Olen lihava, mieheni ei halua minua
Olen lihava, noin 30 kiloa ylipainoa. Lapsi on 6kk. Painan tällä hetkellä noin 5 kiloa enemmän kuin 1kk lapsen syntymästä. Imettäminen saa minulla aikaan tolkutonta makeanhimoa. Auttaisi jos söisin tarpeeksi kunnollista ruokaa, mutta en jaksa sitä valmistaa kuin kerran päivässä.
Mieheni ei halua minua. Emme ole kertaakaan lapsen saamisen jälkeen harrastaneet seksiä. Häntä ällöttää läskini, raskausarpeni jne. Painan nyt 15 kiloa enemmän kuin ennen raskautta, jolloin seksiä oli paljon. Olin silloinkin lihava, mutta nyt vauvan saamisen jälkeen mahanahkani roikkuu löysänä.
Mieheni on ollut minulle niin ilkeä että en enää itsekään halua seksiä mieheni kanssa. Oikestaan en enää halua olla edes mieheni kanssa. Olemme yhdessä vain, koska vauvaa on helpompi kahdestaan hoitaa. Mieheni mielestä ei kannata erota pikkulapsiaikana ja hänestä suhteemme olisi tosi hyvä, kunhan vain laihtuisin.
Tästä ylipainostani ja isosta mahastani sain kuulla lähes päivittäin. Nyt mieheni on vähentänyt hieman haukkumistani kun olen sanonut tietäväni olevani ylipainoinen ja olen lakannut tekemästä joitain asioita vain mieheni mieliksi, kun hän vain loukkaa minua.
Kunhan saan voimani takaisin taidamme erota. Ennen ihmettelin pienten lasten vanhempia, jotka eroavat, en enää. Ei tämä ole mitään elämää.
Voiko tälläisesta tilanteesta selvitä muulla tavalla kuin erolla? Onko toisen ihmisen ulkonäöstä todella tullut näin tärkeä asia? Saako pienen lapsen äitiä todella haukkua ylipainosta? Olenko ihan outo, kun en aseta omaa laihdutusta tärkeämmäksi kuin vauvasta huolehtimista?
Kommentit (46)
unohda miehesi, unohda parisuhde. Mene ulos kavereidesi kanssa, jos sulla niitä on. Voiko miehesi jäädä kotiin hoitamaan lasta. Tarvitset ehdottomasti jotain muuta näkökulmaa elämään. Onko sulla jotain ystävää, jonka kanssa voisit aloittaa vaikka yhteiset vaunulenkit tai menette ihan kahdestaan kävelylle? Keskity kuitenkin johonkin muuhun kuin mieheesi. Osta vaikka korvatulpat!! Miehellä on jäänyt levy päälle ja niin on sinullakin. Eihän se haukkuminen ole mikään syy syödä sipsejä, jos entisetkin kilot ahdistavat sinua. Elä omaa elämääsi. Katso miten olotilasi lähtee menemään parempaan suuntaan. On aika ymmärrettävää, että miehesi on ahdistunut sinun kiloista, mutta aikuiselta ihmiseltä voi jo odottaa parempaa käytöstä. Älä ota itseesi, älä kosta, vaan keskity omaan hyvinvointiin. Aika näyttää miten teidän käy. Ja on ihan totta, että sinun ei kannata eroa nyt miettiä, kun vauva on pieni. Se olisi sinulle vaan lisää taakkaa.
kun luen tätä!Miehesi on joko tosi nuori tai moukka!Puoli vuotta on lyhyt aika,kroppa palautuu noin vuodessa.Koita syödä säännöllisesti .3t välein ja käytä paljon kasviksia,katso että ruokavalio sis n.600 g kasviksia joka pv!niillä pysyt kylläisenä!älä murehdi.Itselläni vauva 1 v ja nyt aloin pudottaa vasta sitä 8 kiloa,joka on jäljellä!miehesi käytös on surullista!
syy pysä yhesä jossei muuten enää toisesta mittään ilua oo. se lapsihan siinä kärsii jos joutuu kuuntelemaan koko ajan teijän riitoja ja pieni vauva kyllä vaistoaa jossei kaikki oo hyvin ja jos äiti on koko ajan hermostunut tai pahalla päällä. sitte hermostuu se vauvakin paljon helpommin ja itkee enemmän ja on kärtynen kun ympäristö on samallainen. Ja kyllä, kokemusta on.
ja varsinkin sen takia, kun mulla on isot rinnat ja iso pylly ja olen pehmeä ja seksikäs.
