Onko sinulla mies, joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet?
Onko tälläist miestä olemassa? (Kysyy yh, jonka exä oli kamalan vaativa).
Jos on, niin mitkä ovat tälläisen miehen huonot puolet? (Kysyy yh, joka ei toivo tulevalta mieheltä mitään muuta kuin sitä, että hän ei vaatisi olemaan jotain muuta kuin on).
Kommentit (28)
Huonompi puoli on sitten se, että olen hänelle ihan hajuton ja mauton, ei se huomaakaan minua. Möllöttää vain itseksensä. Mutta ei nyt ainakaan vaadi minua muuttumaan mihinkään suuntaan. Vaikka makaisin alasti eteisessä piereskelemässä, se vain astuisi tyynesti ylitseni.
joskaan en keksi itsekään juuri mitään mitä vois parantaa. vitsi vitsinä.
Miinuksena vois sanoa melko pienen palkan.
enkä muunlaista ja huolisi. Ja myös minä hyväksyn hänet sellaisena kuin on, ulkoisesti ja sisäisesti, kummassakaan ei tosin moittimista, mun luonteeni onkin sitten jo haastvampi ;)
Ja painonikin on liikkunut 50 ja 100 kilon välillä 11 vuoden aikana ja aina mua on samanlailla rakastettu, hellitty, ihasteltu ja rakasteltu, kiitos kun muistutit, miten ihana kultakimpale mulla onkaan.
antaa minun olla, mitä olen. On minua n. 10 vuotta vanhempi ja yhdessä ollaan oltu 13 vuotta. Meillä 1 lapsi, joka 9v. Minä annan hänelle tilaa myös olla, mitä on. Itse ole sairastellut melko paljon ja painoakin on tullut 10 kg lisää alkuvuosista. Jaksaa rakastaa ja kehua minua joka päivä:) Huonoja puolia on melko hidas syttyminen uusiin asioihin, mutta yrittää kuitenkin tarvittaessa. Niin ja haluaa ottaa kerran viikossa 4-7 tölkkiä kaljaa. On myös jonkin veran huono huolehtimaan omasta terveydestä. Muuten ihana mies ja mahtava isä!:)
pitää oikein nipistää itseäni, että olenko näin onnekas tosiaan? Olemme olleet yhdessä jo yli 20 vuotta ja aina vaan onnellisemmiksi tullaan. Mies sanoo rakastavansa mua ja tämä usein =). Kaiken lisäksi on vielä syötävän hyvännäköinen. Ehkä tämä sit kompensoi mun kurjaakin kurjempaa lapsuutta, eli sain jotain hyvää sit aikusisiällä.
huono puoli on vähä seksitön persoona ja laiska siivoomaan...
tarkoittaa "hyväksyä sellaisena kuin olen"? tarkoittaako se sitä, että "kelpaa" miehelle, vaikkei täydellinen olekaan, vai että mies pitää minua melkein täydellisenä ja siksi haluaa olla kanssani?
Minusta jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa paremmalta kuin se, että toinen ikään kuin "tyytyy" vähän huonomapanakin vaihtoehtona.
Ja se on suuri suru... varsinkin, kun mies ei ole itse helpoimmasta päästä ja olen saanut tehdä töitä hänet hyväksyäkseni. Mutta kun minusta toinen otetaan kynsineen ja hampaineen tai sitten ei oteta.
Mies nälvii lihomisestani, rupsahtamisestani, vaatetyylistäni, persoonallisuuteni piirteistä... enkä edes ole mikään valas tai erityisen vastenmielisen näköinen. Vain tavallinen. Mutta hän tahtoo MILF:n. Joka olisi Pamela Andersonin ja Angelina Jolien risteytys.
tarkoittaa "hyväksyä sellaisena kuin olen"? tarkoittaako se sitä, että "kelpaa" miehelle, vaikkei täydellinen olekaan, vai että mies pitää minua melkein täydellisenä ja siksi haluaa olla kanssani?
Minusta jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa paremmalta kuin se, että toinen ikään kuin "tyytyy" vähän huonomapanakin vaihtoehtona.
Sitä voisi sanoa rakkaudeksi, kun taas tuo kakkosvaihtoehto vain odottaa sitä, että toinen rupsahtaa tai muuten menee pilalle.
Ja lihonut olen n. 40 kg tänä aikana, seksiä silti tosi usein =)
sellaista miestä, mutta kai niitä on olemassa..ehkäpä..
9 vuotta takana, seurustelu aloitettu teineinä. Uskon että tämä mies on "toinen puolikkaani", niin erilaisia ja silti samankaltaisia olemme. On vaikea selittää tätä tunnetta, se ei ole intohimon sokaisemaa eikä runollista romantiikkaa. Se on jonkinlaista varmuutta pitkästä kumppanuudesta ja tarpeesta olla toisen lähellä, kertoa hänelle likaisimmatkin totuudet ja salaisuudet. On vaan hyvä olla hänen kanssaan. Hän hyväksyy minut vaikka täälläkin on lihottu 40kg ja kroppa on kaikkea muuta kuin seksikäs (muiden silmissä)...hän ei pyydä paljoa eikä koskaan oleta että esim. meikkaisin tai pukisin päälleni jotain tiettyä. Hän on tyytyväinen kaikkeen mitä teen, jaksaa kannustaa ja tukea. Jos johonkin asiaan en ole tyytyväinen, sitten otan sen puheeksi ja hän kuuntelee + mahdollisesti vaihtaa käytösmalliaan kys. asian suhteen tai sitten perustelee tapansa tehdä se asia. Kaikesta voimme puhua.
