Tarhatädeistä!!

Ovat ehkä tulleet tylsään sävyyn, eli ei olla kysytty teiltä mielipidettä. Silti mielestäni viisasta lopettaa lapselta päiväunipullo hoidon alkuvaiheessa, kun lapsi tajuaa nopeasti miten päiväkodissa toimitaan eritavoin. Viisainta olisi tietysti ensin jutella vanhempien kanssa ja kertoa aikeista. Ikävä kävellä vanhemman yli noin, tuntuu varmasti kurjalta kun ylipäätään on vähän ikävä jättää lapsi muiden hoidettavaksi.



Ja nuo värit, pallopelit, salaatit ja sensellaiset ovat mielestäni semmoista ammattipuhetta. Ei voi muistaa miten kunkakin kotona tehdään ja noita kertoo sitten kaikille. Jos teemana on viimeaikoinan ryhmän sisällä ollut värit tai terveellinen ruokavalio, siitä helposti sanoo vanhemmillekin. Ei ole tarkoitus moittia, vaan ennemmin kertoa mihin on nyt painotettu. Näin uskon olleen teidänkin tapauksessa.

Te vaan olitte eri mieltä asioista.

siltä on kakka kohta tulossa, niin miksi ET vie potalle?



Mun mielestä on 1000-kertaa helpompaa pyyhkiä pylly, kun pestä se vaippaan ja peppuun liitskautunut kakka.

Kun olin masentunut ja saimme lapsen syntymän jälkeen perhetyöntekijän, hänen suurin huolenaiheensa oli se, että vauva menee päiväunille "väärään aikaan". Tämä maaginen väärä aika = 1 TUNTI MYÖHEMMIN KUIN YLEENSÄ. Hei. Ihan oikeasti. Minä jäin ihan paitsioon ja menetin kykyni äitiyteen hetkellisesti, niin hyvin tämä ihminen + työparinsa tiesivät kaiken (nelikymppisiä perheenäitejä). Tuli olo, että olen turha tässä kuviossa. Öisin näin painajaisia, joissa akat tulivat väkisin sisään ulko-ovesta. Pahimmillaan kävivätkin neljästi(!) viikossa, vaikka tilanne ei todellakaan olisi sitä vaatinut. Kun yritin kysellä että mitä minä teen heistä niin väärin, vastaus oli ylimalkainen "pitäis aina olla askeleen edellä". Askeleen edellä MITÄ?? Joo, minä olin tullut äidiksi ekaa kertaa ja olin vasta 22. Mutta onko vanhempi äiti jotenkin tietoisempi esim. lapsen kehitysvaiheista pelkän ikänsä vuoksi?? Olin kyllä lukenut oppaita, käynyt neuvolassa säntillisesti jne.



Järkyttävä kokemus, ja lopulta meni niin sairaaksi kyttäämiseksi että sanoimme mieheni kanssa irti koko "palvelun". Nämä tekohymyä vääntävät "ihanat" ihmiset puhkesivat raivoon kun ilmoitimme että meille riittää, palaverissa yrittivät saada jopa oman hoitajani (jolla siis kävin masennuksen vuoksi) sanomaan jotain minua vastaan. Olivat kovin vihaisia, väittivät että yritimme "kieltää aiemmat ongelmamme".



Minä en rehellisesti sanottuna tänäkään päivänä tiedä, mistä ongelmista puhuivat.

ja minullakin on samankaltaisia kokemuksia tarhatädeistä... :D

Esikoisen kun vein tarhaan, oli hän 1v6kk, ja kaikki kertomani otettiin todella kiitollisena vastaan. Lapseni sopeutui tarhaan todella hyvin, ongelmia ei ollut, mutta itseäni ärsytti suunnattomasti, että meidän perheelle suuria ratkaisuja tehtiin kyselemättä. Esim. kaksi päivää varsinaisen aloituksen jälkeen omahoitaja ilmoitti lasta hakiessani, että he ovat jättäneet tuttipullomaidon pois (joi ennen unia maitoa pullosta). Vähän hämmentyneenä totesin, että sitten teemme samoin mekin illalla. Tiesin, että oli jo aikakin lopettaa tuo tapa, mutta olin aivan hämmentynyt siitä, että se toteutettiin minulle kertomatta ja että itse sitten jouduin sopeutumaan muiden päätöksiin oman lapseni hoidosta.

