Mikä vaivaa äitiä joka kuvittelee, ettei hänen lapselleen voi koskaan sattua mitään tapaturmaa?

En tiedä, onko siihen olemassa lääketieteellistä diagnoosia, mutta varsinkin lapsettomilla tai vauvaikäisen yhden lapsen vanhemmilla on usein sellainen kuvitelma, että he tietävät täydellisesti, miten lasta pitää kasvattaa, miten siitä pitää huolehtia ja kuinka hyvin vahtia.

harhojen vallassa. Pikemminkin ihmetyttää miksi tällä palstalla aletaan heti syyllistää vanhempia kun jokin onnettomuus tapahtuu, ikään kuin kaikki tapaturmat olisivat ihmisen estettävissä.

harhojen vallassa. Pikemminkin ihmetyttää miksi tällä palstalla aletaan heti syyllistää vanhempia kun jokin onnettomuus tapahtuu, ikään kuin kaikki tapaturmat olisivat ihmisen estettävissä.

monet tapaturmat ovat ihmisen estettävissä. Ei tietenkään kaikki, ei kukaan sellaista ole väittänytkään.

Sitä saat miettiä ihan itseksesi. Toivottavasti et koskaan saa selville vaikka asennetta ilmeisesti riittää muille jakaa :(

haluaisin vain tietää mitä pitäisi varoa oman lapsen kanssa, voi hyvänen aika. Miksi ihmeessä sun pitää pantata tietoa, josta voisi olla muille lapsille hyötyä? Kyse kun ilmeisesti ei ole mistään "käveli ja kompastui" jutusta.

koska on asia, jossa yleensä koskaan ei tapahdu lapsille mitään, enkä kieltäisi sitä muilta lapsiltani. Sitä siis tehdään tässä koulussakin edelleen. Minun lapsellani vain sattui olemaan huono tuuri :(

Ilmeisesti et ollut siis tuon edellisen kettuiluviestin kirjoittaja, pahoittelen siinä tapauksessa.

sen "kettuiluviestin" kirjoittaja ja en todellakaan tarkoittanut sitä miksikään kettuiluksi, sain vain sen kuvan että lapsesi on loukkaantunut jossain sen tyylisessä tapaturmassa, jossa loukkaantumisen helposti olisi voinut estää ja sen vuoksi olet luovuttanut muidenkin lasten suhteen mutta ilmeisesti asia ei ole näin. Ärsyttää vain (muut) vanhemmat jotka ovat lastensa suhteen välinpitämättömiä jollain ihme verukkeella kuten tuossa toisessa ketjussa.

Sitä samaa on se, että täällä etsitään syyllistä (ja tekoa) kun jotain tapahtuu.

Sitä samaa on se, että täällä etsitään syyllistä (ja tekoa) kun jotain tapahtuu.

miksi pitäisi olla vain, että no voi voi eihän sille minkään voinut, kun usein toisten virheistä voi oppia itsekin? Tuskin lapsensa menettänyt vanhempi ekaksi menee jollekin keskustelupalstalle lukemaan miten hänen tekosiaan analysoidaan. Jos mä nyt vaikka unohdan silitysraudan päälle ja talo palaa, niin eikö asian voi myöntää ja joku voi ottaa siitä opikseen, vaikka unohdus oli inhimillinen enkä olisi asialle mitään siinä tilanteessa voinut, kun unohdus tapahtui?

4-vuotias ja 6-vuotias eivät todellakaan voi olla ulkona ilman aikuisen valvontaa kovin paljon. Asun kaupungissa, eikä tulisi kuuloonkaan, että 4- ja 6-vuotiaat laittaisin yksin leikkipuistoon tai pihalle jonnekin Mannerheimintien tai Helsinginkadun varteen.



Sitä paitsi, tarhassakin vaaditaan, että kuusivuotias eskarilainenkin tulee aikuisen seurassa tarhaan ja että aikuinen myös hakee hänet pois. Yksin hän ei saa tulla, vaikka reitti olisi lyhyt ja helppo.



