Yhyy, huomenna anopin kammopäivällinen. -ov

Ruoanlaitto ei ole koskaan kiinnostanut, mutta voi helvetti jos joudun jotain perinnepäivällisiä laittelemaan miniälle joskus. Toivottavasti ovat fiksumpia kuin ap ja tarjoaisivat päivällisen ravintolassa. Kauhulla odotan jo esim. jouluja ja muita jos kaikki haluaa tulla meille mummolaan passattavaksi ja pitää joulunalusaika käyttää siivoukseen ja ruoanlaittoon. Kun sitä muuten on huono mummo jos ei kumartele sinne sun tänne. Toivottavasti pojilla olis järkeä ottaa fiksut vaimot itselleen. Onneksi on yksi tyttö niin tietää, että hänen perheeseensä ainakin välit pysyy hyvinä.

anoppi huonoista kokkaustaidoistaan huolimatta kokee tarpeelliseksi ja hyväksi perinteeksi tuon että hän tekee ruuan juhlapyhinä. Ja teillä tämä tapa jatkunut jo 10 vuotta joten tämä on jo perinne. Minä kyllä sanoisin että voidaan mekin kokata seuraavan kerran, niin anopin ei tarvitsisi, mutta jos tämä anopille kävisi niin antaisin kyllä asian olla. Pahan ruuan syöminen muutaman kerran vuodessa ei ole niin vakavaa kuin anopin mielen pahoittaminen.

Voi olla että anoppi on vaan onnellinen kun saa tehdä teille ruokaa ja kutsua kylään jne.

Miksi ette vain arvosta eletta? ??Eiko se, etta lapsilla on isoaiti elossa ole syy juhlaan? Ja varmaan tuotatte iloa hanelle, on ylpea pojastaan, kun noin kutsuu.

Onpa ap:lla julma asenne. Mita arvoja lapsillesi opetat?

anoppi huonoista kokkaustaidoistaan huolimatta kokee tarpeelliseksi ja hyväksi perinteeksi tuon että hän tekee ruuan juhlapyhinä. Ja teillä tämä tapa jatkunut jo 10 vuotta joten tämä on jo perinne. Minä kyllä sanoisin että voidaan mekin kokata seuraavan kerran, niin anopin ei tarvitsisi, mutta jos tämä anopille kävisi niin antaisin kyllä asian olla. Pahan ruuan syöminen muutaman kerran vuodessa ei ole niin vakavaa kuin anopin mielen pahoittaminen.

Voi olla että anoppi on vaan onnellinen kun saa tehdä teille ruokaa ja kutsua kylään jne.

Miksi ette vain arvosta eletta? ??Eiko se, etta lapsilla on isoaiti elossa ole syy juhlaan? Ja varmaan tuotatte iloa hanelle, on ylpea pojastaan, kun noin kutsuu.

Onpa ap:lla julma asenne. Mita arvoja lapsillesi opetat?

Kunhan nyt koetetaan selvitä yhdestä perhepäivällisestä. Mielenkiintoinen näkemys noiden perinteiden osalta, hyvää pohdintaa. Meillä on omiakin perinteitä mutta tosiaan tässä ateriajutussaa ollaan jotenkin luiskahdettu anopin perinteiksi. Ehkä pitää odottaa että mustakin kasvaa tarpeeksi "iso" ja rohkenen muuttaa asioita. Tai sitten mies vois tehdä sen, kyse on kumminkin hänen äidistään ja enemmän se valittaa äitinsä ruoasta kuin mä.

anoppi huonoista kokkaustaidoistaan huolimatta kokee tarpeelliseksi ja hyväksi perinteeksi tuon että hän tekee ruuan juhlapyhinä. Ja teillä tämä tapa jatkunut jo 10 vuotta joten tämä on jo perinne. Minä kyllä sanoisin että voidaan mekin kokata seuraavan kerran, niin anopin ei tarvitsisi, mutta jos tämä anopille kävisi niin antaisin kyllä asian olla. Pahan ruuan syöminen muutaman kerran vuodessa ei ole niin vakavaa kuin anopin mielen pahoittaminen.

Voi olla että anoppi on vaan onnellinen kun saa tehdä teille ruokaa ja kutsua kylään jne.

Miksi ette vain arvosta eletta? ??Eiko se, etta lapsilla on isoaiti elossa ole syy juhlaan? Ja varmaan tuotatte iloa hanelle, on ylpea pojastaan, kun noin kutsuu.

Onpa ap:lla julma asenne. Mita arvoja lapsillesi opetat?

Mun mielestä ei tarvitse syödä pahaa, huonostilaitettua ruokaa.

Eikä varsinkaan silloin, jos sen tarjoaja on niin lapsellinen ja despoottinen, että vetää herneet nenään jos toinen täysin asiallisesti ja hyvin syin kieltäytyy tarjouksesta. Esittää jopa vastatarjouksen viedä toinen ravintolaan syömään ja maksaisikin koko lystin.

Jos toisen ehdotukset ei koskaan käy, kyse ei ole enää edes siitä ruoasta. Vaan siitä, saako tän pahan ruoan tarjoaja tahtonsa läpi vai eikö saa.

