Moku-perheet? Lapsen kasvatus toisen vanhemman kotimaassa.

Kuka tuollaiseen suostuu?



Kyllä sen kulttuurin oppii ihan siltä toiselta vanhemmaltakin. Ja tietenkin siinä toisessa maassa reissaten.



Mä jättäisin väliin moisen suhteen ja perheen perustamisen. Ajatusmaailma on liian kaukana mun omastani, joten ei tulisi mitään...

Ei musta kuulosta hyvältä. Sinne toiseen maahan voidaan muuttaa yhdessä koko perhe, jos järjestyy, mutta ei hyvänen aika moneksi vuodeksi voi lasta hyljätä toiseen maahan isovanhempien hoivaan.

meillä lapsi tuntee toisetkin isovanhempansa ja ollaan käyty yhdessä kun lapsi oli pieni, nyt on kesät 'yksin' mummolassa. Minusta ei sen kummempaa kuin että olisi meidän töissäollessa lomalla Heinolassa.

Olen joskus kuullut tuollaisesta, mutta oletin sen olevan pitkälle jokin kaupunkilegenda ainakin suomi-ulkomaa parisuhteissa, koska en usko että kukaan suomalainen nainen tuollaiseen suostuu. Olen kyllä kuullut, että kokonaan ulkomaalaiset pariskunnat ovat tuollaista harrastaneet, joten saattaa olla ihan mahdollista ja varmaan onkin. Oletan, että miehesi on jostain melko vanhoillisesta muslimimaasta tai alueelta, jossa on vanhoillinen kulttuuri... Olen kuullut, että tälläisiä ehdotuksia voisi sadella enimmäkseen suhteissa, joissa osapuoli on afrikanmantereelta tai jostain lähi-idän tai aasian vanhoillisesta valtiosta. Harva saksalainen-, jenkki-, japanilainen- tai brittimies haluaa mamman kasvattavan lapsensa :)



Jos olisin sinä niin puntaroisin todella tarkasti haluaisinko olla yhdessä tuollaisen miehen kanssa, joka tuollaista edes ehdottaa. Minusta se ei ole mistään kotoisin, että isä ja äiti elelisivät mukavasti keskenään Suomessa kun jälkikasvu lähetettäisiin isoäidin tai sukulaisten kasvatettavaksi kolmanteen maahan. Se on sitten eri juttu jos koko perhe muuttaisi ulkomaille. Minusta kuulostaa, että miehesi ei ole välttämättä ihan tosissaan kanssasi ja teillä saattaa tulla ongelmia kulttuurierojen kanssa jos mies on todella valmis lähettämään lapsensa pois vuosiksi, että hänestä ei kasvaisi liian suomalaista. Tai ainakin näkemyksissänne tulee olemaan suuria ristiriitoja.



Eurooppalaisen (ei-suomalainen) naiskaverini tunisialainen mies lähetti ilman naisen lupaa lapsen Tunisiaan. Ilmeisesti heillä meni siihen aikaan huonosti, joten kyseessä oli lapsikaappaus. Joten uskon, että mies ei näe välttämättä sinua kunnollisena äitinä jos haluaa jälkikasvun mamman helmoihin. Aika monessa tapauksessa tämä lapsen lähettäminen mammalle liittyy ulkomaalaisella miehellä sellaisiin ajatuksiin, että tämä ei oikeasti halua sopeutua sen maan kulttuuriin jossa asuu ja pelkää lapsista tulevan liian länsimaalaisia. Näin olen ainakin ymmärtänyt niiden juttujen perusteella mitä olen lukenut.



Itselläni on myös muslimimies eräästä vanhoillisesta maasta, mutta hän ei todellakaan väläyttelisi mitään tuollaista sillä hänellä tulisi lapsia ikävä. Eikä meillä olisi mitään perhettä jos lapset eivät edes asuisi vanhempiensa kanssa samassa maassa ja kasvatusvastuu olisi ihan muilla.



Miehesi ei halua lastesi olevan monikulttuurisia vaan tuo lasten lähetys hänen kotimaahansa ratkaisevassa iässä viittaa selvästi siihen, että hän haluaa heidän oppivan kokonaan tai ensisijaisesti vain hänen oman kulttuurinsa.



Antaisin kyllä tuollaiselle äijälle kenkää. Sen verran pahalta kuulostaa ja todella törkeä ehdotus.



Olisi kiva kuulla tähän juttuun taustoja jos viitsit yhtään paljastaa.

Tässä ei nyt kyse ollut siitä, että lapsi olisi viikon tai kuukauden vuodessa lomalla miehen vanhempien luona ulkomailla vaan APn mies oli lähettämässä lapsen pysyvästi kouluikäisenä ulkomaille kokonaan sukunsa kasvatettavaksi moniksi vuosiksi. Kunnes lapsi sitten palautettaisiin monen vuoden päästä Suomeen ulkomaalaistuneena.

Miesystäväni ei ole muslimi vaan kristitty ja hän on kotoisin melko modernista Afrikan maasta.



