Mitä ihmettä teen elämäni kanssa..?! Kyselee kotiäiti, joka...

suhde mieheni kanssa on "ihan hyvä". Olemme olleet teini-iästä asti yhdessä. Hän on kunnollinen, menestyvä, kiltti, ahkera mies ja rakastan häntä kyllä. Tekee kaikkensa perheemme eteen. Mutta meillä on myös ongelmamme, joista en halua puhua täällä. Eikä mieheni tiedä niitä juurikaan eli ongelmat on lähinnä minulla, ne eivät häneen vaikuta.

Olen iältäni kolmenkympin paremmalla puolella ja lapsia on useampi.

ap

Olen siis tuo nro 15., jolla lähes sama tilanne.



Miltä susta tuntuu, onko tuo ihastuminen/rakastuminen niin voimakasta että sun on "pakko" tehdä asialle jotain, siis selvittää juttu naisen kanssa tai avautua asiasta miehellesi tms.?

Itse yritän ajoittain unohtaa tätä juttua, mutta samoin kun sulla, asia "nakertaa" enemmän tai vähemmän ja jollain tavalla jo pilaa mun elämää :/ Ajattelen liikaa sitä ihmistä vaikka ajatukset pitäisi olla tässä meidän arjessa, tunnen aika paljon syyllisyyttä tästä just nyt.

Joo sii kyllä tuntuu, että olis pakko jotenkin saada tämä asia käsiteltyä/puhuttua hänen kanssaan... olis ihanaa vain halailla ja ehkä pikku pusuttelua kokeilla ;) En näkisi sitä pettämisenä.

Miehelle en aio puhua koska elämä menee ihan sekaisin jos hän ei ymmärrä asiaa.

ap

näin hänet taas... kun en enää pysty edes katsomaan häneen päin silloin kun hän katsoo minua! Argh mikä tilanne, mikä hitto tän laukaisis, tätä kun on jatkunut jo vuosia! Hän katsoi mua pitkään tänään, ja tuli lähelleni, melkein kiinni minuun, mutta emme vaihtaneet sanaakaan...

ap

vastaa mitään...? :(

ap

Eli mulla on aivan täsmälleen, prikuulleen samanlainen tilanne kuin sulla!!! Ja aivan samat pähkäilyt! Tsemppiä sinulle ap, itse olen aivan hukassa... Olen tosin ruvennut ajattelemaan, että tämä on enemminkin seurausta esim. pikkulapsiajan ruuhkaisuudesta, sitä ikäänkuin etsiytyy fantasioihinsa, pois siitä puuduttavasta arjesta. Mene ja tiedä... Mutta toisaalta itsellänikin tämä on kestänyt jo useamman vuoden ja ne tunteet ovat niin voimakkaat, huokaus. Ei ole helppoa ei.

Ah, löytyipä tämä ketju vielä. Kirjoittelin siis numerolla 15. tms. alunperin ja mulla oli siis se sama tilanne kuin sulla..



Musta tuntuu vahvasti, että tää mun "ihastus" on umpihetero (päättelin hänen puheistaan, vaikka vissiin sinkku onkin) ja jotenkin muutenkin tajusin, että ei varmaan koskaan mitään tällä saralla tapahdu - ainakaan hänen kanssaan. Harmi sinänsä, mutta haaveillahan aina voi..



Mutta tosiaan, jos olisin sinä niin rohkaistuisin nyt ja pyytäisin kokeeksi vaikka kahville häntä. Mitä siinä menettääkään, ainut et nolottais pahasti jos kieltäytyisikin.. :/ Itse en ole kovin ujo, mutta kyllä tuommoinen tilanne olisi vähän hankala. Luulen, että kuitenkin toimisin jos saisin vastaavanlaista vastakaikua.

Olin sinkku, reippaasti ylim 20 v. ja vielä neitsyt vaikkei sitä kukaan tiennyt. Mulla oli lesbo työkaveri, varattukin. Olen koko ikäni ollut hetero, ja olen sitä vieläkin. Asuin serkkuni kaa, mut jotenkin työkaveri käsitti et oisin lesbo tai bi. Jokatapauksessa, se ihastu muhun, ja mä siihen. Se oli aivan mielettömän hauska tyyppi! Me pussailtiin töissä salaa, ja se kirjotti kirjeen jossa kerto et haluais vielä enemmän. Ja se tuli kylään, ja selvästi tarkotuksena saada seksiä. Mut mul tuli stoppi, seksuaalisesti mua ei kiinnostanut, ja pelottikin kun olin neitsyt. Siinä vaiheessa kun sen kihlattu sai tietää asiasta, ja luuli et meil on ollu seksiä, mä otin jalat alle. Vaihdoin työpaikkaakin. Ja sen jälkeen naiset ei ole kiinnostaneet.

olikin tullut uusia vastauksia, kiitos :)



Voi kun saisinkin aikaiseksi tehdä jotain, vaikka sitten pyytää kahville (tosin mieluummin vaikka drinksulle, voisi kummasti rentouttaa ;)... tilanne on muodostunut niin raastavaksi ja ahdistavaksi, että alkaa olla jo todella tukala olo!!