Eli miehesi käyttäytyy todella typerästi. Älä masennu. maailma on pullollaan fiksuja miehiä, jotka haluavat sinua.
mieheni ei ole nuori, vaan 36-vuotias, itse olen 30. Tiedän, miten laihtua, ennen raskautta laihdutin 10 kiloa. En vain jaksa. Tiedän, että pitäisi ostaa kasviksia, en vain jaksa raahata niitä tarpeeksi kaupasta, enkä jaksa tehdä tarpeeksi ruokaa. Mieheni ei viitsi tehdä terveellistä ruokaa tai ostaa kasviksia.
Aiemmin ajattelin, että mies kokee jotain isyyskriisiä ja sen takia haukkuu raskausarpiani ja minua, mutta nykyisin mietin, että mieheni vain jostain syystä tykkää haukkua minua, kun on aiheenikin keksinyt.
Tässä on kyllä jäänyt levy päälle meille molemmille, sen huomaan kyllä. Itselleni on tullut parempi olo, kun olen lähtenyt yksin ulkoilemaan tai tapaamaan ystäviä. Mieheni on vauvalle ihan hyvä isä tällä hetkellä, joten kyllä ero varmasti arkeani muuttaisi raskaampaan suuntaan.
Hullua tässä on se, ettei mies missään nimessä halua erota, hän vain haluaa että laihtuisin. uskoo, että sitten suhteemme olisi tosi hyvä, seksi luistaisi jne. Hän ei ymmärrä että on jo ehtinyt loukata minua haukkumisellaan ja oikeasti olen eron kannalla. Miksi jäisin suhteeseen, jos minua ei haluta tai hyväksytä sellaisena kuin olen?
Nämä lihavuuskeskustelut kolahtavat jotenkin itseeni, varsinkin kuin mieheni lähetti oikein linkin kenraalin puheista.
Kiitos ystävällisistä viesteistä!
tiedän, että on olemassa sellaisia miehiä, jotka pitävät vaimostaan/kumppanistaan vaikka kiloja tulisi ja oikeasti ihailevat raskausajan muotoja.
Mieheni on suorastaan kauhuissaan rinnoistani (80G) ja haukkui heti synnytyksen jälkeen raskausarpiani. On koko ajan puhunut raskaudesta "palautumisestani". Inhottavasti taputteli vatsaani ja pohti, että onko vielä toinen tulossa.. Kyllä tässä jo tuppaa masentumaan
lastentarvikeliikkeestä ja paikalle sattui nuori pariskunta, jonka mies selitti myyjälle heidän etsivän jonkinlaista korsettia vaimolle, koska tämä oli synnyttänyt melkein jo kaksi viikkoa aikaisemmin ja mahassa oli vieläkin hirvittävästi läskiä. siis oikeasti näillä sanoilla. vaimo kyyristeli takana pää hartioitten välissä, eikä uskaltanut katsoa mitään muuta kuin jalkojaan.
kuulin, kun miesmyyjä henkäisi vähän ja sanoi, ettei heillä ole mitään sellaista korsettia, joka palauttaisi vaimon entiselleen ja, että heidän kannattaisi vain odottaa rauhassa.
olin tosi järkyttynyt silloin ja mietin, ettei tuollaista oikeasti ole olemassakaan, mutta luettuani tämän ap:n tekstin tajusin, että taitaapa vain olla.
vauvauinti oli hyvä paikka. Siellä kaikki olivat suht samannäköisiä, voisi avata ehkä miehesikin silmät?! Tuntuu että ihmiset vieraantuvat yhä enemmän oikeasta maailmasta ja elävät vain kuvamanipuloidussa todellisuudessa
Olen lihava, noin 30 kiloa ylipainoa. Auttaisi jos söisin tarpeeksi kunnollista ruokaa, mutta en jaksa sitä valmistaa kuin kerran päivässä.