Mutta osuit todella tarkkakatseisesti asian ytimeen, olen itse pohtinut juuri noita syitä. Minulla on jo yksi lapsi itselläni. Hän on usein sanonut, että olen kasvattanut lapseni "väärin", minun olisi pitänyt kasvattaa lapsi vahvaksi ja karaista häntä kestämään elämän vaikeuksia. Lapseni on melko ujo, eikä täytä näitä vaatimuksia. Miesystäväni on sanonut, että hänen lapsensa tullaan kasvattamaan aivan eri tavoin.



Hän ilmeisesti todellakin haluaa, että lapsensa eivät suomalaistu/eurooppalaistu, vaan heidät karaistaan samanlaisiksi kuin hän itse (hänet kasvatettiin fyysisellä väkivallalla ja sisäoppilaitokseen laittamalla). Hän ei pidä suomalaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista, mutta haluaa kuitenkin jäädä tänne ja olla täällä. Ilmeisesti hän ei ole sopeutunut tänne, eikä ilmeisesti sopeudukaan.



En tiedä, miksi olen tällaista käytöstä sietänyt. On hän kuitenkin myös osoittanut voivansa joissakin asioissa muuttua ja meillä on todella hauskaa keskenämme. Mutta jos tuo on hänen aikomuksensa meidän mahdollisen perheemme varalle, niin sitten hän menettää minut.

jos sinulla on hauskaa niin pidä hauskaa, mutta älä hanki lapsia.

En nyt halua maalata piruja seinille, mutta kyllä tuo nyt kuulostaa aika vaikealta tilanteelta teidän suhteenne kannalta kun miehellä on tuollaisia ajatuksia. Ihminen harvemmin muuttaa mielipiteitään kokonaan 180 astetta. Ei ole kovin järkevää deittailla miestä, joka ei sopeudu asenteeltaan hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan vaikka yrittäisi hieman ja on muuten mukava. Varsinkin eriävistä mielipiteistä lastenkasvatusta koskien voi saada monta riitaa aikaan :(



Mies on varmasti kiva, mutta alkaisin sinuna etsimään uutta miestä kun ette ole ilmeisesti naimisissa ja vasta tapailu-asteella, koska voit päätyä melko huonoon tilanteeseen hänen kanssaan. Miehet ovat kansallisuudesta riippumatta todella hyviä suustaan ja pelkään, että miehesi tulee vakuuttamaan että asiat tehdään sinun tyylilläsi jos hankitte lapsen tulevaisuudessa, mutta lapsen synnyttyä palaa vanhoihin tapoihinsa/mielipiteisiinsä, koska olet jo nalkissa. Mies voi sanoa mitä tahansa ja vannoa, että lapsen voi kasvattaa kokonaan suomalaiseksi tai sinun tavallasi, mutta sinulla ei kuitenkaan ole mitään takuuta miten hän toimii sitten kun lapsi on olemassa. Pahimmassa tapauksessa lapsi voi tosiaan päätyä ilman lupaasi ulkomaille anopille, vaikka se ei lienee kovin tavallista olekaan. Kuitenkin näitä tapauksia sattuu aina välillä.



Suhde miehen kanssa, jolla on tuollaisia ajatuksia voi olla vahingollinen myös lapsellesi aikaisemmasta avioliitosta kun mies voi yrittää "kasvattaa" lasta hyväksi katsomallaan tavalla.

Kiitos kun jaksat pohtia asiaa ja sinulla tuntuu olevan tietämystä. Itse kun on subjektiivisesti tässä suhteessa, niin ei vain osaa ajatella laajalla näkökulmalla..



Emme ole naimisissa, olemme tapailleet aika tiiviisti 10 kk.



Onneksi mies ei ole puuttunut mitenkään lapsenkasvatukseeni; muuten kuin tuolla tavalla, josta jo kerroin, että paheksuu lepsuiluani (jota itse kutsun turvalliseksi kiintymyssuhteeksi).



En minäkään usko, että hän muuttuu kokonaan. Hän on muutenkin aika vahva tyyppi luonteeltaan. Ei hän manipuloi tai käytä henkistä väkivaltaa, mutta jos hän vaikka sanoo, että "tuosta asiasta ei enää puhuta", niin kyllä hän suuni sillä tukkii, vaikka asia jäisikin kesken.



Lapset ja perhe ovat hänelle todella todella tärkeitä asioita, joten koen, että jollain tasolla hän kaipaa minusta "välinettä", jolla saavuttaa nuo asiat. Kun hän on saanut haluamansa, niin vaikea sanoa, mitä tekee. Hän on kyllä lainkuuliainen, uskollinen, arvoiltaan terve mies, mutta koska ei ole vielä isä, niin ei osaa arvatakaan, mitä tunteita omat lapset tulevat herättämään. Ja väsyneenä varmasti lastenkasvatusaihe saa aikaan riitoja.



Puhun hänen kanssaan. Kerron näkemykseni. Ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo.

Suosittelen etenemään hitaasti. Eli mieluiten ensin yhdessä-asumista ennen avioliittoa (en tosin tiedä hyväksyykö mies jos sanoo olevansa uskonnollinen tms, mutta aika moni varmaan joustaa jos vain vaatii tarpeeksi. Varsinkin jos mies on harrastanut seksiä kanssasi ei yhdessäasumisessa pitäisi olla mitään ongelmaa vaikka muuta väittäisi) ja lapsen hankinta vasta sen jälkeen kun olet ihan varma sopiiko mies kumppaniksi arkeen.