Joskus olen ollut turhautunut hänen kiltteyteensä koska pelkään että muut hyväksikäyttävät häntä, myönnän. Kuitenkin tapa, jolla hän kohtelee + kunnioittaa muita ihmisiä, on esimerkillinen ja ymmärrän nyt että turhautumiseni johtunee siitä etten itse pysty yhtä hyvään käytökseen luonnostaan. Omat epävarmuudet sinkoavat pintaan.
Ps. Ei, meillä ei ole täydellistä. Kinastellaan päivittäin, väärinkäsityksiä tulee jne. :)
On hyvä isä ja mies. Huono puoli on se, että haluaa juoda kerran viikossa olutta 6-7 tölkkiä. Siitä riitelemmekin joskus. Eikä arvosta terveitä elämäntapoja niin paljon kuin minä. Ei ole kuitenkaan onneksi päästänyt itseään lihomaan. Harrastaa liikuntaa, mikä on hyvä minusta. Hänellä on myös hieno ura, jota arvostan. Hän on sivistynyt, älykäs ja hellä. 20v yhdessä.
Minusta tuo tyytyminen on sellaista, että "ok, tyydyn nyt tähän, kun en muuta saa, vaikkei tämäkään sitä ole, mitä haluan", kun taas se jälkimmäinen tarkoittaa mielestäni sitä, että "haluan olla kanssasi, koska olet täydellinen minulle" - eli ei se kakkosvaihtoehto tarkoita täydellisellä vain sitä, että joku on rypytön ja hyvännäköinen, vaan ns. sukulaissielu, Se Oikea.
Kyllä minusta se kuulostaa enemmän rakkaudelta, että on toisen kanssa siksi, että hän tuntuu olevan Se Oikea - eikä vain siksi, että "no sä kelpaat mulle, mä nyt tyydyn suhun sitten".
tarkoittaa "hyväksyä sellaisena kuin olen"? tarkoittaako se sitä, että "kelpaa" miehelle, vaikkei täydellinen olekaan, vai että mies pitää minua melkein täydellisenä ja siksi haluaa olla kanssani?
Minusta jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa paremmalta kuin se, että toinen ikään kuin "tyytyy" vähän huonomapanakin vaihtoehtona.
Sitä voisi sanoa rakkaudeksi, kun taas tuo kakkosvaihtoehto vain odottaa sitä, että toinen rupsahtaa tai muuten menee pilalle.
Otin tämän pitkään itsestäänselvyytenä, koska minusta se on parisuhteen perusta. Mä ainakin olen asennoitunut yhdessä elämiseen alusta asti niin, että kumppanina oleminen on palvelutehtävä, jossa on tehtävä jatkuvasti töitä oman pikkusieluisuutensa kanssa ja annettava toiselle olla persoonana juuri sellainen kuin hän on (teot on sitten asia erikseen). Kun yhdessä ollaan, on otettava koko paketti, myös ne huonot puolet.
Se, että hyväksyy puolisonsa just sellaisena kuin on, ei ole ihmisessä mikään ominaisuus vaan asenne; ymmärrys siitä, että toinen elää siinä vierellä omaa, ainutlaatuista elämäänsä ja häntä pitää arvostaa ja kunnioittaa hänen päätöksiään, niitäkin joista itse on eri mieltä. Eihän se tarkoita, etteikö ole ongelmia tai riitoja, koska ne kuuluvat elämään.
Ap, kaikkea hyvää sinulle. :)
ja rakastaakin vielä. Huonona puolena vois olla pieni renttumaisuus. Se aiheuttaa välillä pahaa mieltä ja huolta kun ei tiiä missä mies menee ja kenen kanssa (luottamus kuitenkin pelaa ja mies palaa aina reissuiltaan takasi).
Ihanaa, että sellaisia miehiä tosiaan on olemassa :-).
Puhun siis miehestä, joka ei koko aikaa nalkuta. Minun eksäni aina halusi, että olisin
a) puhunut enemmän
b) urheillut enemmän
c) pukeutunut erilailla
d) harrastanut samoja asioita kuin hän
e) jne.
Minä aina elin hyvän oman tunnon mukaan. Yritin olla hyvä vaimo. Laihdutin kaksi kiloa normaalipainosta, koska mies ihannoi hoikuutta. Täydellinen en ollut, mutta yritykseni ja asenteeni oli 10 +. Mutta silti tein aina jotain väärin.
Eron jälkeen olen potenut sitä, että en ole kelvannut ennenkään, tuskin siis kelpaan koskaan. Mutta ehkä olen väärässä...Ihanaa kuulla, että kaikkimiehet eivät ole samanlaisia.
Se mies ei oikeasti käsitä, että on olemassa erilaisia naisia kuin hänen äitinsä ja sisarensa. Kuvittelee vieläkin, että naisilla ei voi olla mitään muuta tekemistä kuin passata miestä ja tehdä vain sitä, mitä mies käskee.
En todellakaan tiennyt, että se on tuollainen kun yhteen mentiin.
Se mies ei oikeasti käsitä, että on olemassa erilaisia naisia kuin hänen äitinsä ja sisarensa. Kuvittelee vieläkin, että naisilla ei voi olla mitään muuta tekemistä kuin passata miestä ja tehdä vain sitä, mitä mies käskee.
En todellakaan tiennyt, että se on tuollainen kun yhteen mentiin.
pitää oikein nipistää itseäni, että olenko näin onnekas tosiaan? Olemme olleet yhdessä jo yli 20 vuotta ja aina vaan onnellisemmiksi tullaan. Mies sanoo rakastavansa mua ja tämä usein =). Kaiken lisäksi on vielä syötävän hyvännäköinen. Ehkä tämä sit kompensoi mun kurjaakin kurjempaa lapsuutta, eli sain jotain hyvää sit aikusisiällä.