Jos 4 virpojaa ja yksi oksa, annetaanko kaikille palkkio?

Kiitollisuutta siitä, että minulle on suotu tarpeeksi suuri sydän jotta pystyn samaistumaan lasten vilpittömään iloon, enkä tunne katkeruutta tai pelkää tulevani petetyksi lasten iloitessa enkä koe tarvetta mitata saanko minä takaisin samassa suhteessa mitä annan lapsille.



Kiitollisuutta siitä, että minulle on suotu tarpeeksi aivoja, joka mahdollistaa sen, että mikäli en jostain syystä tahdo viettää pääsiäistä tai muuta vastaavaa juhlaa, en koe asiasta stressiä päiviä etukäteen, vaan selviän muita loukkaamatta siitäkin maalaisjärjelläni ja normaaleilla käytöstavoilla.



Ja eritoten kiitollisuutta siitä, että omassa ja lasteni lapsuudessa läsnä on ollut vain kaltaisiani ihmisiä, jotka osaavat käyttäytyä myös lasten seurassa eivätkä tarkoituksellisesti ja suunnitelmallisesti pilaa toisten iloa.

Pari sulkaa on mielestäni ihan hyvä ja vaikka pieni lappu, jossa lukee hyvää pääsiäistä.

Vai pitääkö ne koristella sillä rahasummalla, mitä se sinun ostamasi suklaamuna maksaa.



Voi elämä.



Annan jokaiselle virpojalle jotain pientä.

Meillä ostetaan virpojille kulhoon niitä pääsiäsikarkkeja, joita nyt saa kaupoista, varsinkin niitä todella kauniita pieniä linnunmunan näköisiä. Ei siis suklaamunia. Jos karkit on joskus loppuneet kesken niin aina löytyy kaapista jotain keksiä tai pikkuleipää. Ja kun nekin on loppu, niin rahaa. :)

Mä olen varmaan aivan häiriintynyt mamma, kun mun mielestä omien lasten into lähteä virpomaan, oksien ja noitapukujen rakentelu ja virpojien käynnit on tosi kivoja asioita. Hoitoonko?

kyse on lapsista ja saavat vaikka olla virpomatta ja antamatta oksaa niin silti minulta heruu palkka. Minulle on ilo katsoa niitä loistavia tuikkivia silmiä. Lapsista näkyy onnellisuus kauan.

for crying out loud..

Joinakin vuosina on tullut iso lapsilauma yhden pikkuvitsan kanssa. Silloin tuntuu jotenkin hullulta jakaa palkkoja siinä takana seisoville seuraajille. Mutta olen antanut kaikille.



Jos tulee tuttuja lapsia, niin olen varautunut kindereillä. Ja jokaiselle oma :)

jotain pientä. Mulla on aina jotain pienempiä vaikka paperikaramelleja ja sitten yksin virpoville pääsiäismunia.

Me asutaan lapsiperhealueella ja meillä käy ehkä noin 15 lasta. Suurin osa ihan naapureiden lapsia, joita nähdään pihalla jos ei päivittäin niin ainakin useita kertoja viikossa. Veljen lapset tulevat vähän kauempaa ja saattaa joku naapuritaloyhtiön lapsistakin tulla. Oksia meille kertyy kymmenkunta.



Joka lapselle lahja. Lahjat on tyyppiä tikkari tai pääsiäismuna. Purkka olikin hyvä vinkki. Joskus on annettu joku leivoskin tms. jos on munat pääseet loppumaan.



Mä ihmettelen kanssa, että mitä te opetatte niille lapsillenne. Eikö antamisen ilo olekaan tärkeää vaan aikuisen pitää saada samalla mitalla kuin lapsikin?



Ja jos itse niin niiden oksien perään, niin miikäänhän ei estä askartelemasta niitä itselleen.

joissa oli erilaisia pääsiäisnameja, muutamia pääsiäisaiheisia tarroja yms. Halusi siis kovasti itsekin ilahduttaa pieniä virpojia, jotka olivat nähneet vaivaa ilahduttaakseen naapureita kauniilla vitsoilla ja hienoilla noidan asuilla (jotka kyllä saa pienelläkin rahalla sennäköisiksi, että näkee kuinka niihin on aikaa ja vaivaa laitettu). Kun muutimme uuteen paikkaan ja muutamat tutummat naapurit tulivat virpomaan, lähtikin pian sana kiertämään, että meillä on hyvät palkkiot ja pian oli oven takana isoja lapsiporukoita sen näköisten vitsojen kanssa, etteivät olleet edes suunnitelleet virpovansa. Tuli siinä meille vähän typerä olo, vaikka palkkoja jaettiinkin niin kauan kuin niitä riitti... meni kuitenkin vähän maku siitä molemminpuolisesta ilahduttamisesta...

