Pulskat, lihavat, mutta aliravitut - onko teitä paikalla?

Olen syönyt lääkkeitä. Ne ovat sotkeneet aineenvaihduntani. Sen lisäksi kärsin kilpirauhas-ja lisäkilpirauhasongelmista. Painoni on noussut noin 5-7 kg vuodessa ja tunnen itseni lihavaksi. Näytän lihavalta.



Minua loukkaa Hägglundin puhe. En haluaisi, että minua syytetään itsekurin puutteesta. Olen pieni nainen ja olen aina syönyt todella vähän. Syön sen mitä toiset syövät kun ovat kovalla dieetillä, noin 1000 kcal vuorokaudessa. En useinkaan salli itselleni herkkuja ja runsaita aterioita, vaikka ne toisinaan syötyinä kuuluvat elämän nautintoihin. Minulla ei juuri nautintoja ole, sillä kärsin myös jatkuvasta kiputilasta.



Juuri nyt olen aika epätoivoinen, koska painoni on noussut. Kärsin myös osteoporoosista ja sen vuoksi en voi vähentää syömistäni nykyisestä. Näyttää nyt myös siltä, että vaikka minusta on tullut pullukka, niin siitä huolimatta olen aliravittu.



Osa laihoina itseään pitävistä naisista saattaa myös olla aliravittuja. Se on luultavasti tulevaisuuden ongelma ja johtaa juuri myös osteoporoosin lisääntymiseen. Niin ainakin olen ollut kuulevinani, että jatkuvasti itseään laihdutustilassa pitävillä on riski sairastua osteoporoosiin.



Kamala näky on nälkiintyneen laiha nainen ja pulska(hko) mies. Mieskö se sitä naistaan pitää nälässä vai nälkiinnyttääkö itse itseään?