Lue keskustelun säännöt.
Pallo jalassa, ei helvetti!
27.04.2011 |
Miten tähänkin on oikein tultu?
Kaikki on hyvin, niin kauan kun mä en mene mihinkään (ainakaan ilman lapsia) enkä käy missään... Noh, ehkä kerran viikossa lähikaupassa "tuulettumassa", pari kertaa viikossa tunnin koiralenkillä tai kerran kuussa isommassa marketissa.
Vähänkään ekstraa, niin ainakin mun hyvä tuuli pienestä irtiotosta pilataan totaalisesti. Jos erehdyn poikkeamaan kirpparin kautta tms. ja aikaa menee siellä isossa marketissa kauemmin kuin pari tuntia, soitellaan perään, jotta missä sä oikein viivyt? Jos heitän, että meen käymään siskon luona kahvilla, niin heti herää kysymys, että miks? Mitä asiaa sillä nyt oikein on? Jos koiralenkillä meneekin 2 tuntia ollaan naama norsun vitulla, kun eihän kukaan oo lenkillä NOIN kauaa. Hittoako siellä puskissa tarvi koko yötä luuhata.
Ja voi herraisä, jos lähtee vallan yöksi johonkin. Tuli sanomista. Syyskuussa tuli jutkatusta, kun olin ihan melkein koko viikonlopun kylpylässäkin. Että niin sitä mamma vaan rilluttelee. Joo, olin. Viime vuoden HUHTIKUUSSA. YHDEN SAATANAN YÖN OLIN POIS. Mut ku ei sitä oo tapana lähteä tommosille reissuille, jos ei oo rahaakaan. Niinpä. ÄITI maksoi koko lystin ruokineen päivineen mulle synttärilahjaksi. Omaa rahaa mulla meni muistaakseni alle kymppi. noh, mökötti se siitä reissusta kolme päivää heti vahingon tapahduttuakin. Ja mä todellakin vedin herneet nenään. Kaikki se ilo, mitä reissusta ehkä sai, vedettiin vessasta alas ja lujaa.
Ja vaikka lähtisin vaan lenkille, pitää lapset olla ruokittuna ja juotettuna tai sitten pitää erikseen sanoa, että antaa niille ruokaa aikaan X tai pistää ne nukkumaan aikaan Y. Muuten ei ihan oikeasti tapahdu mitään! Joskus esikoinen on soittanut mullekin keskenkaiken ja valittanut, että on nälkä, kun eivät oo saaneet ruokaa! (Mitään tämmöstä ei tapahdu, jos olen kotona. Ei vaikka en itse ruokaa laittaskaan)
Tänään kävin ruokakaupassa ja sen jälkeen kävin kotona laittamassa ruuat lapsille ja äiti pyys mut mukaansa käymään vielä puutarhakaupassa. Menin. Meni pari tuntia (käytiin naapurikaupungissa, matkaa noin 30km) ja kahvilla tullessa. Lähtiessäni ukko murahti jotain sohvalta ja tullessani ei puhua pukahtanut mitään. Meni nukkumaan sanomatta sanaakaan. Viimeksi olen käynyt lähikauppaa pidemmällä kaksi viikkoa sitten. SIIS EI JUMALAUTA!
Välillä pitää tuhista siitäkin, että puhun puhelimessa. Ei kellään voi olla noin paljon asiaa, jos puhuu yli vartin. Ja mitä sekin nyt oikein haluaa, jos vaikka äiti soittaa.
Ystäviä mulla on vähän. Parhaan ystävän kanssa nähdään noin kerran kuussa (asuu eri kunnassa) ja silloinkin on AINA lapset mukana. Soitellaan ehkä pari kertaa kuussa. Voi mennä ihan hyvin viikko ilman, että puhun kenenkään muun kuin miehen ja äidin kanssa sanaakaan.
Olen lasten (3kpl) kanssa kotona aamusta iltaan. Harrastuksia ei tällä hetkellä ole. 24/7 pitää sinun lastesi kanssa oleman. Ei poikkeuksia?
