saakka opetettu että aina on pakko antaa anteeksi eikä anteeksi annetusta saa enää puhua kenellekään.



Tämä mekanismi on johtanut satojen seksuaalirikosten salaamiseen vuosikymmenien mittaan. Itse asiassa kukaan ei tiedä rikosten todellista määrää.



KRP on käynnistänyt tutkimuksen asiassa.



Yksi esimerkkitapaus Suomen lakien vastaisesta lestadiolaisten anteeksianto-mekanismista on Helsingin Sanomissa vuosi sitten kerrottu "Minnan" kohtalo:



http://freepathways.wordpress.com/2010/05/07/hyvaksikaytetty-minna/

Ja tosiaan asia pitää vielä jättää siihen.

"Oli pakko antaa anteeksi. Olihan minulle seuroissa opetettu, että anteeksi piti antaa tai joutuu ikuiseen kadotukseen, helvetin tuleen. Ja sitten, kun lapsi ajattelee niin aivan konkreettisella tasolla, että minä ajattelin, että se on sitten ikuisessa tulessa olemista, kun ne puhuivat tulimerestä ja helvetin tulesta."



ARMONMERI tai helvetin tuli. Kadotus tai anteeksianto. Siinä karut vaihtoehdot, jotka moni

pedo?ilin uhriksi joutunut lestadiolaislapsi sai pohdittavakseen kauheuksien jälkeen.



(Juttu Lapin kansassa 1.5.2011)

Seuroissa syntejään saattoi pyytää anteeksi nostamalla kätens ylös ja saarnaaja antoi automaattisesti anteeksi sanomalla "Jeesuksen nimessä ja veressä, syntisi ovat anteeksi annetut". Kun pyyntöjä oli paljon, hän ehti hokea vain "Jesuksen nimessä ja veressä, Jeesuksen nimessä ja veressä, Jeesuksen nimessä ja veressä..." viitaten samalla sitä henkilöä kohti, jolle anteeksianto siis annettiin.



Joskus ihmiset halusivat nousta seisomaan ja ripittäytyä koko seurakunnan kuullen, mutta anteeksianto tuli kyllä.



Samoin toimii tuo, että kuka tahansa uskonveli voi olla kuulijana ja antaa synnit anteeksi. Sitä en muista oliko naisilla sama oikeus.

Seuroissa syntejään saattoi pyytää anteeksi nostamalla kätens ylös ja saarnaaja antoi automaattisesti anteeksi sanomalla "Jeesuksen nimessä ja veressä, syntisi ovat anteeksi annetut". - - Sitä en muista oliko naisilla sama oikeus.

Ainakin vanhoillislestadiolaisuudessa on käytäntö, että kuka hyvänsä lestadiolaisuskoinen, siis rauhanyhdistys-uskoinen, voi antaa ja hänen tulee antaa synnit anteeksi AINA kun toinen sitä pyytää. Tämä velvoite on myös lapsella.

Vanhoillislestadiolaisuudessa jo pikkulapset valmennettaan tähän anteeksi-oppiin:

http://freepathways.wordpress.com/2010/02/22/nelivuotiaan-synnit/

Juuri näin on asia.



Tämän opetuksen seuraamukset ovat olleet kauheita kaikkein pulustuskyvyttömimmille eli lapsille:



Tässä yksi uhrin kertomus.



" Puhun omista kokemuksistani, nyt, nimimerkin suojissa myös siksi, etten halua kuitenkaan satuttaa perheenjäseniä ja joitain ystäviä jotka yhä kuuluvat rauhanyhdistykseen.



Olen tullut seksuaalisesti hyväksikäytetyksi ja lähennellyksi useita kertoja lapsuudessani, sekä sukulaisten että muutaman vanhemman lestadiolaismiehen taholta.