Olen tosin alkanut miettiä sitäkin, että lieneekö hän edes sinkku..? (tosin enpä minäkään...) Nimittäin, olen sen verran tehnyt salapoliisintyötä että tiedän hänen asuvan okt:ssa, mutta tuskin sentään vanhempiensa kanssa koska kyllä jo sen verran "vanha" hän on..? Mutta ei kai kukaan nainen yksin asu omakotitalossa..?

ap

Nyt olen edistynyt sen verran, että uskallan jo taas tervehtiä häntä ja jopa hieman hymyilläkin ;) Ajatelkaa. Se on multa paljon!



Ja heti hän haluaisi jutella kanssani, juttelee "ohimennen" jotain, mitä ei ole tehnyt pitkään aikaan, kun olen ollut varmaankin niin sisäänpäin käpertynyt..

ap

Minusta olennaista on se, että sinulla on mies ja lapset. Mitä väliä, oletko ihastunut toiseen mieheen vai naiseen. Jokainenhan sitä ihastuu johonkin toiseen, mutta silloin vain pitää muistaa, mihin on sitoutunut. Haaveista ei kannata mennä tekoihin, sillä pettäminen koituu raskaimmaksi aina omille lapsille.

AP: rohkaistu nyt ihmeessä jotenkin! Älä anna ajan kulua hukkaan. Itse en valitettavasti enää voi asioille mitään, muuta kuin valitella ohi menneitä tilaisuuksia, joihin en tarttunut! Olen itkenyt ja itkenyt, muuta en enää voi.

Älä sinä anna käydä niin!



"Onni on kuin perhonen, se istuu olalle, ja sen huomaa vasta kun se lentää pois."

Mä kuo-len........ tänään.. hän sananmukaisesti seurasi minua katseellaan, kun kävelin hänen ohitseen kauempaa... pää kääntyi ja tunsin katseen polttavana..



Ihan oikeasti tulen kohta hulluksi!! Mulla ei ole mitään keinoa saada yhteyttä häneen muuten, kuin menemällä vaan naamatusten pokkana puhumaan.. ainoastaan koulukaverit.comin kautta voisin lähettää hälle sähköpostia, ja tiedän myös hänen osoitteensa mutta en voi lähettää mitään kirjettä tai korttia hänelle, siihen en lähde..

ajattelen asiaa niinkin, että täällä kun eletään vain tämän yhden kerran... ja olen aina ollut niin supertunnollinen kaikessa, elänyt elämääni niin säntillisesti ja nuhteettomasti.. tekisi mieli jo repäistä vähän, ja kun tunne on niin voimakas ettei sille mitään mahda..

ap

tässä..



Näin hänet tänään.. ja hän katsoi minua niin ihanasti suoraan silmiin, kun tervehti.. ja hymyili...

Onko jotain tapatunut välillänne? Kiinnostaa kovasti, sillä itsellä vastaava tilanne.

Eli ehkä tämä nainen peilaa susta itsestäs jotain sellaista puolta, jota muut elämäsi läheiset eivät ole peilanneet, ja joka on jäänyt käsittelemättä/kehittymättä.

Mulla kans pitkä, voimakas, vuosia kestänyt tunnesuhde mieheen, joka ei vetoa seksuaalisesti (muuten varmaan olisi jo "katsottu" mihin kaikki olisi johtanut), mutta alusta asti viehättävintä on ollut että joku hänessä on vaan niin paljon minua itseäni (vaikka hurjan erilaisiakin olemme, mutta joku puoli silti niin samaa), enkä oikein ikinä ole saanut kunnolla määriteltyä mikä tämä "joku" on. Jotain mitä en siis saa itsestäni oikein selvitettyä.



Toinen näkökulma asiaan on sitten se, että ethän nyt tulkitse tilannetta pieleen sen kiinnostuksesi kohteena olevan naisen osalta? Kas kun itse olen aika fyysinen (en nyt tarkoita urheilullista, vaan olemukseltani, tavaltani olla, olen fyysinen) pitkä ja ehkä olen jotenkin intensiivisesti läsnä monessa tilanteessa, niin ilmeisesti juuri näistä syistä(?) joitakin kertoja minua on luultu lesboksi ja naiset ovat ehdotelleet ja olleet kiinnostuneita, vaikka hetero olen. Olen hyvin kiinnostunut ihmisistä yleensäkin, otan luonnostani hyvin helposti fyysistä kontaktia ja tarkoittamatta mitään menen toisen sosiaaliselle reviirille, se vain on minulle luontaista ja ehkä minun sosiaalinen etäisyys vain on lyhyempi kuin suomalaisilla noin keskimäärin. Itse en sitä edes huomaa, mutta kun kohdalle osuu samoin käyttäytyvä ihminen, niin onpas mukavaa ja mutkatonta, siitä sen ehkä parhaiten huomaan. Mutta että jos tämä sinun kohdenaisesi on samaa lajia, eli on intensiivisesti läsnä, katsoo silmiin, jos silmät ovat intensiiviset silloinkin kun ei sillä mitään tarkoita ja ovat vain sellaiset syntyjäänkin ja on vielä tapana ottaa fyysistä kontaktia helposti ihmisiin ja tulla lähelle tarkoittamatta mitään kummempaa kuin että pitää ihmisistä ja on keskimäärin kaikista ihmisistä kiinnostuneempi kuin ihmiset yleensä? Sellaisiakin ihmisiä on ja kyllä, se tuntuu johtavan välillä väärinkäsityksiin.