Jumankauta, että tekis mieleni mennä ja potkasta munille tota kuorsaavaa sikaa >:( Ei se huuda, eikä räyhää, mutta käytöksellään saa KAIKEN riemun ihan mistä tahansa päivän piristyksestä katoamaan alta aika yksikön... Onneksi tätä tapahtuu tosi harvoin... Ainiin, asuinko mä vankilassa vai kotona?
Mitään ongelmia ei todellakaan ole, jos vaan pysyn kotona. Miten helvetissä tähän jamaan oikein olen itseni saanut??? Ja jotenkin onnistun unohtamaan sillä välin, kun en edes yritä mennä mihinkään. Ja sit ihmettelen, kun olen masentunut(?) ja vaan itkeskelen päivät pitkät ja lopun aikaa koitan olla vaan reipas lasteni edessä.
Anteeksi kielenkäyttö. Tää nyt vaan vaatiin voimasanoja. Paljon.
Kommentit (22)
että kun on lapsia, niin sitä on kiinni kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mää ainakin soittelen ukon perään jos se ei ole kotona puolelta vaan varttia vaille jossain luuhaa "työmatkalla vielä". ;)
Se on varmaan pahin, mutta minusta on asiallista ilmoittaa että kaupan lisäksi ollaan menossa kukkakauppaan ja kahville -koska tuleminen venyy 2 h! Ei sillä ettet saa mennä, vaan että täällä kotona tiedetään että et tule pikaselta kauppareissulta eikä vastaavasti mitään ole tapahtunut matkalla.
Tuohon laivareissuun en osaa sanoa, ehkä teillä on jotain muuta siinä kismana? Vaikka että mieskin haluisi mennä? Tai lähtisitte joskus yhdessä kaksin? Luottamuspulaa sinuun? Tai tapa jolla ilmotat reissuunlähdöstä? (katso kun miehiäkin hakataan parisuhteissa ja miehetkin voi olla alakynnessä naiseensa).
En sano että hakkaat miestäsi, mutta saatat satuttaa miestäsi.
Toi ruuan antaminen lapsille on mielenkiintoinen asia: meillä on myös erot tavoissa. Jos minä olen vaikka aamulla ylhäällä lapsien kanssa, huutelen lapset aina syömään ja jos mies on hereellä pentujen kanssa niin menee pöytään syömään ja antaa lapsien tehdä juttujaan -kyllä ne tulee syömään jos nälkä iskee.. Kun tulen keittiöön niin lapset havahtuu leikeistään ja natisee ettei ole syönyt.
Ja miehesi tietää miten siinä käy.
Tai sitten on vain sairaan mustasukkainen, tai molemmat. Tilanne ei tuosta parane, valitettavasti.
Nimittäin omat vanhempana juuri tuollaisia. Äiti ei voi käydä missään vieläkään vaikka lapset ovat siis heiltä jo yli 10 vuotta sitten muuttaneet kotoa.
Kun olen äidin kanssa tästä puhunut niin hän on jo niin turtunut tilanteeseen ja isäni komenteluun että ei edes jaksa miettiä asiaa. Myöntää kyllä että asia on pahentunut siitä mitä se oli heidän suhteensa alussa.
Itse olen miettinyt että tuollaisesta käytöksestä voi tulla yllättävän helposti naisellekin ansa, kun mies vaan aina rajoittaa menemisiä ja joka menosta syntyy riitaa tai muita hankaluuksia.
Puhu miehesi kanssa asiasta ja näytä vaikka hänelle tuo tekstisi jotta ymmärtää miltä sinusta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tuleminen" ei venynyt, eli ap ei myöhästynyt 2h, vaan ap oli poissa yhteensä peräti 2h!