Ja sitten myöhemmin, vielä pienenä ollessani, joutunut saarnaamaan tekijöille kaiken anteeksi "Jeesuksen nimessä ja veressä" - vihasin niitä tilanteita, ja yritin aina unohtaa sen kaikin voimin - että vielä tulee muistuttamaan tapahtunesta! (ja tunsin itseni syntiseksi tunteideni vuoksi..!)



Minä olin joskus sellaisen jälkeen päiväkausia hulluksitulemisen partaalla, muistan istuneeni tuskaisena joukon keskellä, mutta yksin, ja hokeneeni itselleni, että "Täytyy kovettua, etten tule hulluksi".



Jonkinlainen tunteettomuus ja itselleni "ulkopuolisuus" varmaankin pelasti pääkoppani nuoruuden yli, kunnes aikuisena hakeuduin terapiaan.



Liikkeen jäsenet ovat myös itse uhreja: elämänpelon ja sosiaalisten paineiden vuoksi laumaan kuuluvia. Nuoren miehen (ja naisenkin) raju seksuaalinen herääminen ei löydä tervettä, normaalia kanavaa purkautumiseen - sama problematiikka siis kuin esim munkkiluostareissa.



Seksuaaliset paineet ja asian painoarvo voivat olla jopa moninkertaiset verrattuna "normikansalaisen" vastaaviin. Kielletyt asiat saavat kohtuuttomat mittasuhteet. [...]



Oma lukunsa tällaisissa uskonnollisissa piireissä on sitten ripittäytymisen kulttuurilla; "nimelliset" synnit täytyisi ripittää jollekin kanssasisarelle tai -veljelle ihan nimellisinä asioina.



Rankkaa, ja nöyryyttävää, olkoonkin että rippisalaisuutta ei kyllä kovin moni rohkenisi edes piruuttaan murtaa.



Ja mitä siitä voi seurata.



Esimerkiksi tälläistä: minä yritin noin 13-16 vuotiaana juosta karkuun isosiskoani, joka oli havainnut että helpointa on ripittäytyä pahnanpohjimmaiselle, valmiiksi hyväksikäytetylle ja itsetuntonsa menettäneelle pikkusiskolle, vähiten siis ilmeisesti hävetti minun edessäni tunnustaa yhä uudelleen ja uudellen masturboimisensa "likainen" synti.



Minua ahdisti suunnattomasti ne tilanteet, mutta tiesin, etten voi kieltäytyä kuuntelemasta häntä jos hän saa minut kahdenkeskeiseen tilanteeseen, ja toimimasta niinkuin "piti toimia", eli kuunnella, julistaa synninpäästö ja olla kertomatta kenellekään.



Sitä jatkui useita vuosia...



Ja toinen, yksittäinen, traumaattinen, surullinen, katkera muisto on se, että toinen, minua huomattavasti vanhempi isosiskoni ripittäytyi kerran ollessani n 13 vuotias "huoruuden" synnistä, mitä se sitten käytännössä tarkoittikaan.



Muistan järkyttyneeni siitä ja ahdistuneeni päiväkausiksi.



Nyt en voi olla ajattelematta, että mitä rankinta hyväksikäyttöä siis voi aiheuttaa välillisesti myös tuollainen pakollinen rippisalaisuuden ja synnillä pelottelun kulttuuri!



Tekijän häpeä tekemästään synnistä on vuorenkorkuinen, ja sen vuoren hän voi sitten kaataa sen niskaan, joka on "helpoin" kuuntelija, jonka edessä hävettää vähiten tunnustaa mieltä painavat asiat.



Kirjoitan tämän myös sen vuoksi, että lukijana olisi joku sellainen henkilö siellä rauhanyhdistyksen piirissä, jolla olisi valtaa puhua asiaa eteenpäin, ohjeeksi seurakunnalle: rippiäitinä ei voi pitää alaikäistä lasta.



Ja että: seksuaalisuus on Jumalan luomaa, tervettä, vaaratonta, kun mukana on vastuu ja rakkaus.