Tietysti onnettomuuksia voi aina sattua, mutta ei niitä kannata erityisesti houkutella luokseen jättämällä pienet ilman valvontaa ja huolenpitoa. Vai kannattaako?

että vanhempi kuvittelee, että lapselle ei voi sattua tapaturmaa. Jos siis tarkoitat näitä av-äitejä, jotka täällä kommentoivat esimerkiksi hukkumistapauksia ja kehottavat vahtimaan lapsiaan.

Tilanne on päinvastoin. He ovat varmoja, että jos lasta ei vahdi koko ajan, niin jotain sattuu. Heidän valinta on siis vahtia niin hyvin, että siinä voi omakin mielenterveys kärsiä. Ei voi oikein luottaa kehenkään muuhun hoitajana. Kyse on enemmänkin ylisuojelevuudesta, mutta toisaalta. Neuvot ovat aivan viisaita. Ongelma on siinä, että jos tällaiseen asiaan kommentoi hetkellä, kun joku on juuri menettänyt lapsensa, se tulkitaan epäempaattisena. Kommentti tulkitaan tapahtuneiden onnettomuuksien arvosteluksi, mitä se varmasti useimmissa tapauksissa onkin. Kyse on pätemisestä, ei luoteta siihen, että muut uutisen lukevat osaisivat ottaa opikseen, vaan heidän pitää varmistaa, että viesti menee perille.

Sitten on niitä ihmisiä, joita ei hätkäytä mikään, joille viesti ei mene perille ja näihin sitten nämä av-mammat yrittävät vaikuttaa. Valitettavasti se on yhtä turhaa, kuin yrittää parisuhteessa muuttaa häiriintynyttä kumppaniaan toiseksi ihmiseksi, mikä sekin on osalle naisista hyvin tyypillistä.

että vanhempi kuvittelee, että lapselle ei voi sattua tapaturmaa. Jos siis tarkoitat näitä av-äitejä, jotka täällä kommentoivat esimerkiksi hukkumistapauksia ja kehottavat vahtimaan lapsiaan.

Tilanne on päinvastoin. He ovat varmoja, että jos lasta ei vahdi koko ajan, niin jotain sattuu. Heidän valinta on siis vahtia niin hyvin, että siinä voi omakin mielenterveys kärsiä. Ei voi oikein luottaa kehenkään muuhun hoitajana. Kyse on enemmänkin ylisuojelevuudesta, mutta toisaalta. Neuvot ovat aivan viisaita. Ongelma on siinä, että jos tällaiseen asiaan kommentoi hetkellä, kun joku on juuri menettänyt lapsensa, se tulkitaan epäempaattisena. Kommentti tulkitaan tapahtuneiden onnettomuuksien arvosteluksi, mitä se varmasti useimmissa tapauksissa onkin. Kyse on pätemisestä, ei luoteta siihen, että muut uutisen lukevat osaisivat ottaa opikseen, vaan heidän pitää varmistaa, että viesti menee perille.

Sitten on niitä ihmisiä, joita ei hätkäytä mikään, joille viesti ei mene perille ja näihin sitten nämä av-mammat yrittävät vaikuttaa. Valitettavasti se on yhtä turhaa, kuin yrittää parisuhteessa muuttaa häiriintynyttä kumppaniaan toiseksi ihmiseksi, mikä sekin on osalle naisista hyvin tyypillistä.

oma lapseni päätyi tapaturmaisesti pyörätuoliin (koulutapaturma, että minua on turha syyttää) ja kyllä sen jälkeen sydäntä on kylmännyt kun näkee lapsia yhtään sellaisissa tilanteissa, että vastaavaa voisi tapahtua, mutta koska en halua kasvattaa lapsistani hysteerikkoja ja koska selkeästi niin voi käydä kun lapset ovat 'ammattilaisten valvonnassa' niin on pakko vaan ollut opettaa itsensä katsomaan sitä menoa ja olemaan hiljaa...

koska yhdelle lapselle on sattunut jotain tapaturmassa, niin annat muiden lasten tehdä samat virheet, kun johan sille yhdellekin kävi hullusti? Ja "ammattilaisten valvonta" tarkoittaa 1-2 kahta aikuista monta sataa lasta kohden, että paljon parempaa valvontaa ne lapset saa ihan omalta vanhemmalta.

jokeen heittäytymällä, sirkkelillä leikkiessä tai valkaisuainepulloa imeskellessä.