Kaksi päivää tästä omahoitaja ilmoitti, että tutti on jätetty unilta pois kokonaan. Että itse asiassa eivät ole kertaakaan sitä antaneet edes päiväunilla ja voisimme yrittää samaa yöunille. Olin taas todella hölmistynyt. Edessä oli yökyläilyviikonloppu anoppilaan, siellä talo täynnä ihmisiä, ei siis mitenkään mahdollista huudattaa lastamme siellä. Illalla kyllä aloitimme mutta luovuimme, kun lapsi protestoi niin voimakkaasti ja päätimme toteuttaa oman tutin poistomme sitten omalla aikataulullamme.

Kun lapsi oli 2-vuotias ja pitkällä kesälomalla kanssani, saimme hänet päiväkuivaksi - tosin niin, että vahinkoja vielä sattui monta kertaa viikossa, jos ei oltu skarppeina. Päivähoidosta ilmoitettiin, että lapsi ei ole päiväkuiva ja vaippoja pitää tuoda, koska olemme pakottaneet lapselle vaipattomaksi ilman lapsen omaa halua (päiväkodissa oli tullut kaksi vahinkoa viikon aikana). Eihän se sitten ollut päiväkuiva enää kotonakaan, kun päivät pitkät kulki vaipoissa päiväkodissa. Tosin melkein aina tuli sama vaippa kotiinkin, kun ihan oikeasti osasi ne pissat sinne pottaan pissata... Oltiin sitten taas joustavia ja siirrettiin lopullinen kuivaksiopettelu seuraavaan kesään.

Lisäksi hoitajat neuvoivat usein esim.

- kotona kannattaa opettaa värejä samalla, kun pukee lasta (näin juuri toimittiin jo)

- kotona kannattaa tehdä lapsen kanssa palapelejä (ei ollut kiinnostunut palapeleistä, ja sen olin jo aiemmin kertonut päiväkodissa, koska olin niin iloinen, että teki niitä päiväkodissa muiden esimerkin innottamana)

- kotona pitää opettaa syömään salaattia (lapsi söi kotona salaattia, ei vain päiväkodissa)

- kotona pitää leikkiä palloleikkejä (en ymmärtänyt tätä pointtia, koska leikki paljon palloleikkejä päiväkodissa ja oli niissä taitava, samoin kotona pelailtiin paljon pallolla)

Joka kerta vastauksistani ei oltu yhtään kiinnostuneita. Samaa saatettiin jopa toistaa seuraavalla viikolla.

Olen aina ollut ystävällinen ja joustava. En ole suuttunut enkä närkästynyt neuvoista - niin outoja kun ne välillä ovat olleetkin. En ole vikissyt siitä, että puolestani on päätetty lapsen tärkeitä juttuja. En kiukunnut edes siitä, että lapsi sai maistaa ekat makeat herkut (karkkia) päiväkodissa.

Silti välillä ihmetyttää, miksi vanhempien mielipiteitä ei arvosteta tai miksi edes näistä asioista ei voi infota vanhemmille etukäteen. Olisi myös kiva, jos voisivat vähän valoittaa, miksi näitä neuvojansa antavat (esim. palapeleistä), koska vanhemmat ovat yhteistyöhaluisempia, jos tietävät syyt näihin neuvoihin. MOnesti pelkkä neuvo tuntuu tungettelevalta ja jopa moitteelta (salaatin syöminen ainakin).

Itse opettajana koen omaavani normaalin älyn, joten ainakin minun kanssani voisi jakaa syyt siihen, miksi jokin asia halutaan tehdä tietyllä tavalla. Ymmärrän ehkä jopa keskivertoäitiä paremmin, että päiväkodissa yksilöllisyydelle ei ole kovin paljon sijaa tai se on muiden hoidosta pois ja siksi esim. tutin tai tuttipullon käyttö on syytä lopettaa. Toivoisin vain, että asioista kerrottaisiin etukäteen, ne perusteltaisiin ja neuvoteltaisiin kaikille sopiva aika niiden toteuttamiseen.

Ymmärrän hyvin ärtymyksesi kun lasta koskevia tärkeitä päätöksiä tehdään ilman keskustelua kanssasi. Olen todella pahoillani että omahoitaja nimikettä myös käytetään näin väärin. Koko omahoitaja idea on siinä että lapsen asioista pystyttäisiin yhdessä keskustelemaan toisin kun kaikki hoitavat kaikkia systeemissä.

