***Syystaaperoiden torstaiturinat***

Siihen minä uskon ja siihen että naimisiin mennessämme lupasimme tahtoa ja olemme sitä mieltä että sitä tahtoa ei muuteta vaan se kestää!Toki se tarvitsee työtä,muutta se tahto säilyy...(Mutta niin varmaan monet eronneet ystävämmekin tahtoivat)

Mies kuitenkin puhuu että kun lapset on isompia ni varmasti lähdetään välillä myös kahdestaan matkalle!!Hän tahtoo lähteä minun kanssani :-)

ja osittain siksi ei enää lapsia lisää halua...Miestä vaivaa Thaimaan kaipuu ja se reissu ei nyt olisi ihan mahdollinen näiden lapsukaisten kanssa :-/



Mimmuli kyllä puhui asiaa tuosta omasta käyttäytymisestä että jos välillä hieman ilosempi vaimo täällä odottelis..



jatu

Mutta ei tarkota sillä sitä, etteikö tahtois ja haluais jaksaa meidän kanssa. Enemmän puhuu siitä, että vaikka tahtois, niin se ei auta ajan riittämiseen ja väsymykseen. Ois tosiaan kiva, jos asioille vois heti tehdä jotain, mutta tahtoa molemmilla riittää, vaikkei energiaa. Mun mielestä sillä tavalla onkin ihan ok, että suosiolla odotetaan niitä " parempia" aikoja eikä odoteta ihmeitä tapahtuvaksi just nyt. Eli tahtomalla ei saa kaikkea heti, mutta jos aidosti tahtoo, niin jaksaa vähän odottaakin.



Olikohan tossa mitään järkeä:) En todellakaan tarkota sitä, että odotellaan ikuisuus ja jätetään parisuhde taustalle. En vaan halua, että tulee liikaa stressiä siitä, jos parisuhde ei olekaan niin hehkeä just nyt. Minä en epäile miehen tahtomista, minä epäilen muuten vaan meidän jaksamista.



Minäkin olen sitä mieltä, että parisuhdetta pitää hoitaa, mutta esim. yksi vapaailta ei kauheasti muuta asioita. Väsymys näkyy siinä vapaaillassakin:) Meillä on suunnitteilla yökyläharjoitus josta taisin mainitakin aikaisemmin? Eli rinsessat mummolaan ja me valmiina siihen, ettei yökyläily välttämättä sujukaan ja haetaan tarvittaessa tytöt kotiin. Vaikea kuitenkaan pakottaa mummoa kestämään sitä, jos isorinsessa rupeaa huutamaan ja kiljumaan, että haluaa kotiin nukkumaan. Mutta jos tämä ihmiskoe onnistuu, niin sitten voidaan ruveta haaveilemaan kahdenkeskeisistä reissuistakin! Kipii!



Rukkasista. Meillä on tytöille Lennen karvavuoriset talvirukkaset ja ovat jo olleet pari päivää käytössä. Molempien kädet tuntuis lämpimiltä. Eivät maksa omaisuutta, mutta sen voin sanoa, että niissäkään ei pikkurinsessalla pysyneet peukalot paikallaan. Käsien ja jalkojen lämpimyydestä sen verran vielä, että muistakaa pukea muutenkin lämpimästi. Jos on liian vähän vaatetta, niin paksut rukkaset ei pidä käsiä lämpimänä. Sitten on myös niitä joilla kädet vaan on aina kylmät. En tiedä mitä silloin pitäis tehdä, meiltäkin löytyy niitä:)



Minä lähden veljen kanssa turisemaan ja syömään kaupungille tänään, kipii! Omaa aikaa onkin paljon helpompi järjestää kuin parisuhdeaikaa:(



T: Ynis

Ä-neuvolassa tuli käytyä, ihan palkallisen työpäivän päälle. Minun on ollut väsy ja kun minulla on väsy, syön. Painoa tullut kuukaudessa reilu 5kg! Hemppa oli 106, selittää kyllä miksi olen ollut väsynyt.. Mutta eihän minun pitänyt lihoa tässä raskaudessa. :-( Harmittaa!