Mieheni ei halua minua.
että mies ei halua. Melkoinen munkkipossu olet kiloinesi.
Eihän sitä noilla kiloilla varmaan mitään jaksa valmistaa/tehdä. Jospa jaksaisit olla syömättä.
Mies
Olen lihava, noin 30 kiloa ylipainoa. Auttaisi jos söisin tarpeeksi kunnollista ruokaa, mutta en jaksa sitä valmistaa kuin kerran päivässä.
Mieheni ei halua minua.
että mies ei halua. Melkoinen munkkipossu olet kiloinesi.
Eihän sitä noilla kiloilla varmaan mitään jaksa valmistaa/tehdä. Jospa jaksaisit olla syömättä.
Mies
eikö sinulle ole koskaan opetettu käytöstapoja?
Eihän sitä noilla kiloilla varmaan mitään jaksa valmistaa/tehdä. Jospa jaksaisit olla syömättä.Mies
Näin juuri miehenikin ajattelee. Itse ajattelen, että tärkeää on, että pystyn imettämään ja jaksan hoitaa vauvaani. Syön siis yhden lämpimän aterian joka päivä. Pitäisi varmasti syödä toinenkin, ettei tekisi mieli syödä välipaloja ja kaikenlaisia herkkuja. En vain oikeasti jaksa käydä vauvan kanssa kaupassa ja raahata riittävästi kasviksia ja muuta terveellistä ruokaa ja vielä tehdä sitä. Kyllä kuulostaa varmasti typerältä, mutta tällä hetkellä en vain jaksa.
Mieheni voisi halutessaan auttaa ja käydä joskus kaupassa ja ostaa minulle valmiiksi sopivia lounastarvikkeita, mutta hän ei halua niin tehdä, koska itse syö töissä. Hän haluaa haukkua minua ja olla minulle ilkeä. Ehkä se saa sitten hänet tyytyväiseksi.. ainakin sinnikkäästi sitä jatkaa.
-ap
läskit eivät saa minuakaan syttymään, mutta tiedän, että monella on toisin.
En miehen mieliksi, mutta itseni takia, tekisin asialle jotain, eli söisin terveellisemmin ja makeita sitten vähemmän. Miksi et jaksa tehdä ruokaa?
Olen normipainoinen, urhelullinen, syön terveellisesti ja rintani ovat isot -silti mieheni ei halua minua.
Olen jo nostanut kädet pystyyn. Muuten herätän ihailua, mutta pettääkään en halua. Ajattelen että ehkä taas joskus.
Miehelläsi ei ole mitään oikeutta lihavuuttasi. Mutta miehet on välillä aika yksinkertaisia ja suoraviivaisia. Sano sille, että joka kerta kun huomautat ylipainosta, syön suklaapatukan. Ja syöt sen miehen edessä.
Mutta miksi et jaksa käydä kaupassa? Tai laittaa ruokaa? Miten pitkä ja vaikea matka kauppaan on? Piditkö aikaisemmin ruuanlaitosta?
Mitä sinä syöt ja kuinka paljon? Jos mies ei niitä ruokia osta, niin miksi jaksat ostaa lihottavat ruuat?
Jos laitan vain itselleni lounasta se on usein mössö, jossa on täysjyväpastaa/riisiä/couscousta, helpointa tietysti jos on jämiä edelliseltä päivältä. Sekaan tulee tonnikalaa/kikherneitä/raejuustoa reilusti, pilkottu tomaatti ja/tai pakastevihanneksia ja pieni loraus öljyä. Hetkeksi mikroon. Mausteeksi voi lisätä esim. vähän pestoa tai sweet chili-kastiketta. Alle vartissa pääsee syömään ja ruuanlaitto onnistuu yhdellä kädellä.
Jos kasvisten syöminen ei ole tuttua, kannattaa valita sellaista mitä on helppo syödä esim. babyporkkana, kirsikkatomaatit, banaani, viinirypäleet, kuivatut hedelmät. Smoothie banaanista, pakastemarjoista ja jugurtista onnistuu yhdellä kädellä.
Ja tietenkään sun ei tarvitse asettaa laihdutusta lapsen huolehtimisen edelle. Mutta ihan kohta sinun pitäisi esimerkilläsi opettaa lapselle terveellistä ruokavaliota ja terveellisiä elämäntapoja.