Jos se ei saa olla olemassa terveesti, se kieroutuu. Tämä mielipide on niin vahvan omakohtaisen, eletyn ja kärsityn ja punnitun tulosta, että turha tulla enää lyömaan raamatulla päähän.



Minua on kohdelta väärin, ja tajuan aikuisena asioiden syy-seuraussuhteet. Kaikki seksistä pidättäytyvät eivät kieroudu, mutta kun voimakasta elämänviettiä työnnetään sinne mustien kansien väliin, voi seurata esimerkiksi jotain tälläistä."



Kiitän nimetöntä kertojaa siitä että hän on julkaissut kokemuksensa meille jotta ymmärtäisimme vähän siitä, mitä rauhanyhdistyksen seinien sisällä tapahtuu lapsille ja nuorille.

Pahinta lajia lapsen hyväksikäyttöä ja seksuaalista häirintää.



Ja tätä lestat pitää "luonnollisena" ja normaalina? ...vai?

Herätysliike, joka pitää normaalina sitä että nainen pakoteaaan loputtomasti raskaaksi eikä hän saa itse päättää, kuuluukin nostaa framille. Suomi on tasa-arvon maa.

Eikös kaikki vihaa lestoja, paitsi nykyiset lestat itse? Lapseni ei ainakaan saa leikkiä naapurin lestalapsen kanssa.

tuo mieleeni omia lapsuuden muistoja niin, että vesi tirsuu silmistä, ja kuitenkaan en ole kokenut seksuaalista kajoamista. Mutta mitään sen likaisempaa ei ollut kuin seksuaalisuus. (Meidän perheemme siis erkani joukosta, kun olin 12v, mutta asenteet jäivät pitkäksi aikaa)



Kun keksin alle kouluikäisenä, että oman itsen koskettelu tuntuu kivalta, äiti huusi minulle iljetyksestä. Käski laittamaan jalat yhteen ja lopettamaan räähistelyn. Tajusin heti, että olin vastenmielinen siitä lähtien. Isä varsinkin osoitti myöhemmin 14-15-vuotiaalle, että olen inhottava letukka poikien perässä.



Muistan äidin kommentin, kun kerroin hankkineeni e-pillerit (seurustelin pitkässä suhteessa): "kapallinen kirppujakin on helpompi vahtia kuin kaksi kiimaista nuorta!"



Kun sitten myöhemmin esittelin kotona miesystävää (joka oli eronnut edellisestä liitosta), oli siitä vanhempien kesken jäädessäni seurauksena lyönti poskelle. Isä sanoi, että olin huorintekijä ja avionrikkoja, vaikka mies oli eronnut ennen minun tapaamistani.



Seksi on ollut minulle aina ongelmallista, käyttäydyin nuorena aikuisena sen kanssa ihan hillittömästi, vaikka pelkäsin ja inhosin kaikkea. Onneksi olen korjaantunut sen kanssa kolmekymppisyyden jälkeen ja kärsivällisen ja turvallisen miehen sylissä.





Toinen vaikea asia oli synnintunto. Me lapset istuimme samoissa aikuisten seuroissa aina läsnä, kun oma pyhäkoulu oli ohi. Kuuntelimme uhkaukset kiirastulesta, itkusta ja hammastenkiristyksestä. Meille vannottiin, että Jumala näkee kaikkialle.



Minä vain pelkäsin, pelkäsin, pelkäsin. Katsoin vahingossa joskus TV-ruutua (isä hankki TV:n kun lähti ensin kävelemään yhteisöstä) ja menin sitten likaisin silmineni istumaan pöydän alle piiloon. Mietin kauhuissani, että Jumala kuitenkin näkee sinnekin ja joudun tulimereen, jossa hampaisiin solmitaan rautalankaa ja kiskotaan ikuisesti. Tuttavarouva vielä vahvisti tätä asiaa halailemalla sylissään, että "pysy sinä tyttö kaidalla tiellä, vaikka isäsi harhautuikin". Minulle sanottiin, että isä ei pelastu.