Eikö tämän asian voisi kääntää niinkin päin, että eikös se ole tärkeää myös lapsille opettaa sitä antamisen iloa? Itse kyllä palkitsen kaikki virpojat, mutta toivoisin että myös lapset olisivat vilpittömällä mielellä, nauttineet siitä oksien askartelusta, pukeutumisesta ja ymmärtäisivät, että virpomisen tarkoitus on ilahduttaa naapureita eikä kerjätä namia. Ainakaan omalla kohdallani ei ole kyse siitä, että haluaisin tai tarvitsisin paljon kalliilla rahalla koristeltuja oksia, vaan siitä että toivoisin toiminnan olevan vilpitöntä puolin ja toisin.



T. Se joka oli pari viestiä sitten pettynyt äitinsä tekemien lahjojen puolesta



'Mä ihmettelen kanssa, että mitä te opetatte niille lapsillenne. Eikö antamisen ilo olekaan tärkeää vaan aikuisen pitää saada samalla mitalla kuin lapsikin?'

Määkin voisin tehdä noin! :D Kuulostaa tosi hyvältä tyypiltä äitisi.



Minä ainakin muistelen omaa lapsuutta kun tulee tälläsiä "ongelmia" vastaan.

1) Yksi varpu riittää koko porukalta. Kaikki kuitenkin sen lorun siinä sanoo ja yksi heiluttaa varpua. Kaikki saa palkinnon.

2) Omenakin on hyvä palkinto! Kyllä se riitti aikanaan minullekin. Ne on kuitenkin vähemmistönä palkinnoissa ja nykysin äitinä se on ihan kivakin ettei saada läjää karkkia. Joskus sai purkkaakin.. ;)



Joskus kannattaa muistella millaista oli itse mennä virpomaan. Sitä jännäs avattiinko ovella ja mitä sai. Sitten kun törmättiin toisiin virpojiin niin kerrottiin pulleina mikkä oli parhaat palkinnot ja joskus sitten saatiin hyvä tippi mistä saadaan hyvä palkinto. Ja sinne kaikki sitten riensi! Jos sua ottaa hattuun lapset jokka tulee virpomaan, älä avaa tai anna joku pieni palkinto.. Mutta ei lapsetkaan tartte tollasia nipoja aikuisia.



Jollekin porukalle voi vaikka antaa jonkun josta kaikki saa jakaalla omansa. Meijän porukassa ainakin saaliit kaadettiin yhteen ja jaettiin uudestaan. Mutta kaikilla on kait omat systeeminsä?

että kun antoi hyviä palkkoja, niin koko kulmakunta oli oven takana.



Meillä sama juttu. Kun muutamalle hienolle ja iloiselle noidalle antoi hyvät virpomispalkat, alkoi koko kulmakunnan lapsilauma vaelluksen tänne. Ja siinä oli porukkaa ihan tavallisissa vaatteissa ja ojan penkalta vetäisty pajunoksa mukana.



Mutta kun kyse on lapsista ja heidän ilahduttamisestaan, niin annoin kaikille palkat. Ja heti perään tuli lisää lapsia. Silloin se ei oikein palvele tarkoitustaan.

Itse muistan lapsuudessani, että meillä oli mukana kaksi koria, toinen vitsoille ja toinen palkkioille. Yhdessä lausuttiin loru ja palkkiot jaettiin tasan sitten kierroksen jälkeen. Meitä oli yleensä kolme tyttöä yhdessä kiertämässä.



Huvittavin muisto on yhdestä mummosta, joka laittoi meille matkaan 6 raakaa kananmunaa. Asuttiin silloin pienellä paikkakunnalla, eikä silloin ollut juuri muita virpojia liikenteessä, joten palkkiot oli yleensä hyviä ja vastaanotto aina ilahtunut.



Oma poikani virpoo vain isovanhemmat ja pari ystävää.

antamisen iloa tuossa mielessä mitä sinä ajattelet...



Virpojat käyvät toivottamassa onnea ja terveyttä virvottavalle, ja se oksa on vain rekvisiittaa.



Virvon, varvon,

tuoreeks, terveeks,

tulevaks vuodeks!

Vitsa sulle,

palkka mulle!



Se virpojan "lahja" on siis se onnen toivotus, ja siitä nimenomaan pyydetään palkkaa!



Aikamoiset odotukset sinulla on lapsille...

mutta eipä se silloin kovin aidolta se onnen ja terveyden toivotuskaan tunnu, jos tullaan vaan hyvän palkan toivossa.