Sinillä oli ollut kiva päivä isin kanssa. Palailen illalla muiden napoihin paremmalla tuulella..



Lila75 rv 22

Meillä täällä kanssa on yöt hyvin rikkonaisia, neiti itkeskelee mahaansa tai narisee muuten unissaan. Nyt on tullut se vaihe että nousee itse ilman tukea ylös ja ottaa pariaskelta, jokohan meidänkin tyttönen kävelemään lähtee kun ikääkin jo 1v2kk.Tosin ei esikoinenkaan lähtenyt kun 1v3kk vanhana kävelemään joten ei kiirettä vielä.

Meillä syödään kotiruokaa jo täysillä ja joskus kyllä valmispurkkejakin tulee vielä annettua.Niin ja nannin äidinmaidonkorviketta neiti edelleen juo kolmesta neljään pulloa päivässä.

Meillä ei todellakaan kovin ole yhteistä aikaa kun mies yrittäjä ja tekee todella pitkiä päiviä,lähtee aamulla het 6.30 ja tulee illalla n.20.30 kotio.Joten ei todellakaan tarvitse miettiä lähtiskö jonnekkin vaikka syömään kun koskaan yhtäaikaa ei pääse.

Mutta onhan meilläkin tietysti omat yhteiset hetkemme ja lapset halutaan niihin tietenkin myös mukaan.

Minua vaivaa todella kova vauvakuume ja kolmosta tekisi mieli niin kovin, ja olihan meille määrä syntyäkkin kolmaslapsi toukokuussa mutta luoja päätti toisin ja sain keskenmenon vajaa pariviikkoa sitten,ihan itsekseen vuoti ulos joten ei onneksi tarvinnut kaavintaa tehdä.Mutta kovaisku se oli vaikka kaksi ihanaa lasta maailmaan olen synnyttänyt jo. Mutta nyt vain heti uutta yritystä putkeen.

Lämpimät halaukset enkelille ja kaikille jotka taistelee lapsen sairautta vastaan ja paljon voimia myös. T.Tari ja lapsukaiset

Mulla ja lapsilla nuhaa. Silti oon tänään yrittäny tehdä normaalit kotihommat ja vähän enemmänkin. Siksipä nyt vaivaa iso väsy. Eikä ajatus tahdo kulkea. Mutta yritän kuitenkin.



Pilelle voimia! Toivottavasti asiat selviää ja tilanne helpottuu!Samoin Jatulle ja Lempi-Ilonalle!



Toivomisasiaan. Ensin tuntuu,etten osaa nimetä mitään. Mutta toivoisin, että ymmärrettäis miehen kanssa toisiamme paremmin ja että itse löytäisin tasapainon siivousasioissa eli saisin perusjärjestyksen pidettyä ja osaisin tyytyä siihen ja levätä myös välillä.



Ekasta toiveestani huolimatta minä uskon meidän parisuhteeseen ja sen kestävyyteen ja molempien rakkauteen. Luotan mieheeni ja tiedän, ettei hänellä ole eroaikeita tai halua. Tiedän tämän, vaikka emme varsinaisesti ole puhuneet asiasta. Ja kuitenkin olemme. Luotan siitä huolimatta, että siskoni vaihtoi miestä lennossa enkä oikein vieläkään tiedä, mistä asiassa oli kysymys. Ja luotan siksi, että noihin aikoin mieheni näki painajaisia siitä, että minä lähtisin.



Onnea ankkis! Ja voimia pakkausurakkaan!