Mikä kuitenkin vähän ihmetyttää on oma passiiivisuutesi vaikka itse olet lto.Olet varmasti ihan ammttisi puolesta tietoinen että kyseinen menettely hoitajien taholta ei ole asiallista eikä mitenkään rakentavaa yhteistyötänne ajatellen. Miksi et ole antanut asiallista palautetta ja keskustellut omahoitajan kanssa?

ja minullakin on samankaltaisia kokemuksia tarhatädeistä... :D

Esikoisen kun vein tarhaan, oli hän 1v6kk, ja kaikki kertomani otettiin todella kiitollisena vastaan. Lapseni sopeutui tarhaan todella hyvin, ongelmia ei ollut, mutta itseäni ärsytti suunnattomasti, että meidän perheelle suuria ratkaisuja tehtiin kyselemättä. Esim. kaksi päivää varsinaisen aloituksen jälkeen omahoitaja ilmoitti lasta hakiessani, että he ovat jättäneet tuttipullomaidon pois (joi ennen unia maitoa pullosta). Vähän hämmentyneenä totesin, että sitten teemme samoin mekin illalla. Tiesin, että oli jo aikakin lopettaa tuo tapa, mutta olin aivan hämmentynyt siitä, että se toteutettiin minulle kertomatta ja että itse sitten jouduin sopeutumaan muiden päätöksiin oman lapseni hoidosta.

Kaksi päivää tästä omahoitaja ilmoitti, että tutti on jätetty unilta pois kokonaan. Että itse asiassa eivät ole kertaakaan sitä antaneet edes päiväunilla ja voisimme yrittää samaa yöunille. Olin taas todella hölmistynyt. Edessä oli yökyläilyviikonloppu anoppilaan, siellä talo täynnä ihmisiä, ei siis mitenkään mahdollista huudattaa lastamme siellä. Illalla kyllä aloitimme mutta luovuimme, kun lapsi protestoi niin voimakkaasti ja päätimme toteuttaa oman tutin poistomme sitten omalla aikataulullamme.

Kun lapsi oli 2-vuotias ja pitkällä kesälomalla kanssani, saimme hänet päiväkuivaksi - tosin niin, että vahinkoja vielä sattui monta kertaa viikossa, jos ei oltu skarppeina. Päivähoidosta ilmoitettiin, että lapsi ei ole päiväkuiva ja vaippoja pitää tuoda, koska olemme pakottaneet lapselle vaipattomaksi ilman lapsen omaa halua (päiväkodissa oli tullut kaksi vahinkoa viikon aikana). Eihän se sitten ollut päiväkuiva enää kotonakaan, kun päivät pitkät kulki vaipoissa päiväkodissa. Tosin melkein aina tuli sama vaippa kotiinkin, kun ihan oikeasti osasi ne pissat sinne pottaan pissata... Oltiin sitten taas joustavia ja siirrettiin lopullinen kuivaksiopettelu seuraavaan kesään.

Lisäksi hoitajat neuvoivat usein esim.

- kotona kannattaa opettaa värejä samalla, kun pukee lasta (näin juuri toimittiin jo)

- kotona kannattaa tehdä lapsen kanssa palapelejä (ei ollut kiinnostunut palapeleistä, ja sen olin jo aiemmin kertonut päiväkodissa, koska olin niin iloinen, että teki niitä päiväkodissa muiden esimerkin innottamana)

- kotona pitää opettaa syömään salaattia (lapsi söi kotona salaattia, ei vain päiväkodissa)

- kotona pitää leikkiä palloleikkejä (en ymmärtänyt tätä pointtia, koska leikki paljon palloleikkejä päiväkodissa ja oli niissä taitava, samoin kotona pelailtiin paljon pallolla)

Joka kerta vastauksistani ei oltu yhtään kiinnostuneita. Samaa saatettiin jopa toistaa seuraavalla viikolla.

Olen aina ollut ystävällinen ja joustava. En ole suuttunut enkä närkästynyt neuvoista - niin outoja kun ne välillä ovat olleetkin. En ole vikissyt siitä, että puolestani on päätetty lapsen tärkeitä juttuja. En kiukunnut edes siitä, että lapsi sai maistaa ekat makeat herkut (karkkia) päiväkodissa.

Silti välillä ihmetyttää, miksi vanhempien mielipiteitä ei arvosteta tai miksi edes näistä asioista ei voi infota vanhemmille etukäteen. Olisi myös kiva, jos voisivat vähän valoittaa, miksi näitä neuvojansa antavat (esim. palapeleistä), koska vanhemmat ovat yhteistyöhaluisempia, jos tietävät syyt näihin neuvoihin. MOnesti pelkkä neuvo tuntuu tungettelevalta ja jopa moitteelta (salaatin syöminen ainakin).