Minun lapseni kohdalla kasvatuksen ammattilainen oli vieressä kun tapaturma tapahtui, ja Suomessa sadat ja taas sadat lapset (todennäköisesti tuhannet ja tuhannet) tekevät samantyylisiä asioita joka ikinen päivä, eikä kenellekään vieressä seisovalle aikuiselle tule mieleenkään, että kyseinen homma voi johtaa pyörätuoliin.

Vai ajattelitko kieltää lapsiltasi pyöräilyn (kypärä päässäkin voi sattua), keinumisen, kiipeilytelineissä kiipeilyn, liikuntatunnit, luistelun jne? Jos on huono tuuri, niin huonosti käy, vaikka olisit kuinka pehmustettu.

Meillä käytetään poikkeuksetta kypäriä, turvavöitä, turvaistuimia, polvisuojia, kyynärsuojia jne, lapset eivät edes isoja pulkkamäkiä laske ilman kypärää ja suojalaseja (jotka on lasten valitsemia ja cooleja, eli itse haluavat niitä käyttääkin...)

ratsastus, erittäin vaarallinen ja suosittu harrastus. Sitäkin käytetään terapiana vammaisille mm.

Mä luulen, että useimmat ajattelevat muistuttaa valvonnasta. Kyllä mä näen päivittäin lapsia, joita ei valvota tai valvotaan puutteellisesti. Ja näitä näkee ihan joka paikassa: kaupungilla, kaupoissa, rannalla, leikkipuistoissa...



Moni tietää myös tapauksia, joissa lapsi on kuollut - ei vanhempien valvontaa. Meidän naapurin pikkuinen, 3-vuotias poika hukkui meidän vastapäiselle rannalle. Vahtijana oli 8-vuotias isoveli ison poikalauman kera. Kyllä mä tuossa tapauksessa syytän vanhempia. Ei 8-vuotias voi vahtia 3-vuotiasta veden äärellä.



Saman 3-vuotiaan oli jo mun isäni muutaman kerran vienyt rannalta tai tieltä kotiin - moitteiden kera. Isä oli tuolle äidille sanonut saavansa sydänkohtauksen, kun tuon perheen lapset juoksee missä sattuu ilman valvontaa :(. Ei vaikutusta. Ja sama jatkuu....



Kuinka moni voi sanoa rehellisesti, että on nähnyt vain lapsia, joita valvotaan hyvin?

tai turvaistuimia. Lasten ei tarvi käyttää kypärää. Koska minkäs teet jos vahinkoja sattuu. Sattuu niitä, vaikka kuinka yrittäis mitä. Ihan typerää tuollaiset turvavyöt esimerkiksi. Jos kolari tulee niin se on etukäteen määrätty. Jos lapsi hukkuu niin sekin on etukäteen määrätty, vaikka kuinka seisoisit vieressä ja pitäisit kädestä kiinni.

Niin sulta pitäisi ottaa lapset huostaan. Ei noin vastuuntunnotomalle ihmiselle voi lapsia antaa..kuule turvavyöt on pelastanut monen ihmisen jumalauta että pistää ihan vihaksi tämmöset lausunnot. Tekis mieli sanoa, että tovottavasti sulle joskus saattuu jotain, että tajuat saatana suojella lapsiasi, sillä ne on sinun vastuullasi...ääliö

sillä välin kun istutte palstalla

vaikka missä iässä, vaikka tapaturmilta saisikin vahdittua. Elämää ei voi täysin hallita, etenkään sairauksien suhteen.

Yksi lapseni on vakavasti sairas, vaikka syntyi terveenä.

Tuttavaperheessä on kaksi lasta perinnöllisen, tappavan taudin kourissa. Sairaudesta ei ollut mitään tietoa ennen lasten 4-vuotissynttäreitä.



Pelossa ei voi koko elämää viettää. Ikäviä asioita onnettomuuksineen ja sairauksineen tapahtuu, vaikka vahtisit lapsia jatkuvasti.

