Lue keskustelun säännöt.
5v ei halua ulos
24.04.2011 |
Siis ei ole koskaan halunnut. Niin kauan kuin muistan ja niin kauan kun poika on osannut pistää hanttiin, se on pistänyt hanttiin. Uloslähtö on AINA hirveän taistelun takana, raahaan pojan väkisin ulos, eikä tarvitse kahta kertaa käskeä takaisin sisälle. Usein alkaa pyydellä sisälle jo kauan ennen kuin itse olisin mihinkään menossa.
Siis kyllähän tuo sit alkaa yleensä touhuilla kaikenlaista ulkona ja innostuukin vaikka ötököiden kerälystä tai mitä milloinkin, mutta jos valita saa, me jäämme sisään.
Vaikka oltais sairastettu monta viikkoa ja jouduttu olemaan väkisin sisällä, hän ei koskaan kysy, mentäskö ulos. Jätkä vois kököttää neljän seinän sisällä varmaan vuosia, eikä tekis heikkoo ollenkaan.
Ihan sama onko kesä tahi talvi. Ei innostu. Ei pyöräilystä, ei pulkkailusta, ei luontoretkeilystä, ei kiipeilystä, ei keinumisesta, ei hiihtämisestä, ei luistelusta, ei pallottelusta. Hiekan tonkiminen ehkä se ainoa juttu, joka joskus sytyttää. Mulla on loppunut jo mielikuvitus. Välineitä meiltä löytyy kyllä taatusti joka lähtöön. Noh, kesällä nyt ehkä snadisti kauemmin viihtyy pihalla. Talvella kun ei voi tonkia hiekkaa, eikä lumileikit oikein sytytä myöskään. Vaikka tehtäs miten hieno lumilinna. Testattu on.
Mikä ihme sitä vaivaa?
Kommentit (10)
Onko kavereita pihalla? Jos on,niin meidän ikäinen ainakin viihtyy paremmin pihalla, jos ei oo kavereita saatavilla, kököttäisi mieluummin sisällä.
Nytkin pari tuntia oltiin pihalla päivällä "väkisin" sisaren kanssa, mutta ei tarvinnut käskeä sisälle kyllä kun itse halusi. Olisi ollut kiva olla pidempäänkin pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka luuhaisi pihalla aamusta iltaan, jos saisi. Ja siskokin yrittää aina kovasti saada pojan innostumaan ulkoilusta. Ja naapurissa on ihan saman ikäinen poikakin leikkikaveriksi, mutta ei kiinnosta. Leikkipuistossakin olis kavereita, mutta ei kiinnosta.
Joskus turhauttaa niin vietävästi tää ainainen tappelu. Itse en tosiaan halua kököttää sisätiloissa. En tosin pakota jätkää kuin korkeintaan kerran päivässä pihalle. En aina enää sitäkään, jos ei oo pakko (eli muita aikuisia ei ole kotona). En vaan jaksa enää. Jääköön sit isänsä kanssa vaikka sisään (tai toisinpäin)
Ei taida sosiaaliset suhteetkaan toimia ja koulu häämöttää edessä.
Meillä poika 7v. skeittaa, potkii palloa, keinuu, pyöräilee ja ajelee potkulaudalla ja ym.
Näillä ilmoilla lapset on ihan villeinä tuolla ulkosalla.
Onko lapsi normaalisti sosiaalinen?
Vasta kerhoon mentyään syksyllä on joskus alkanut puhua kavereista, aikaisemmin ei moisia edes kaivannut, vaikka siskolla on aina ollut melkoinen liuta kavereita. Joskus, jos jonkun olen meille kutsunutkin niin aika kehno seuramies tuo on ollut. Nyt kerhossa sentään on innostunut rakentelemaan mm. legoilla toisten poikien kanssa tms. Mutta järin seurallinen ei todellakaan ole.
Joskus ajaa siskonsakin pois, kun haluaa leikkiä yksin.
Onneks tuo isompi osaa jo olla iteksiinkin pihalla, niin voi luuhata siellä ihan niin paljon kuin tykkää (sisko sit leikkii sen naapurin pojankin kanssa, jos omat kaverit on kaikki jossain)
tykkäsin lukea, kirjoittaa, piirtää, ja leikkiä sisällä. Ulkona tekemiset olivat mielestäni aivan tylsiä. Kavereita kyllä oli.
Vasta aikuisena olen oppinut nauttimaan ulkoilusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipäätään kaikki kodin ulkopuolelle suuntautuva toiminta on epäkiinnostavaa. Koti on niiiin ihana paikka, että olisi vain siellä... Kai se joskus muuttuu.
Onko sisällä kivempaa kuin ulkona, vaikka tv.n, dvd.n katselun tai tietokonepelien pelaamisen vuoksi?
Aika monet lapset jää jo todella aikaisin koukkuun peleihin. Sääli. Ei synny kaverisuhteita, eikä kiinnostusta ulkoiluun ja moniin pihalla tehtäviin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikenlaisia mielikuvitusleikkejä. Meillä on mielikuvitusmuseo, jossa on mielikuvitus dinosauruksen mielikuvitusfossiileja, joita jahdataan, kaivellaan... Laittaa mielikuvitusruokaa olemattomista aineksista, rakentaa olemattomia autoja ja esittelee sitten niitä muulle perheelle. Tai leikkii eläintarhaa olkkarin sohvalla. Tai istuu sängyn päällä onkimassa kaloja.
Tai sitten rakentelee legoilla yms. jotain omia juttujaan. Pelaa ehkä 2-3 kertaa viikossa, muttei kauaa jaksa siihen touhuun keskittyä.
Periaatteessa luulis, että noi mielikuvitusleikit olis maailman helpoin siirtää pihalle. Mutta ainahan sitä luulla saa.
ap
Tänään taas käytiin semmonen vääntö ulkoilusta, että tekis tosiaan mieli lyödä hanskat tiskiin. On ihan hirveen hienoa pukea rimpuilevalle, huutavalle ja karkuun juoksevalle 5-vuotiaalle edes kesävaatetta niskaan... Kaiken tarmonsa saa käyttää siihen, ettei itse hermostu.
Olis ees vähän vanhempi niin sais jäädä keskenänsä sisälle kökkimään... ÄRH! Että zeniläisellä tyyneydellä vaan *hummmmmmmm*
joskus on vain pakotettava tekemään ikäviäkin asioita.