Ap, kun lapset ovat turvassa isänsä kanssa kotona ja sinä lähdet kauppaan, äitisi kanssa asioille tai koiralenkille, niin jätä puhelin kotiin. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta olla kaiken aikaa käytettävissä ja tavoitettavissa. Silloin miehen on opittava omatoimisemmaksi. Hän myös oppii luottamaan kun näkee, että sinä tulet aina kotiin, vaikkei hän sinua joka hetki valvoisikaan.
asioista.
Teillä tuntuu olevan hankaluuksia parisuhteessanne.
Oletko ottanut asioita puheeksi?
Kun mies on lasten kanssa, hän toimii eri tavalla kuin sinä ja siinä ei ole mitään pahaa. Lapsilla ei ole hätää, vaikkei muonitukset tapahdukaan sinun tavallasi.
Sinulla on mahdollisuus shoppailla ja käydä yökylässä. Kaikilla läheskään ei ole noin.
Muuta omaa asennettasi miestäsi kohtaan, sillä mikään ei muutu, jos odotat muutoksen tapahtuvan miehessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoituksessa toistuu useamman kerran, että käyt äidin kanssa..ja puhut puhelimessa äidin kanssa.
Oletko ajatellut, miksi ystäväpiirisi on niukka ja millainen ystävä olet.
Miehesi on tekstisi mukaan kiltti jörrikkä, ei huuda tai räyhää. Käytöksensä saa sinut loukkaantuneeksi.
Kuinka itse huomioit miestäsi? Miksette käy yhdessä ostoksilla ja äitisi toimisi lastenvahtia?
Muuten kuulostaa ihan tavalliselta lapsiperhe-elämältä. Kyllähän muksuissa ollaan kiinni 24/7.
En ihan ymmärrä kaikkea kirjoittamaasi: mies saa kaiken riemun katoamaan, mutta tätä tapahtuu harvoin.
Jos olet hyväntuulinen ja piristyyt päivän kokemuksista, miten miehen mieliala latistaisi hyvän olosi? Eihän omaa tunetilaa tarvitse säädellä toisten mukaan.
Minun mielestä kirjoituksesi perusteella miehesi tuntuu kontrolloivalta. Tuo on todella ilkeää olla varsinaisesti kieltämättä sinua menemästä, mutta senhän hän tavallansa tekee, koska käyttäytyy siten, että sinulle tulee huono omatunto ja paha mieli menoistasi! Menoista, joita sinulla ei ole paljoa. Outoa manipulointia! Tuohan menee siihen, että kun tiedät miten miehesi reagoi niin alat käyttäytyä, kuten miehesi haluaa eli eristäydyt vähitellen kaikesta sosiaalisesta kontaktista. Sitten olisit miehesi kiva pikku kotiorja.
Onko miehesi mustasukkainen tai muuten vainoharhainen? Pelkääkö, että kenties petät kauppareissulla tai, että haukkuisit häntä äidillesi (jos kyseenalaistaa puhelunne)?
Siis onko osan vastaajista mielestä tuo ihan ok, että ap:n mies esim. kyseenalaistaa äidin puhelut!? Tai, jos ap menee siskolleen käymään niin on ihan ok vaatia selitystä, että MIKSI menee käymään SISKOLLAAN? Minusta nämä ovat aika ikäviä merkkejä jostain miehen persoonallisuuden häiriöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mää ainakin soittelen ukon perään jos se ei ole kotona puolelta vaan varttia vaille jossain luuhaa "työmatkalla vielä". ;) Se on varmaan pahin, mutta minusta on asiallista ilmoittaa että kaupan lisäksi ollaan menossa kukkakauppaan ja kahville -koska tuleminen venyy 2 h!
Kuullostaa ihan naurettavalle kyttäämiselle tuo miehesi toiminta.
Onko hän mustasukkainen vai ihan perusluonteeltaan ilonpilaaja?