Itse opettajana koen omaavani normaalin älyn, joten ainakin minun kanssani voisi jakaa syyt siihen, miksi jokin asia halutaan tehdä tietyllä tavalla. Ymmärrän ehkä jopa keskivertoäitiä paremmin, että päiväkodissa yksilöllisyydelle ei ole kovin paljon sijaa tai se on muiden hoidosta pois ja siksi esim. tutin tai tuttipullon käyttö on syytä lopettaa. Toivoisin vain, että asioista kerrottaisiin etukäteen, ne perusteltaisiin ja neuvoteltaisiin kaikille sopiva aika niiden toteuttamiseen.

Ymmärrän hyvin ärtymyksesi kun lasta koskevia tärkeitä päätöksiä tehdään ilman keskustelua kanssasi. Olen todella pahoillani että omahoitaja nimikettä myös käytetään näin väärin. Koko omahoitaja idea on siinä että lapsen asioista pystyttäisiin yhdessä keskustelemaan toisin kun kaikki hoitavat kaikkia systeemissä.

Mikä kuitenkin vähän ihmetyttää on oma passiiivisuutesi vaikka itse olet lto.Olet varmasti ihan ammttisi puolesta tietoinen että kyseinen menettely hoitajien taholta ei ole asiallista eikä mitenkään rakentavaa yhteistyötänne ajatellen. Miksi et ole antanut asiallista palautetta ja keskustellut omahoitajan kanssa?

Ap voi olla vaikka kymmenen lapsen äiti ja on silti ihan pihalla. Miksei lapsen omatoimisuutta voi tukea, niin että lapsi saa onnistumisen kokemuksia?

siltä on kakka kohta tulossa, niin miksi ET vie potalle?

Mun mielestä on 1000-kertaa helpompaa pyyhkiä pylly, kun pestä se vaippaan ja peppuun liitskautunut kakka.

ja minullakin on samankaltaisia kokemuksia tarhatädeistä... :D

Esikoisen kun vein tarhaan, oli hän 1v6kk, ja kaikki kertomani otettiin todella kiitollisena vastaan. Lapseni sopeutui tarhaan todella hyvin, ongelmia ei ollut, mutta itseäni ärsytti suunnattomasti, että meidän perheelle suuria ratkaisuja tehtiin kyselemättä. Esim. kaksi päivää varsinaisen aloituksen jälkeen omahoitaja ilmoitti lasta hakiessani, että he ovat jättäneet tuttipullomaidon pois (joi ennen unia maitoa pullosta). Vähän hämmentyneenä totesin, että sitten teemme samoin mekin illalla. Tiesin, että oli jo aikakin lopettaa tuo tapa, mutta olin aivan hämmentynyt siitä, että se toteutettiin minulle kertomatta ja että itse sitten jouduin sopeutumaan muiden päätöksiin oman lapseni hoidosta.

Kaksi päivää tästä omahoitaja ilmoitti, että tutti on jätetty unilta pois kokonaan. Että itse asiassa eivät ole kertaakaan sitä antaneet edes päiväunilla ja voisimme yrittää samaa yöunille. Olin taas todella hölmistynyt. Edessä oli yökyläilyviikonloppu anoppilaan, siellä talo täynnä ihmisiä, ei siis mitenkään mahdollista huudattaa lastamme siellä. Illalla kyllä aloitimme mutta luovuimme, kun lapsi protestoi niin voimakkaasti ja päätimme toteuttaa oman tutin poistomme sitten omalla aikataulullamme.

Kun lapsi oli 2-vuotias ja pitkällä kesälomalla kanssani, saimme hänet päiväkuivaksi - tosin niin, että vahinkoja vielä sattui monta kertaa viikossa, jos ei oltu skarppeina. Päivähoidosta ilmoitettiin, että lapsi ei ole päiväkuiva ja vaippoja pitää tuoda, koska olemme pakottaneet lapselle vaipattomaksi ilman lapsen omaa halua (päiväkodissa oli tullut kaksi vahinkoa viikon aikana). Eihän se sitten ollut päiväkuiva enää kotonakaan, kun päivät pitkät kulki vaipoissa päiväkodissa. Tosin melkein aina tuli sama vaippa kotiinkin, kun ihan oikeasti osasi ne pissat sinne pottaan pissata... Oltiin sitten taas joustavia ja siirrettiin lopullinen kuivaksiopettelu seuraavaan kesään.