Mä oon lakannu miettimästä, mihin aikaan miehellä mahdollisesti työt loppuu. Miehen sanoin vois todeta, että se on irrelevantti asia. Mieshän tulee useimmiten kolmen-viiden aikoihin iltapäivällä, mutta sitten lähteekin saman tien harrastuksiinsa tai pihatöihin. Tai sitten ei. Mutta mä jaksan paremmin, kun en ala odottelemaan miehen tulemista enkä " laske mitään hänen varaansa" . Kaupassa hän käy ja se on hyvä asia. Ja nykyään on usein mukana iltapuuhissa.Ja toisinaan ottaa esikoisen tai molemmat isommat mukaansa metälle tai pihalle.



Aavis. Sen takia otin asian esille, kun olin tuttavaani taas kerhokerran kuunnellut. Ja hän omaa anoppiasiaansa taas kerran itku silmässä selvitti. Ja mä en juuri muuta voi kuin kuunnella.

Mun lapsuudenkodissa kaikki asiat " lakaistiin maton alle" . Ensin huudettiin pää punaisena. Sitten pidettiin mykkäkoulua ja sitten oltiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mulla on ollu tosi kova homma yrittää opetella muuta tapaa ja opetella pyytämään anteeksi. Sitä sanaa en muista kotonani koskaan kuulleeni. Tai itse asiassa kerran kyllä, mutta silloin löysin isän morkkiksessaan itkemässä navetan keittiössä. (Olin ihan järkyttyny, kun silloin en vielä oikein ymmärtäny, mitä morkkis on, vaikka jo aikuinen olinkin.)



Ramika. Toivottavasti läheisesi kuntoutuvat pian!



Halaukset Tarille myös! Kiva kuitenkin, että tulit kertomaan kuulumisia, vaikka mukana olikin ikäviäkin uutisia.



T@hti, jolla itellään aina kylmä käsille/ kylmät kädet ja joka ei lasten käsiä murehdi, kunhan käsiineet on ja kunnon pakkasilla lapaset lisänä

Meillä lunta oli aamulla lähinnä autojen ja talojen katolla. Poika oli kuitenkni vähään tyytyväinen ja huusi:" Kipii, keekka mukaan ulos" :) Ei ihan vielä.



Ihminen on hassu. Aamuisesta oma olo parantunut kummasti. Miksi? Mies tuli kotiin jo klo 17.30, sain hetken makoilla yksin makkarissa ja kuunnella kun muu perhe touhusi. Kävin jumpassa ja sillä välin pienempi jo nukkui ja isommankaan nukahtamiseen ei mua tarvittu. Meillä on kotona siis keskusteltu ja nyt tuntuu hyvältä.



Kukkuu kyseli tänään paljon :) ja töitäkin jotain. Mieheni on viime aikoina ehnyt töitä reilusti yli 60 tuntia viikossa, sietorajani on varmaan lähempänä 50 tuntia viikossa ja 10 tuntia päivässä. Nyt tosin näyttäis taas paremmalta, sillä mieskin on sitä mieltä, että lon iikaa töitä tekee ja kärsii siitä itsekin, joten on kypsä muutokselle.



Parisuhde voi ihan hyvin (taas tänään :)). Yhteistä aikaa on liian vähän, tietenkin, mutta muuten. Nyt kun tyttökin tuntuu paranevan oikeesti, niin taas voi pyytää hoitajaa kotiin ja päästää vähän mökistäkin pois.



Allergiasairaalassa meitä kohdeltiin hyvin ja otettiin vakavasti. Menemme uudestaan maanantaina - hyvillä mielin.



Lemmparille halaus, voi kurjuus :(





Nyt menen sänkyyn kera kahden akkojen lehden.



Pidetään taas keskustelua yllä, tää on niin kivaa ja piristävää.



Pilette

Laitan korteni kekoon. Ensiksi toivon enkelille onnea isän tapaamiseen. Sitten kaikkea hyvää muille, uuteen kotiin, pakkaamiseen, rakennusprojektiin, runsaaseen painonnousuun, kylmille käsille, päivähoidossa kävijöille, työssäkävijöille,ensiaskeltajille, allergioille, sairaille jne...