Itse tässä muistelen nimenomaan omaa lapsuuttani, monta viikkoa niitä vitsoja askarreltiin ja mietittiin pukeutumista, mietittiin kenen luokse mennään ja sen perusteella tehtiin riittävästi vitsoja jne.



Ja toki kun lapsista on kyse, annan palkkion kaikille. Mutta joidenkin kohdalla vaan tulee heti se tunne, että nyt ollaan pelkästään sen namin takia liikenteessä, eikä itse perinteen ja ilahduttamisen vuoksi.



t.32/34

Salli mun nauraa!



Haloo nyt! Kyse on LAPSISTA! Tottakai joka ikinen on asialla vain ja ainoastaan namien takia, mitä ihmeen hienoa siinä on että jotkut 4-vuotiaat esittävät että muka perinteen takia tässä ollaan, ei sillä palkalla ole väliä??

Toki asut (joillakin) ja oksat kuuluvat asiaan ja ovat osa showta, mutta eihän se nyt herran tähden lapsille se pääasia ole! Miksi ihmeessä pitää esittää tuollaista, miksi ei voi vain myöntää että on kivaa että pari kertaa vuodessa lapset voivat ansaita karkkia tällä tavalla?



Tekopyhyys on taas huipussaan...

"virvon varvon" -patukoita. Noita on aika helppo annostella. 1 pikkusuklaa / porukan jäsen antaisin tuossa tapauksessa. Sitten taas jos kaikki neljä antaisivat vitsan niin voisin antaa vaikkapa 2 suklaamunaa ja 1 virvonvarvon-patukan jokaiselle.

sekä aikuisten vaatimuksista tulee väistämättä mieleen oma lapsuus.



Itselläni on alkoholistivanhemmat, joita ei lapsen virpomishalut olisi voineet vähempää kiinnostaa. Ei meillä mitään askartelutarvikkeita ollut, joilla olisi voinut vitsat koristella ja kun sellaisia pyysin hankkimaan, nauroivat vanhemmat minulle. Ihan itse sai mennä paljain käsin riipimään niitä vitsoja pusikosta ja tosi vaikeaa ja tuskaista se oli. Pukeutumista varten saattoi toki kaivella jotain äidin vanhoja vaatteita kaapista, mutta eihän niitä suurinta osaa saanut ottaa eikä lapsena oikein ymmärtänyt edes mitä haettiin, jotain hassua kuitenkin. Koriakaan ei ollut vaan joku pussi vaan.



Nyt kun kuuntelee teidän juttujanne vaatimuksista, niin tulee kyllä tosi paha olo niiden lasten puolesta, joilla muutenkin on kotona vaikeaa ja joita nyt sitten vielä aiotaan syrjiä virpomiskierroksellakin koska heidän vanhempansa eivät osallistu tai ole kiinnostuneita koko jutusta. Kyllä tässä kohtaa nyt viimeistään pitäisi olla sen yhteisen vastuun aika, että suotaisiin edes pikkuisen iloa ja valoa näidenkin lasten elämään eikä oltaisi taas haukkumassa ja syrjimässä!

Jos näin paljon ahdistaa, toimi näin:



Askartele itse omat virpomisoksasi.

Osta läjä suklaamunia ym herkkuja.

Pidä huomenna ovi lukossa ja pysy kotona sohvalla, ihaillen kauniita virpomisoksiasi ja herkutellen niillä nameilla.



Kaikki voittavat!

Siis ihanko tosi se on teiltä paljonkin pois, että annatte jokaiselle virpojalle jotain pientä?!;D Siis eihän toi voi olla totta!!?



Saattepahan sitten ainakin lasten keskuudessa sen "k*sipäisen naapurin" leiman ja hyvin äkkiä!!;) On nimittäin myös paljon aikuisia, jotka ihan aidosti välittää lapsista, TOISTENKIN lapsista, eikä vain omistaan:) Itse kuulen miellummin "mutkan kautta", että meille on kiva tulla virpomaan kun "teillä on niin kiva äiti"...kuin että kuulisin olevani niuho ilonpilaaja!;)



No meiltä siis jokaikinen virpoja, olipa sitten iso taikka pieni saa palkan, antoipa porukka yhden tai vaikka 5 oksaa!!



Älkää pliis niuhot aikuiset pilatko lasten pääsiäistä!! Ettekö te vois edes yhdeksi päiväksi vuodessa pudottaa sen norsun v*tun naamaltanne ja iloita yhdessä lasten kanssa?!



Tervetuloa vaan meille kaikki virpojat!!:) Vaikka sitten koko Espoo, jos siellä on muuten liikaa virpojia;D



t. suurperheen äiti itsekin