Tutti nukahtamisapuna, kannattaako totuttaa siihen?

molemmat omani ovat nukahtaneet tutin kanssa, ilman ongelmia siitä luovuttiin esikoisen kanssa, tämä nuorempi vielä käyttää tuttia nukahtaessaan. En näe mitään ongelmaa, kaikki sujuu hienosti.

ja kyllä on ollu niin suuri apu nukahtamiseen etten ole katunut. Vieroituskin onnistunut hyvin sitten ajallaan.

Kakkostakaan en imettänyt (pari kk osittaisimetystä molempien kanssa), mutta tutti on ollut maailman tärkein kapine. 9 kk ja edelleen nukahtaa tutti suussa ja saattaa yöllä kerran tai pari kysellä sen perään, tai löytää itse tutin ja laittaa suuhunsa. :)



Tutti kannattaa napata pois suusta vauvan nukahdettua, niin tottuu nukkumaan ilmankin. Kyllä se siitä tutista aikanaan vierottuu, ei se elämää kaada. Tai jos käy elämä hankalaksi, niin viikossa, parissa pääsee kokonaan eroon tutista, jos niin haluatte.

ja ovat aina nukkuneet yönsä todella hyvin. Ei mulla ole hajuakaan siitä mitä on kun vauva valvottaa...

on minun mielestäni tosi kätevä, ja siitä vieroittaminen ei ainakaan meillä ollut mikään iso operaatio. Ekana iltana lapsi nukkui levottomammin, mut sen jälkeen ei kaivannut koko tuttia. Jotkuthan itkee sen perään kauemmin, mut mitä merkitystä on parin illan tai maksimissaan parin viikon itkuilla, jos tutin ansiosta on saanut nauttia sadoista rauhallisista illoista ja öistä ennen sitä? :)

jossain vaiheessa se tietysti on edessä. Mutta pienen lapsen kanssa joutuu noita nukahtamisrutiineja opettamaan moneen kertaan, joten en mä tuota tutista vieroittamista nyt niin pelkäisi. Joka reissun, loman, sairauden, uuden taidon, sängynvaihdon tms. joutuu uudelleen opettamaan tai vahvistamaan nukkumisrutiinit.



Noin pieni vauva kannattaa nukuttaa ihan sillä tavalla millä nukahtaa helpoiten.

En sitten stressaa tuosta. Neuvolassa vaan on tutista vähän varoiteltu, siksi asiaa mietin. Mulla itsellä oli pienenä tutti ja äidin mukaan siitä oli kamalan vaikea luopua ja mun hampaita oiottiin kouluiässä...Mutta joo, nyt sujuu vauvan kanssa ihanasti kun nukkuu hyvin tuttinsa kanssa! Joten antaa sujua näin, ei tosiaan olisi nyt energiaa alkaa vaikeuttaa meidän elämää.



ap

Esikoinen söi pullomaitoa ja käytti tuttia, mutta nuorimmainen oli täysimetetty pitkään eikä ikinä tajunnu tutin ideaa (jopa yritin opettaa häntä siihen, kun alettiin totuttaa omaan sänkyyn perhepedistä).



Meillä muuten nuorempi tutiton lapsi omi itselleen jo tosi pienenä unirätin jota ilman ei voi nukkua. Tämä on kai jonkinlainen tutin korvike ja mielestäni hirmu kätevä ottaa mukaan esim. lääkäriin (lohduttautuu siihen, jos saa rokotuksen tms.), jos menee isovanhemmille muutamaksi tunniksi jne. On siis semmoinen rätin muotoinen pehmolelu, jota hän aina painaa naamalle ja ihankuin sulkeutuu sen sisään turvaan.. :D

Tuo unirätti tuli kuvioon silloin, kun totuteltiin omaan petiin (jostain taisin lukea, että tällainen lohtulelu voisi auttaa) ja on siitä asti ollut todella tärkeä lapselle. Aluksi siis rätti oli meidän sängyssä ja sivelin vauvan poskea jne. rätillä, kun käytiin nukkumaan ja myöhemmin laitoin rätin pinnasänkyyn ja aina, kun vauva heräsi silitin häntä rätillä ja hän yleensä otti sen käteensä ja alkoi näpräämään (rätti on tavallaan semmoinen tilkkurätti ja siinä on erilaisia kankaita ja pintoja) ja nukahti siihen näpräämiseen. Myöhemmin sitten huomattiin, että rätti auttaa lasta rauhoittumaan kaikenlaisissa paikoissa esim. virastoissa, kun pitää olla pitkään paikoillaan ja on tylsää, niin näpräilee rattaissa rättiään jne.



Tällainen vaihtoehto siis :)

Meillä muuten esikoinen vierottautui kanssa tutista aika helposti, mutta imikin tuttia aika pitkään (en jostain syystä vieroittanut häntä aivan pienenä). Ihan muistan kuinka juteltiin esikon kanssa, että nyt tutit saa kyllä lähteä, laitetaan ne tuonne vauvavaatteiden kanssa samaan laatikkoon, niin voit sitten joskus isompana muistella vauva-aikoja.

Kokemusta kahdesta lapsesta, joista toinen ei käyttänyt tuttia ja toinen käytti. Tuttilapsi oli paljon helpompi saada rauhoittumaan ja nukahtamaankin erilaisissa tilanteissa, ja mielestäni tutti helpotti arkeamme. Vierottaminen ei ollut hankalaa, teimme sen kesäloman aikana ja asia hoitui kyllä muutamassa päivässä. Vierottamisessa on vain itse oltava lujana eikä saa alkaa epäröimään.