Lisäksi hoitajat neuvoivat usein esim.

- kotona kannattaa opettaa värejä samalla, kun pukee lasta (näin juuri toimittiin jo)

- kotona kannattaa tehdä lapsen kanssa palapelejä (ei ollut kiinnostunut palapeleistä, ja sen olin jo aiemmin kertonut päiväkodissa, koska olin niin iloinen, että teki niitä päiväkodissa muiden esimerkin innottamana)

- kotona pitää opettaa syömään salaattia (lapsi söi kotona salaattia, ei vain päiväkodissa)

- kotona pitää leikkiä palloleikkejä (en ymmärtänyt tätä pointtia, koska leikki paljon palloleikkejä päiväkodissa ja oli niissä taitava, samoin kotona pelailtiin paljon pallolla)

Joka kerta vastauksistani ei oltu yhtään kiinnostuneita. Samaa saatettiin jopa toistaa seuraavalla viikolla.

Olen aina ollut ystävällinen ja joustava. En ole suuttunut enkä närkästynyt neuvoista - niin outoja kun ne välillä ovat olleetkin. En ole vikissyt siitä, että puolestani on päätetty lapsen tärkeitä juttuja. En kiukunnut edes siitä, että lapsi sai maistaa ekat makeat herkut (karkkia) päiväkodissa.

Silti välillä ihmetyttää, miksi vanhempien mielipiteitä ei arvosteta tai miksi edes näistä asioista ei voi infota vanhemmille etukäteen. Olisi myös kiva, jos voisivat vähän valoittaa, miksi näitä neuvojansa antavat (esim. palapeleistä), koska vanhemmat ovat yhteistyöhaluisempia, jos tietävät syyt näihin neuvoihin. MOnesti pelkkä neuvo tuntuu tungettelevalta ja jopa moitteelta (salaatin syöminen ainakin).

Itse opettajana koen omaavani normaalin älyn, joten ainakin minun kanssani voisi jakaa syyt siihen, miksi jokin asia halutaan tehdä tietyllä tavalla. Ymmärrän ehkä jopa keskivertoäitiä paremmin, että päiväkodissa yksilöllisyydelle ei ole kovin paljon sijaa tai se on muiden hoidosta pois ja siksi esim. tutin tai tuttipullon käyttö on syytä lopettaa. Toivoisin vain, että asioista kerrottaisiin etukäteen, ne perusteltaisiin ja neuvoteltaisiin kaikille sopiva aika niiden toteuttamiseen.

Ymmärrän hyvin ärtymyksesi kun lasta koskevia tärkeitä päätöksiä tehdään ilman keskustelua kanssasi. Olen todella pahoillani että omahoitaja nimikettä myös käytetään näin väärin. Koko omahoitaja idea on siinä että lapsen asioista pystyttäisiin yhdessä keskustelemaan toisin kun kaikki hoitavat kaikkia systeemissä.

Mikä kuitenkin vähän ihmetyttää on oma passiiivisuutesi vaikka itse olet lto.Olet varmasti ihan ammttisi puolesta tietoinen että kyseinen menettely hoitajien taholta ei ole asiallista eikä mitenkään rakentavaa yhteistyötänne ajatellen. Miksi et ole antanut asiallista palautetta ja keskustellut omahoitajan kanssa?

Passiivinen olin paristakin syystä. Kyseessä oli siis esikoinen ja koko päivähoitosysteemi minulle vieras. Yritin kovasti olla yhteistyökykyinen ja halusin lapselleni hyvän ja positiviisen aloituksen hoidossa. En tiennyt, mikä on asiallista ja mikä ei. Itseäni harmitti, mutta arvelin sen olevan juuri sitä oman tahdon yli kävelemistä, koska tiesin, että tuttipullot ja tutit eivät enää kuulu tuohon ikään.

Lisäksi aristelin vähän ammattini vuoksi. Olin kaikkialta kuullut, miten hankalia vanhempia opettajat olivat, joten yritin kovasti ymmärtää päivähoidon ammattilaisia enkä olla se kuuluisa hankala äiti.

Kuopuksen suhteen en aio olla yhtä kiltti...

kutsuu tarhantädiksi, annan neuvoja .

Moisesta koulutuksesta en ole koskaan kuullut.

Kertoo kyllä kirjoittajasta aika paljon...