Suomessa monikulttuuristen avioliittojen eroprosentit ovat todellakin aika surullista luettavaa niiden parien kohdalla, joilla on hyvin erilaiset kulttuuriset taustat ja monenlaisia tarinoita on tullut kuultua ja luettua eli pahaa jälkeä voi tulla kun kaksi ihmistä erilaisilla arvoilla ja elämänkatsomuksilla varustettuna päätyy yhteen. Aika monessa liitossa kuulemani mukaan toinen osapuoli joustaa enemmän (lienee tavanomaisesti nainen) ja saattaa siten saada pahastikin siipeensä kun suhde lakkaa toimimasta. Kulttuurierot voivat aluksi olla "piileviä" ja tulla esiin vasta seurustelun loputtua tai vuosien kuluttua.



Oman mieheni kanssa liitto on toiminut hyvin, koska hän on harvinaisen "länsimaalainen" ja hänen elämänkatsomuksensa natsaa täysin suomalaisen kulttuurin kanssa... mutta täytyy, sanoa, että jos mieheni olisi yhtä vanhoillinen tai voimakkaasti kiinni kotimaansa miehenroolissa/kulttuurissa/uskonnossa kuin monet hänen maanmiehistään (kulttuuria ja ihmisiä sieltä suunnasta ja naapurimaista tuntien) - ei avioliitostamme olisi tullut yhtään mitään, koska joka asiasta olisi jatkuvaa raivostuttavaa vääntöä ja miehet siellä suunnassa osaavat olla täysiä jästipäitä niin halutessaan kun mies on yleensä hänen maassaan se joka sanoo viimeisen sanan.

tai kaappaa sen kotimaahansa, jo yt jo on tuollaisia suunnitelmia. Tarkoittaa varmaan uskonnollista koulutusta, eihän kulttuurin omaksuinen onnistu muualla kuin mulmimaassa. ps. en ole lukenut ketjua ...

tai kaappaa sen kotimaahansa, jo yt jo on tuollaisia suunnitelmia. Tarkoittaa varmaan uskonnollista koulutusta, eihän kulttuurin omaksuinen onnistu muualla kuin mulmimaassa. ps. en ole lukenut ketjua ...

justhan ap sanoi että kristitty.

etsi uusi mies. Ikävä kyllä.

jos miehesi on kasvatettu hakkaamalla ja eristämällä rakkaistaan.



Saatte vielä lasten kanssa turpiin ja lujaa, ennen kuin lapset napataan sinulta toiselle mantereelle.

jos teillä on, eroa silti ja yritä saada lapsen huoltajuus itsellesi. tämä ilmiö on ihan totta, monet tekevät noin esim. latinalaisessa amerikassa, heidän mielestään se on ihan tavallista. lapsi kärsii siitä kyllä loppuelämänsä - lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen, oman äitinsä, ei häntä voi repiä irti äidistä ilman koko elämän seuraavaa turvattomuutta ja juurettomuutta. juokse ihmeessä tuollaisen miehen luota ja lujaa. hän on tosissaan, tollaista tapahtuu ja paljon. oletko sinä sellainen äiti joka sen sallii?

minulla on asiasta sekä omakohtaista että ammatin puolesta tullutta kokemusta

Me osaamme kasvattaa lapsistamme kunnon kansalaisia täällä Suomessa. Mieheni ei vieroksu Suomea tai suomalaisuutta, eikä hänellä näinollen ole intressejä lähettää lapsia synnyinmaahansa "oikeita tapoja" oppimaan. Sitäpaitsi hän ei ikinä pystyisi olemaan lapsistaan erossa pitkää aikaa (on mm. ollut hoitovapaalla yli vuoden molempien lasten kanssa ja viettää lasten kanssa paljon aikaa nytkin kun lapset ovat jo koululaisia).



Kasvatuksessa ja lasten identiteetissä näkyy molempien maiden kulttuuri, suomalainen vahvempana mutta isän kulttuuri on osa arkea myös. Sukulaisvierailuilla käymme ja sitäkin myötä isän maan kulttuuri on tuttu. Lapset ovat täysin kaksikielisiä.



Esikoisemme on 9 v, tämän hetkinen kuopus 7 v ja elokuussa syntyy kolmas lapsi. Kun lapset kasvavat, niin halutessaan he voivat viettää tätien, setien ja isovanhempien luona kesälomiaan.

20 vuoden yhdessäolo takana. lapsi syntyi ja kaikki muuttui. lapsi oli hänelle esine jota näytellä, esine jota halusi riepotella paikasta, maasta ja ihmiseltä toiselle. eivät muut ajattele samalla tavalla kuin suomalaiset lapsen oikeuksista. saati äidin. ymmärrä se ajoissa, ole kiitollinen ettei teillä ole lapsia. älä tee hönen kanssaan lapsia. lähde. et tunne häntä ihan oikeasti, kulttuurit ovat niin erilaiset.