Omalla kohdalla on todettava että minusta vedetään myös hyvin helposti muitakin ns. "vääriä" käsityksiä, usein juuri katseen takia. Monet pitävät luotettavana ja lämpimänä vaikkeivät tunne ja sitten taas joku pelkää alusta asti ja pitää tunteettomana vaikkei tunne. Mulla vaan on kai jotenkin vähän suurimpaan massaan verrattuna erilainen tapa olla ja ehkä silmät sitten jotenkin ns. "voimakkaat", vaikka olisin kuinka väsyllä, ajatuksissani tms.



Eli mieti nyt nämäkin näkökulmat läpi, sillä perinteinen seksuaalinen viehätys naisiin ehkä olisi saattanut tulla jo nuorempana edes jollain tavalla esiin. Ja jos nyt et mitään tolkkua saa tilanteesta, niin pidä naista vaikka omana, sinun elämää rikastuttavana fantasianasi äläkä anna sen häiritä kummemmin muuta elämää.

ettei miehesi ymmärtäisi sitä että olet ihastunut tai jopa rakastunut toiseen? Tai että haluaisit halailla tai suudella toista? Miltä itsestäsi tuntuisi olla miehesi tilalla? Entä sen jälkeen kun olet sen suudelman saanut, luuletko asian jäävän siihen? Nälkä kasvaa syödessä. Harkitse nyt ihan tosissasi mitä elämältäsi ihan oikeasti haluat. Panokset ovat tuossa pelissäsi kohtalaisen kovat.

juttunu..En kyllä ole ihastunut..



Ollaan oltu miehen kanssa 5 v. yhdessä, lapsia ei vielä ole. Minua on aina jollain tavalla kiihottanut esim. lesbo porno jne.. Kuvitellet millaista se olisi naisen kanssa..



Kerran ilman mitään suunnittelua eräissä juhlissa suutelin avoimesti naisen kanssa.. Se oli ihan viatonta siinä vaiheessa. Tunsin kuitenkin jotain käsittämätöntä vetoa naista kohtaan.. No loppujen lopuksi olimme baarin vessassa kahdestaan.. Ja siitä sitten kotiin jossa miehenikin tuli mukaan touhuun..



Meni vuosi ja olimme viettämässä taas iltaa kun yksi puolituttu nainen tuli kulman takaa ja olimme törmätä (tiedän, että hän on bi ja hän tietää mitä minä ole tehnyt) toisiimme. Samantien jotenkin refleksinä? hän otti tisseistäni kiinni ja sanoi jotain "oletpa kaunis tänään" ja jatkoi matkaansa.. Myöhemmin olin tanssilattialla baarissa ja tämä nainen suuteli minua. Hänen kanssaan en mennyt paljonkaan sitä pidemmälle..





Mieheni tietää näistä kaikista tapahtuneista kaiken ja se on hänelle ok. Minuakin kuitenkin välillä häiritsee, että jos olen samassa paikassa tämän naisen kanssa jonka kanssa vain pussailin tunnen voimakasta vetoa häntä kohtaan.. en tajua.. rakastan miestäni mutta seksi naisen kanssa kiehtoo.

vastauksistanne :)

Kyllä mieheni tuntien melkeinpä tiedän sanoa ettei hän ymmärtäisi, enkä tokikaan halua erota tmv. Enkä varsinaisesti havittele seksiä tuon naisen kanssa... vain jotain.. läheisyyttä, lähinnä ehkä hyvin läheistä kaverisuhdetta.. en tiedä!! :/

Tänäänkin hänet näin, enkä kyennyt edes silmiin katsomaan kunnolla! Lähtiessäni tosin hymyilin hänelle ja vilkaisin silmiin..

En tiedä miten saisin häneen yhteyden muuten, kuin menemällä vaan juttusille harrastuksessa missä hän on ohjaajana.. ihme, että hän edelleen ylipäänsä vaikuttaa kiinnostuneelta, kun tätä juttua on jatkunut jo niin monta vuotta (siis silmäpeliä, hymyjä, katselua, mutta ei mitään sen enempää). Ja voiko hän edes tehdä mitään aloitetta, kun on ohjaaja, ja minä asiakas..?

ap