Onko miehelläsi mitään omia menoja vai jurottaako se himassa kyttäämässä sinua kaiken vapaa-aikansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toi äiti sanan toistaminen. Äiti saa ja pitää olla tärkeä ihminen, mutta tarvitset ystäviä. Minulla on tukahduttava äiti suhde takana. Tilanne avautui äidilleni vasta kun sanoin hänelle, että kyllä pärjään, vaikka et joka päivä soitakaan. ja mieheni alkoi kutsua äitiäni ammaksi=imettäjä ruotsiksi. Olen 31v.
Tohon miehesi käytökseen en osaa sanoa mitään. Sinuna en antaisi hänen lannistaa iloani. Laita pökköä pesään. Kehu kuinka oli ihana lenkki ja olipas kiva käydä kirpparilla. Jos miesikin on masentunut? Onko hän töissä, harrastaako, ystäviä?
Tuollaista se oli vanhempienikin arki, siitä se on pikkuhiljaa pahentunut. Lyödään, huoritellaan ja terrorisoidaan koko perhettä. Nykyään äitini ei käy muualla kuin töissä (josta nousee kauhea hulabaloo, jos menee nyöhempään kuin arvioitu. Äidillä vaihtuvat työpaikat ja kestot joka päivä.)
Kerran vuodessa hän käy työpaikkansa pikkujouluissa, josta huudetaan sitten seuraava vuosi. Illat menee räksytystä kuunnellen ja kaljaa kitaten. Jotainhan sitä on pitänyt ottaa avuksi, että tuollaisen arjen kestää. Äiti ei halua erota, koska on itse eroperheestä ja sanoo, että se oli kauheaa (Nuorin sisaruksistani on siis vielä yläasteella).
Tässä yksi tulevaisuuden kuva sinulle. Toivottavasti puutut ajoissa asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin, että jos kirjoitus olisi niin päin, että "mieheni meni äitinsä kanssa vielä rautakauppaan ruokakaupan jälkeen ja soittelee sille joka päivä ja äitinsä maksoi sille laivareissun"
Mikä kaakatus olisi, että heitä mies ulos, on aivan sairas kun on kiinni äidissään ja ei pidä lupauksiaan vaan rilluttelee pitkin maailmaa, eikä ole kotona pitämässä sinua kädestä kiinni.
Kirjoituksessa toistuu useamman kerran, että käyt äidin kanssa..ja puhut puhelimessa äidin kanssa.
Oletko ajatellut, miksi ystäväpiirisi on niukka ja millainen ystävä olet.
Miehesi on tekstisi mukaan kiltti jörrikkä, ei huuda tai räyhää. Käytöksensä saa sinut loukkaantuneeksi.
Kuinka itse huomioit miestäsi? Miksette käy yhdessä ostoksilla ja äitisi toimisi lastenvahtia?
Muuten kuulostaa ihan tavalliselta lapsiperhe-elämältä. Kyllähän muksuissa ollaan kiinni 24/7.En ihan ymmärrä kaikkea kirjoittamaasi: mies saa kaiken riemun katoamaan, mutta tätä tapahtuu harvoin.
Jos olet hyväntuulinen ja piristyyt päivän kokemuksista, miten miehen mieliala latistaisi hyvän olosi? Eihän omaa tunetilaa tarvitse säädellä toisten mukaan.
Mutta mun mielestä pikkulapsiaika on tommosta. Meillä en välttämättä edes jaksa/ehdi käydä missään itsekseni (jollei töitä lasketa mukaan). Kerran kuussa käyn yhdessä tapaamisessa ja saatan fiiliksen mukaan viipyä parista tunnista neljään viiteen tuntiin.
Kaksi lasta ja kyllä se aika menee ihan arjen pyörittämiseen. Ei mulla ole ollut tarvetta eikä mahdollisuutta lähteä yksin mihinkään viikonlopun kylpyläreissuille. Koko perheen kanssa käytiin jouluna pari päivää. Siskon luo jos lähden, niin koko päivä menee, mutta sitte kyllä ne lapset tulee mukaan. Mä en tajua ruikutusta, että ei muka pääse mihinkään, jos joka viikko kuitenkin pääsee lenkillekin rauhassa. Hyvä jos itse pääsen vessaan rauhassa.
