jouluisten torstai

Heti piti tulla katsomaan, mitä Minnylle kuuluu ja tällä välin oli jo muutamalla muullakin tosipaikat lähellä. Tässä vaiheessa sitä huomaa, että kuukaudenkin ero viikoissa tarkoittaa jo jotakin. Itse siirryn huomenna viikolle 32 ja aika huoleton olen vielä synnytyksestä. Molemmat tytöt on käynnistetty yliaikaisina, joten olisi itselle shokki, jos tulisivat edes ajallaan. Käynnistystä en toivo kenellekään, siinä ei ole mitään luonnollista. Mutta lasten takia sitä suostuu melkein mihin hyvänsä. Ja valinnanvaraa on sitten loppujen lopuksi melko vähän.



Tänään oli aamulla esikoisen viikottainen toimintaterapia ja päivällä 4-vuotisneuvola. Sillä aikaa nuorempi oli mummolassa hoidossa ja kuumetta oli noussut oikein kunnolla. Esikoisellakin oli ääni käheänä ja lämpöä. Koko syksy on mennyt siihen, että joku on ollut kipeänä. Kaikki hommat ennen vauvan syntymää on tekemättä ja olo alkaa käydä tukalaksi. Pää on aika alhaalla, vaikka vatsa ei olekaan laskeutunut. Siis vauvalla... Kuulun niiihin onnellisiin, joilla vauvat kääntyvät ja jäävät pää alaspäin jo 24 viikon tienoilla. Kävely on ankkamaista ja vihlontaa nivusissa. Iltaisin on jopa ollut tiukkoja supistuksia, joista olen vain onnellinen. Viimeksi olin kolmen päivän käynnistyksen ja kalvojen puhkaisun jälkeen tipassa kovissa supistuskivuissa, eikä kätilö edes ylettänyt kohdun suulle. Siitä kun tehdään synnytys, niin ei hyvältä tunnu. Taas livahti synnytyskertomusta....



Teetä lipitän ison kannullisen ja toivon, että flunssa jättää tällä kertaa minut rauhaan. Ja valvottava yökin on todennäköisesti edessä, joten hyvä tankata kofeiinia.



Kitta75 ja masuvauva rv 31+6