Minulla menee kiitos ihan hyvin. Kunhan saan olla nyt kotiäitinä, tapaan välillä muita äitejä ja pääsen silloin tällöin laittamaan YKSIN pääni pihalle, siis vähän vaikka kaupungille tuulettumaan. Tänään oli minun päiväni ja tyllerö sai viettää isin kanssa laatuaikaa.Kävin YKSIN kaupungilla ostamassa joulukankaita, muutamassa sisustusliikkeessä, vaatekaupassa ja ostamassa neidille lämpimät hanskat.



Olen kyllä omasta mielestäni käyny tosi vähän yleensä yhtään missään ilman taaperoa. Muutaman tunnin silloin tällöin, eikä neiti ole ollut muiden hoidossa KOSKAAN, kun äidin ja isin. Tänäänkin oli niin surullista katsoa, kun tyttö itkien vilkutti äidille, vaikka isin kanssa jäi. Autossa sitten tuli äidille kyynel silmään, kun toinen oli niin reppana. Haikeeta on jättää ja kiire on takasin kotiin. Koetteko samalla tavalla vai oonx mä outo?



Ynis:meillä austaa tuommonen kymäkäsi, jolle ei ilmeisesti mikään auta. Ostin Lennen talvihanskat ja tunnin ulkoilun jälkeen tytön kädet oli aivan kylmät. Ja minä, kun uskoin noihin Lenneihin. Jalassa oli tavan sukat, paksut villasukat,kuomat ja jalat oli kylmät. En siis aio ressata, oon ostanu laatutamineet, mutta neiti on kylmä. Toivottavasti selvitään talven yli paleltumilta. No äitinsä on samanlainen, aina kylmät jalat,kädet ja huulet sinisenä.



Nukutukseen menee vaihteeksi 45min-1h, kun täytyy pöpöttää kaikki päivän tapahtumat (tätityttö,tetä, tukutukutuku, tippitappitippitappi, tätitäti,tyttö...), maata selällään jalat kattoakohti heilutellen (kuin koppakuoriainen)Päivisin neitin on ollu tosi hyvän tuulinen, haluaa sovitella erilaisia hattuja mitä taloudesta löytyy (uusi suosikkipuuha). Hassua, miten kausittain mennään hyvässä ja huonossa.



Kaikkea oli mielessä makuuhuoneessa maatessa, mut nyt ei muista.



Hyvvee yötä toivotan

POmppaan omalle paikalleni, tuttuun ja turvalliseen :)



Tahdon tahdon tahdon! Ja niin tahtoo miehenikin, kyllä minä sen tiedän. Itsekin aina olen toitottamassa ollut, että tahto se on tärkeintä, ja halu. Olotilaani vaikuttaa varmasti miehen stressi (ainahan syy on siinä toisessa ;)). Opiskelevan koti-isän stressi. Tuntee tuo varmaan hylätyksi itsensä myös, ja saamattomaksi ;)



Yllättäen päälimmäinen toiveeni liittyy Antsan kävelemään lähtemiseen. Minä, joka päätin etten siitä hätäile, alan hätäilemään, kun tuntuu, että kaikki kamraatit ympärillä jo kävelevät. Vaikka fysioterapeutti sanoikin, ettei hätää. Olen jopa diagnostisoinut ongelman (vaikka samalla tiedänkin olevani hassu); se johtuu siitä, että nukutin poikaa niin kauan peitolla tehdyssä " puolikapalossa" . Hmmmmmmm...melko epätieteellistä?



Omaa napaa--oo--Taitaa työnteko tehdä minusta itsekeskeisen (aina syitä löytyy ;)).



Mutta kaikille kivaa LOPPUviikkoa (työnteon suola=vapaapäivät).



SaaMarska

mutta ei jaksa nyt kirjoittaa muuta kuin Öitä rakkaast sisaret!



Tuttis



ps. huomenna tai siis tänään on juhlapäivä, pääsemme yhdessä juhlimaan, kipii!