Ajattelin, että jos kirjoitus olisi niin päin, että "mieheni meni äitinsä kanssa vielä rautakauppaan ruokakaupan jälkeen ja soittelee sille joka päivä ja äitinsä maksoi sille laivareissun"
Mikä kaakatus olisi, että heitä mies ulos, on aivan sairas kun on kiinni äidissään ja ei pidä lupauksiaan vaan rilluttelee pitkin maailmaa, eikä ole kotona pitämässä sinua kädestä kiinni.
Kirjoituksessa toistuu useamman kerran, että käyt äidin kanssa..ja puhut puhelimessa äidin kanssa.
Oletko ajatellut, miksi ystäväpiirisi on niukka ja millainen ystävä olet.
Miehesi on tekstisi mukaan kiltti jörrikkä, ei huuda tai räyhää. Käytöksensä saa sinut loukkaantuneeksi.
Kuinka itse huomioit miestäsi? Miksette käy yhdessä ostoksilla ja äitisi toimisi lastenvahtia?
Muuten kuulostaa ihan tavalliselta lapsiperhe-elämältä. Kyllähän muksuissa ollaan kiinni 24/7.En ihan ymmärrä kaikkea kirjoittamaasi: mies saa kaiken riemun katoamaan, mutta tätä tapahtuu harvoin.
Jos olet hyväntuulinen ja piristyyt päivän kokemuksista, miten miehen mieliala latistaisi hyvän olosi? Eihän omaa tunetilaa tarvitse säädellä toisten mukaan.
että äiti ja sisko ovat vielä hyväksyttyjen ihmisten listalla, ajatelkaas mikä haloo nousisi siitä, että soittelisi ystäviensä kanssa jotka eivät ole sukua ja auta armias jos paras lapsuudenystävä olisi mies.
terv. 16
ja haluaa palvelua 24h. ei jaksa hoitaa lapsia tai kantaa vastuuta. kun lähden johonkin, jää hälle taakaksi lapset, jotka mahdollisesti vaativat jotain. se on marttyyri, kun on joutunut sun rilluttelujes ajan olemaan kotona "töissä". vaikka ois makoillu sohvalla senkin ajan.
on ihan samanlainen... Harvoin saan käydä missään ilman lapsia ja jos meen niin perään soitellaan ja kotona mökötetään kun tuun kotia. Mies saa kyllä käydä ties missä. Salille pääsen silloin tällöin mutta jos menee yli tunti niin siitä tulee valitus. Enkä todellakaan saa juoruta puhelimessa!! Mietin juuri samaa kuin sinäkin ap, että miten tähän on tultu.(??!!!) Asiasta on keskusteltu ja keskusteltu miehen kanssa mutta ei se mitään muuta. Mutta lasten takia ei halua erotakaan. Itse yritän keskittyä siihen, että teen kaikkea kivaa sitten niitten lasten kanssa yhdessä ja nautin niistä lapsista. Miehen kestän koska on meillä välillä mukavaakin. Mutta sitten kun lapset on isoja niin en varmaan ala enää tuollasta käytöstä kattelemaan...
Menkää menojanne älkääkä välittäkö mökötyksestä. Antaa ukon möksätä, kyllä se siitä. Minä ainakin menen ja jos ukko mököttää siitä, meillä on hiljaista.
Ala säkin sättimään sitä samoin. Tai ei se tajuis, terapiaan se pitäis viedä. Kirjota päiväkirjaa sen kommenteista ja anna sille luettavaks, kysy, tuleeko kiva fiilis kun tavaa...
Mun mielestä toi kuulostaa aikamoiselta psykopaatilta, auta armias jos sä vaikka kirjotat paperille miehen nimen ja jätät keittiön pöydälle, se on luultavasti sun hoitos ja miehes hakkaa kirveellä sulta jalan irti, ettet pääse panemaan.