Samalla kun keität vauvalle puuroa, niin voit tehdä isomman annoksen ja syödä sitä itsekin. Syökää molemmat sormiruokia kurkkua, pieniä hedelmäpaloja, raejuustoa, täysjyväpastaa jne.
lähtenyt painoa ja rinnat sen mukana. On siis ihan rinnaton. Ongelmansa kullakin.
ja olet keskittynyt häneen. Miehesi on ilkeä, koska palautetta voi antaa myös rakentavasti ja ei loukaten. Jos suhde kariutuu niin todennäköisesti jonkun mielestä olet maailman ihanin juuri tuollaisena.
Vauvan tulo kiristää parisuhdetta, miehenkin puolelta vaikka ei tajuaisi sitä siksi ja luulee haluttomuuden olevan läskien syytä. Läskit ei meinaa mitään jos yhteys ja kommunikaatio ja rakkaus pelaa.
Kun vauva kasvaa voit vähitellen keskittyä mies itseesi ja parisuhteen hoitoon. Perhe ei ole sinä ja vauva vaan kuten suhteen alussakin: sinä ja miehesi ja teillä on yhteinen vauva.
*pyyhkii liikutuksen kyyneleitä* :``)
mikä sun paino ja pituus on??jokainen on sitäpaitsi aicvan erimallinen joten kiloihin ei tod kannata tuijottaa!ap edelleen sanon että miehesi on tosi typerä,ja kun kerroit että hän on jo 36 niin mieleastäni hän ei tosta enää voi kehittyä!!mun mies sanoi mulle että älä nyt huolehdi kiloista kun imetät!Tosiaanki sun vauva on niin pieni ettet jaksa vielä oikein mitään,mutta muutama kk ja tilanne on toinen.kokeile jättää viikoksi karkit pois.sekä vaalea leipä,peruna ja pasta!viikon päästä istut vessassa ja nesteet lähtee!ite teen esim.ison lihakastikkeen ja keitän porkkanaa,lanttua ym kasviksia!toimii!toivon sulle miestä joka ihailee sua!
taustalla on jokin muu ongelma kuin sinun kilosi. Sinä vaikutat väsyneeltä, kuten itsekin sanot, voisiko sinulla olla synnytyksen jälkeinen masennus? Ehkä miehesi on jotenkin järkyttynyt uudesta tulokkaasta ja kanavoi ongelman sinun kiloihisi? Jospa menisitte parisuhdeterapiaan, tai puhuisitte kahden kesken siitä, miltä tuntuu olla isä ja äiti (oletan, että vauva on ensimmäisenne?) Jos sinun kilosi olisi todellinen ja ainut ongelma, hän kyllä auttaisi sinua laihduttamaan. Oletko pyytänyt apua? Oletko kertonut että haukkuminen ei auta yhtään? Ehkä hän kuvittelee, että haukkumalla hän saa sinut itsekin huomaamaan ylimääräiset kilosi? Sinä sanot, ettet jaksa ostaa terveellistä ruokaa ja laittaa sitä, ja laihduttaminen on pois jostain muusta tekemisestä. Miksi ajattelet näin? Eihän laihduttaminen ole ylimääräistä tekemistä? Päinvastoin, kun jätät turhat välipalat ja herkkujen syömiset pois, jää sinulle aikaa muuhun. Etkö voi tehdä sitä lämmintä ruokaa enemmän, jotta voit syödä sitä seuraavana päivänä lounaaksi? Ja ei sinun heti tarvitse vihanneksia ja kasviksia ostaa kaupasta, jätä vain ne herkut ostamatta ja syö pienempiä annoksia, kun kilot alkaa tippumaan niin innostut itsekin ja energiaa riittää ajatella niitä kasviksiakin. Ja olen samaa mieltä kun joku jo kirjoitti - älä nyt ajattele sitä miestäsi, vaan laihduta itseäsi varten, jotta jaksaisit paremmin ja varmasti se mielialakin siitä kohoaa, kun saat onnistumisen tunteita.
Olen itsekin ylipainoinen ja kukaan miehistäni (ollut kolme) ei ole painoani kommentoinut millään tavalla.