Kun vakava sairaus tulee omaan perheeseen, ei auta muu kuin sopeutua siihen, vaikka lujille ottaisikin.

monet tapaturmat ovat ihmisen estettävissä

Tämä on aika moni syinen asia. On totta, että monet tapturmat ovat estettävissä, ainakin jälkiviisaana.

Kukaan ei koskaan jää auton alle, jos just sillä kertaa olisi ollut varovaisempi tai kaikki autoilijat ajaisivat 10 km/h tai autoilu kiellettäisiin tai lasten kulkeminen tiellä (tai jalkakäytävälle kiellettäisiin), jne, jne,

Pitää muistaa, että vaikka jokin tapahtuma olisi jälkiviisana ollut vältettävissä niin se ei tarkoita, että OIKEASTI joku tekisi siten että tapaturmaa ei olisi tapahtunut.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö myös puhtaasta tyhmyydestä tai huolimattomuudesta johtuvia tapaturmia (kuolemaan johtavia tai lievempiä) sattuisi.

Osa tuntuu olevan sitä mieltä, ettei lapsia tartte vahtia, kun ne kuitenkin kuolee. Jos ei tapaturma, niin sairaus tappaa?!? :(



Ja jos lapsiaan valvoo, niin se on sitten ylisuojeleva ja ylihysteerinen äiti, joka koko ajan pelkää.



No joo. Eipä enää tartte ihmetellä, miksi näin paljon onnettomuuksia sattuu lapsille.

perheen ainoa lapsi kuoli tapaturmaisesti päiväkodissa. Lehtijutussa vanhemmat sanoivat, että lapsi oli heille kaikki kaikessa.

Miksi lapsi sitten oli päiväkodissa?

sillä välin kun istutte palstalla

Tuollahan ne on joenrannalla kokeilemassa suloisesti, miten jäälautalla kellutaan. Kehittää sillai kivasti luovuutta ja motoriikkaa ja oppivat itsenäisiksi varhain.

Ei oo kyllä mun vika jos hukkuvat, koska ei sitä kaikkea voi kytätä

Jos ei lapsina niin sitten viimeistään vanhuksina. Ei kai sillä ole väliä, koska kuolee. Voihan niillä tosiaan olla joku sairaus ja olen tehnyt turhaa työtä kun olen vahtinut. Mahtais se vituttaa kun kyttäis lapsiaan ja istuis hiekkiksen äärellä ja se oliski ollut ihan turhaa kun ne penteleet menis ja kuolis johonki sairauteen.

Miksi siis vaivautua.

vaikka missä iässä, vaikka tapaturmilta saisikin vahdittua. Elämää ei voi täysin hallita, etenkään sairauksien suhteen.

Yksi lapseni on vakavasti sairas, vaikka syntyi terveenä.

Tuttavaperheessä on kaksi lasta perinnöllisen, tappavan taudin kourissa. Sairaudesta ei ollut mitään tietoa ennen lasten 4-vuotissynttäreitä.

Pelossa ei voi koko elämää viettää. Ikäviä asioita onnettomuuksineen ja sairauksineen tapahtuu, vaikka vahtisit lapsia jatkuvasti.

Kun vakava sairaus tulee omaan perheeseen, ei auta muu kuin sopeutua siihen, vaikka lujille ottaisikin.

Osa tuntuu olevan sitä mieltä, ettei lapsia tartte vahtia, kun ne kuitenkin kuolee. Jos ei tapaturma, niin sairaus tappaa?!? :(

Ja jos lapsiaan valvoo, niin se on sitten ylisuojeleva ja ylihysteerinen äiti, joka koko ajan pelkää.

No joo. Eipä enää tartte ihmetellä, miksi näin paljon onnettomuuksia sattuu lapsille.

Ei se ihan noinkaan mene muuten kuin siinä merkityksessä, että kaikki elävät kuolevat varmasti joskus - toivottavasti kohtuullisen vanhoina.

Minun mielestäni lapsille sattuu yllättävän vähän onnettomuuksia ja sattui varsinkin takavuosina, kun oli enemmän lapsia ja "särkymävaraa", eikä vanhemmat todellakaan ehtineet omilta töiltään kaiken aikaa vahtia.