Hiukan pitää olla paremmat pöperöt. Ja kyllä ne lapset oppii äkkiä valittamaan myös ruoasta kun äiti paasaa joka mummolareissun jälkeen, että taas jouduttiin jotain ala-arvoista paskaruokaa syömään. Oltais ees menty mun äidin luo niin oltais saatu nauttia oikeista perinteistä ja kunnon ruoasta. Kun äidin äiti se on se ainoa, oikea mummo.

anoppi huonoista kokkaustaidoistaan huolimatta kokee tarpeelliseksi ja hyväksi perinteeksi tuon että hän tekee ruuan juhlapyhinä. Ja teillä tämä tapa jatkunut jo 10 vuotta joten tämä on jo perinne. Minä kyllä sanoisin että voidaan mekin kokata seuraavan kerran, niin anopin ei tarvitsisi, mutta jos tämä anopille kävisi niin antaisin kyllä asian olla. Pahan ruuan syöminen muutaman kerran vuodessa ei ole niin vakavaa kuin anopin mielen pahoittaminen.

Voi olla että anoppi on vaan onnellinen kun saa tehdä teille ruokaa ja kutsua kylään jne.

Miksi ette vain arvosta eletta? ??Eiko se, etta lapsilla on isoaiti elossa ole syy juhlaan? Ja varmaan tuotatte iloa hanelle, on ylpea pojastaan, kun noin kutsuu.

Onpa ap:lla julma asenne. Mita arvoja lapsillesi opetat?

Ap vastaa: ei tässä arvoja opetella.

Vaan mita? Tiedatko mita ovat arvot?

Lapsesi kylla huomaavat teidan asenteenne ja oppivat asioiden tarkeysjarjestyksen toimintanne perusteella hyvin pian.

Olisiko anopissa jotain muuta hyvaa? Kai teilla seurustelu on muutakin kuin toisen kokkaustaitojen arvostelua?

Asennekasvatuskin olisi hyva asia, siis aikuisille. Lapset nopeasti oivaltavat kylla, mika todellinen asenteenne on.

Jos vilpittomasti positiivisia ohjeita ja nakemyksia kaipasit, niita on jo ketjussa esitetty.

Hitto soikoon ilmaista ruokaa! Eikun vain hotkit mahasi täyteen sapuskaa ja tinttaat ilmaista viiniä. Eipähän tarttee kotona sit laittaa mitään erikoista. ;)

Tehkööt anoppi ja muut sukulaiset mitä haluaa.

Meillä näitä päivällisiä on pääsiäisen lisäksi pikkujouluna, jouluna, äitienpäivänä, isänpäivänä ja anopin syntymäpäivänä sekä satunnaisesti muulloinkin. Minusta on lähinnä vaivaannuttavaa mennä syömään sinne, kun kukaan ei koskaan vastavuoroisesti tarjoa päivällistä vaan kaikki menevät sinne vain valmiiseen pöytään kun anoppi kokkaa hiki hatussa. "Uutena" miniänä ehdotin joskus vuorottelua, mutta se oli paha virhe. Anoppi otti sen loukkauksena, kyllä hän nyt emäntäkoulun käyneenä laittaa ruuat suvulle, ja miehen sisarukset järkyttyivät miten joku voi edes ehdottaa sellaista. Sen jälkeen olen vain ollut hiljaa.

mutta kommentoisin vain tuota, kun joistakin on vain pieni vaiva suostua anopin tai isovanhempien juhlaperinteisiin. No näinhän se ehkä sivusta katsoen on, kyse on vain parista päivästä vuodessa, mutta minusta on ainakin ollut erittäin kurjaa, että perheeseemme ei ole muodostunut mitään omia juhlatapoja, koska kaikki pyhät kuluvat jonkun toisen illuusiota eläen ja tien päällä kiitämässä mökistä mökkiin kuuntelemaan niitä samoja motkotuksia kun ei käydä ja on aina kiire. Hiukan alkaa oma pää hajota, kun pitää yrittää miellyttää runsasta ikääntyvien sukulaisten joukkoa.

Meillä sentään omat ja miehen vanhemmat sekä aikoinaan anopin äiti asuvat samalla paikkakunnalla, mutta samaa kiertorataa jokainen pyhä meni ja menee edelleen. Kerran jätimme jouluaaton kierroksen väliin sairastamisen vuoksi. Viime äitienpäivänä sanoimme mummuille, että käymme lauantaina ja sunnuntain vietämme omaa äitienpäivää kotona. Tämä olikin ensimmäinen ja viimeinen äitienpäivä omien lasten kesken, sillä esikoinen muutti syksyllä toiselle puolelle Suomea opiskelemaan. Ja anoppi veti herneet nenään.

Käymme siis joka juhlapyhä sekä minun että miehen vanhempien luona. Kummassakin paikassa pitää syödä ruoka ja juoda kahvit jos toisetkin ja maistella sen kymmentä sorttia. Jos sanoo, että juuri nousimme ruokapöydästä, niin alkaa "teidän takia tein ja mikään ei kelpaa".

Mielelläni minä kokkaisin isovanhemmille, mutta meille ei vain voi koskaan tulla. Sekään ei käy, että tarjoaisimme ruuan ravintolassa.

ilmeisimmin tämän pääsiäisperinteen perimmänen tarkoitus ei ole herkuttelu :) vaan pikemminkin yhdessäolo ja toisten tapaaminen ajankohtana, jolloin kaikilla on enemmän kuin 2 vapaapäivää = ette ole kiireisiä / liian väsyneitä jne.



Eli siis ruoasta viis, vaalikaa perinnettänne!! Onhan tuossa sun lapsillakin muisteltavaa ja kerrottavaa jälkipolville :) Ja kai teillä muuten on siellä ihan kivaa? Sama kai se evästää joskus vähän huonomminkin, kun tämän perinteen vaaliminen on toiselle = anoppi niin tärkeää!!