Voi hitto, tajusin vasta loukanneeni työkaveriani!
Työkaverinani on 50 -vuotias nainen. Nuorekas ja hauska tyyppi, mutta siis 2 kertaa itseni ikäinen.
Työkaveri näytti toissapäivänä tiukkaa ja lyhyttä kesämekkoa, jonka oli hankkinut, puki sen päälleen ja pyörähteli edessäni hihitellen ja naureskellen, että "tämä ei ole kyllä mikään vanhan naisen asu!"
Mä sanoin työkaverille että "jaa miten niin, hyvin se sulle sopii!"
En tajunnut yhtään siinä vaiheessa, että loukkasin, ihan vilpittömästi siis sanoin luullen että olin vaan kohtelias, että asu sopii hänelle, kyllä hänen kroppansa sen hyvin kestää ja kolttu oli kaunis ja seksikäs, mutta tajusin VASTA NYT että työkaverihan ei tietty pitänyt itseään vanhana naisena (kuten minä, anteeksi, se nyt vaan oli sellainen ensireaktio) vaan tarkoitti että mekko sopii hänelle muttei vanhalle naiselle (ilmeisesti hänen mielestään vanha nainen on kai paljonkin vanhempi kuin hän)
Nyt mua hävettää ihan kauheesti. Ja kyllä mulla onkin pitkät piuhat, myönnän!
Kommentit (4)
Ei tuosta voi loukkaantua. Mulla on sellaisia työkavereita, jotka v'''uilee ihan päin naamaa, ilman katumuksen merkkiäkään.
Musta jotenkin tuntui että työkaveri meni vähän hiljaiseksi kommenttini jälkeen hetkeksi, mutta en tajunnut vielä silloin mistä se johtui. En tosin varma ole, olisiko loukkaantunut, nyt vaan tuli sellainen mieleen että taisin loukata.
Toivottavasti en kuitenkaan, tarkoitus ei ainakaan ollut.
Mutta tämä lienee niitä asioita, joita ei voi jälkeenpäinkään oikeastaan mennä enää korjaamaan, pahentaisin vaan asiaa..
ap
Voit vain pahentaa asiaa. Olen itse kohta neljänkymmenen ja ymmärrän kyllä, jos työkaveri hetkellisesti pahoitti mielensä. Toisaalta hän on itsekin ollut 25 v ja muistaa, mitä ajatteli silloin viisikymppisistä. Olet vain iloinen ja ystävällinen ja vältät ikäkysymyksiä kokonaan. Vaatteita, kampauksia tai pirteää olemusta voit silloin tällöin kehua, mutta aidosti, ei mokaa hyvitelläksesi.
Eiköhän juuri tuota vastausta ajatellut :-)