PK kehotti järjestämään 4v lapselle pettymyksiä.

näin tunnetun miesnäyttelijän haastattelun tv:ssä. Häneltä kysyttiin, mikä on isänä olemisessa tärkeää. Hän vastasi jotenkin niin, että isän tärkein tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä ja auttaa häntä selviämään niistä. Silloin olin itse teini ja lause jäi mieleeni, koska se oli minusta niin pähkähullu.



Nyt kolmen lapsen äitinä voin vain todeta, että viisas mies ja isä tuo näyttelijä. Ei kai pettymys pettymyksen takia ole tärkeä kokemus,vaan siksi, koska siitä selviämisessä opetellaann niin paljon tärkeitä elämäntaitoja ja positiivista minäkuvaa.



Hyväksyvä, rakastava vanhempi antaa siinä tilanteessa opetuksen, että epäonnistuminen ei ole maailmanloppu eikä ihmisarvo ole siitä kiinni.



Niin moni palstamamma ei ole saanut koskaan tätä pettymystä ja epäonnistumista koskaan lapsena turvallisesti kokea. Sen näkee näistä kirjoituksista. Jos ei jatkuvasti suoriudu hyvän äidin, vaimon, sisustajan, naapurin, työntekijän ym rooleista niin ei olisi kannattanut koskaan syntyäkään eikä ole oikeutta yritää uudelleen ja olla silti arvokas ihminen.



Monissa erokeskusteluketjuissa tää tulee myös ilmi. Epäonnistuminen on niin suuri mörkö, että kurjassa liitossa pysytään. Mikään perhe-helvetti ei ole niin kauheaa kuin se, että uskaltaisi myöntää epäonnistuneensa noissa yllämainituissa rooleissa. Pettymyksiä kokenut, mutta niissä lapsena yksin jätetty lapsi ei koskaan uskalla aikuisena epäonnistua.



Vähän pitkästi tuli kirjoitettua, mutta pettymyksen järjestäminen on vasta puolet koko hommasta. Siitä selviämään auttaminen on se toinen puoli ja huipputärkeä!