Kaikki omat ajatukset ja teot tuntuivat olevan tasapainottelua kadotukseen joutumisen kuilun reunalla.



Kyllä siitä jälkiä on jäänyt, olen aika läheisriippuvainen persoona ja vähän pakko-oireinenkin. Joudun tekemään "rituaaleja", että asiat menevät oikein. Ehkä se on muisto tuosta ulkoisesta ja sisäisestä kovasta kontrollista.



Mutta en vihaa vanhempiani. Heidät on kasvatettu samaan ja vielä kovemmalla kädellä 40-luvulla. Tekivät valtavan repäisyn, kun pystyivät edes irtaantumaan koko lestadiolaisuudesta. Perinne katkeaa pikkuhiljaa, vaikka näkyy ihan taatusti siinäkin miten kasvatan omia lapsiani.

Eikös kaikki vihaa lestoja, paitsi nykyiset lestat itse? Lapseni ei ainakaan saa leikkiä naapurin lestalapsen kanssa.

Mä en näe mitään syytä vihata jotain ihmisryhmää.

En minäkään vihaa lestadiolaisia ihmisiä.



Mutta vihaan heidän piittaamattomuuttaan ihmisoikeuksista, kuten naisten ja lasten turvallisuudesta. vihaan epäoikeudenmukaisuutta.



Heistä vain miehillä valta ja itsemääräämisoikeus. Vahvemman oikeus.

Keskusrikospoliisi sai hijattain kiinnin yhden, yli 19 vuotta sitten lasta vuosia hyväksikäyttäneen tyypin. Hän oli aloittanut rasikaamisen kun lapsi oli ollut alle kouluikäinen.



http://freepathways.wordpress.com/2011/08/31/yksi-kiinni/



Mies olisi päässyt kuin koira veräjästä jos olisi tullut poliisin tietoon vasta ensi vuonna kun rikoksesta olisi kulunut 20 vuotta.

MINUA EI OLE VALMENNETTU TOIMIMAAN RIPPI ISÄNÄ JA EI OLE TARVINUT OLLAKKAAN PIENENÄ LAPSENA KENELLEKKÄÄN RIPPIISÄ! NYT TAASEN LUULLAAN ETTÄ KAIKISSA PERHEISSÄ MENEE NIIN KUIN KIRJOTELLAAN LEHDISSÄ.. EI OLE TOSI.

PALJONKOS ON RAISKAUKSIA JA TAPPOJA JA MURHIA JOUKOSSA JOHON LESTAADIOLAISET EI KUULU?

Olen lestaadiolainen ja meillä on tasa-arvo kotona. ei mies määrää sen kummemmin kuin minäkään. olen kyllä aika voimakas tahtoinen ihminen ja tuntuu vahvasti että mieheni kyselee minulta mitä haluan ja hyvä niin en alistuisi ikinä eikä mieheni ole sellainen ihminen joka pitäisi minua huonosti.

Olen lestaadiolainen ja meillä on tasa-arvo kotona. ei mies määrää sen kummemmin kuin minäkään. olen kyllä aika voimakas tahtoinen ihminen ja tuntuu vahvasti että mieheni kyselee minulta mitä haluan ja hyvä niin en alistuisi ikinä eikä mieheni ole sellainen ihminen joka pitäisi minua huonosti.

ei kai vaimo ole mikään koira, jota "pidetään"?

tottakai saa itse päättää! jokaisella on oikeutensa. kukaan ei voi pakottaa. ei ole myöskään pakko olla uskovainen jos ei halua. minua ei ole ainakaan pakotettu synnyttämään olen itse halunnut vauvoja ja suuren perheen. lopettakaa nämä höpinät kun ette tiedä mistä puhutte! en juo! poltan tupakkaa! en katso telkkua en kiroa ja lapset ovat minulle tärkeitä. rakastan miestäni ja saan itselleni vapaa iltoja silloin kun itse haluan lähteä tuulettumaan. harrastan liikuntaa kolmekertaa viikossa :)