Yhteishuoltajuudessa kasvaa onnettomia lapsia
Tämä aihe vaatii minusta ehdottomasti keskustelua ja tutkimuksia, että mieten oikeasti lapset voivat yhteishuoltajuuspereissä. Katson läheltä muutamaa lasta ja ovat onnettomia. Kaverisuhteen kärsivät, kun ollaan aina toinen viikko muualla, kun esim. koulun/päiväkodin lähellä olevassa kodissa. Lapset pelaavat vanhempien syyllisyydellä, jos isi ei osta pyydetään äidiltä jne. Viikon välein vaihdetaan kotia, ympäristöä, tapoja....vanhemmat ovat erittäin itsekkäitä, kun eivät tajua, että lapselle kuuluu yksi koti, jossa on turvallista elää ja ystävät, koulu/päiväkoti lähellä. Jos haluatte välttämättä jakaa lastenne huoltajuuden, tehkää se niin, että itse vaihdatte kotia ja lapsi pysyy aina samasssa paikassa, tai sitten niin, että lapsi tapaa toista vanhempaa esim. joka toinen viikonloppu. Surullista katsoa vierestä, kun lapset oireilevat, joko ylivilkkaina tai ylikiltteinä tai ovat jatkuvasti kipeinä, kun stressaavat kotinsa vaihtumista. Oikea rakkaus lasta kohtaan asettaa hänen tarpeensa edelle, ei niin, että lapsesta pidetään väkisin kiinni ja halutaan se oma "puolikas". Pysähtykää hetkeksi miettimään mitä kaikkea lapsi uhraa...
Kommentit (14)
Olen myös seurannut läheltä tällaisisia vuoro-vuoro-asumis-lapsia, enkä kertakaikkiaan voi kuvitella, että heistä kasvaisi tasapainoisia aikuisia!
Minusta klassinen yksinhuoltajuus viikonlopputapaamisineen on PALJON parempi vaihtoehto.
t. yh:n aikuinen lapsi
viikko-viikko-menetelmällä (melkein kaksi vuotta), mutta ei vaan toiminut. Lapset oireilivat niin paljon, eivät vain sopeutuneet. Vanhemmilla ihan hyvät välit.
Lasten äiti halusi ehdottomasti tämän viikko-viikko, mutta lopulta hänkin suostui näkemään, että lapset eivät voi hyvin. (käytiin perheneuvolassa jne.) Niinpä lapset saivat yhden pysyvän kodin, mutta tapaavat myös toista vanhempaa toki. Ja lapset voivat paremmin. Näin ollaan nyt menty kohta vuosi ja vanhempi lapsi aloittaa syksyllä koulun, joten senkin vuoksi tuntuu hyvältä, että on yksi koti ja lapsi voi hyvin.
Tiedän möys tuttavaperheen, joilla teini-ikäinen asui viikko-viikko. Ei toiminut heilläkään, vaikka vanhemmilla oli TODELLA hyvät välit. Lapsen isä esim. maksoi lapselle "kaiken", koska hänellä on suuret tulot ja äidilläkin ihan hyvät. Tämä tyttö vain sitten alkoi oireilemaan, koulu alkoi mennä tosi huonosti (tuli paljon nelosia, vitosia yms., lintsaili paljon). Vanhemmat sitten olivat vähän pihalla, kun lapsi vaihtoi viikoittain kotia ja valehteli sitten vanhemmilleen ummet ja lammet...Ensin yrittivät puhua tytön kanssa ja koulussa olivat juttelemassa yms., mutta kun reilussa puolessa vuodessa ei tullut mitään muutosta parempaan, päättivät vanhemmat, että tyttö asuu vain toisen vanhemman luona. Tyttö sai hirmu raivarit, sopivat sitten, että kokeillaan ensin niin. Ja nyt on tyttö asunut puoli vuotta vain toisella vanhemmalla, ja menee tosi paljon paremmin ja tyttö itsekin sen myöntänyt. Ja tapaa paljon myös toista vanhempaa.
En halua väittää, että ei kenellekään sovi, mutta tiedän monta, joille ei sovi.
ei yhteishuoltajuutta. et sä voi yhteishuoltajuutta siitä syyttää, jos joku tuollaisen asumisjärjestelyn tekee.
lapsi ole esim viikon äidillä ja viikon isällä vuorotellen.
Eikös yhteishuoltajuudessa lapsi ole esim viikon äidillä ja viikon isällä vuorotellen.
nykyään suurimmalla osalla eronneista vanhemmista on yhteishuoltajuus. se on huoltomuoto, jota sossu suosittaa, eli molemmat vanhemmat vastaa lapsen kasvatuksesta ja elatuksesta. asumisjärjestelyt on taas toinen juttu.
lapsi ole esim viikon äidillä ja viikon isällä vuorotellen.
Yhteishuoltajuus on sitä, että vanhemmat eivät saa tehdä lasta koskevia päätöksiä ilman toista vanhempaa. Esim. avoliitossa ollessakin on yhteishuoltajuus.
Vuoroasuminen on tämä viikko-viikko järjestely, joka joissain perheissä kyllä toimii. Toki edellyttää vanhemmilta toimeen tulemista ja asioiden rauhassa hoitamista. Itselläni on tuttavaperhe, jossa vanhemmat asuvat alle kilometrin päässä toisistaan, eli lapsella ei muutu kaverit, hoitopaikat eikä ympäristö. Ja halutessaan voi mennä tapaamaan sen viikon etävanhempaa.
Turha yleistäminen taas pois...
toimivat juuri niin, että lapsi on puolet ajasta äidin kotona ja puolet ajasta isän kotona.
t. Ap
Sillä heilläkin on todennäköisesti yhteishuoltajuus...
poika oli 13v kun erottiin, nyt 15v ja luokkansa parhaita, pyrkii lukioon.
Olemme exän kanssa hyvissä väleissä, mistään ei tarvitse riidellä.
Lapsi (teini) tuntuu tasapainoiselta, ja oli samaa mieltä että ero oli hyvä ratkaisu.
toimivat juuri niin, että lapsi on puolet ajasta äidin kotona ja puolet ajasta isän kotona.
t. Ap
sitten. Meilläkin yhteishuoltajuus, lapsi isänsä luona noin yhden yön kuukaudessa.
yksinhuoltajuus on kuitenkin nykyään vähemmän yleinen huoltajuusmuoto. ja mistä sä tiedät kaikkien tuttaviesi virallisen huoltajuusmuodon?
asumisjärjestelyiden suhteen, ei se tee sitä silti yhteishuoltajuudeksi.
toimivat juuri niin, että lapsi on puolet ajasta äidin kotona ja puolet ajasta isän kotona.
t. Ap
meidän erosta on kohta 2 v ja voin sanoa näin jätettynä osapuolena + tosi nopeasti mies löysi huomattavasti nuoremman avovaimon, olisi ollut mahdollisuus näyttää tunteet lapsillekin.
Silti hyvin menee. Mä jäin asumaan vanhaan osoitteeseen, isä muutti naapurikuntaan, mutta matkaa on alle 5 km. Niin kaukana ettei ikinä törmätä vahingossakaan, mutta niin lähellä jos tulee iso ongelma, on toinen paikalla sekunnissa.
Meillä on viikko-viikko, perjantaisin tarhasta lapset vaihtavat kotoa ja en ole saanut mistään käsin mitään signaalia että lapset kärsisivät tästä jotenkin.
Pelkkää plussaa on esim siinä kun poika pelaa jalkapalloa ja pitää olla mukana kahvia kaatamassa jne, myös ex-n uusi osallistuu, eli kun heillä annetaan pisteitä, on poikani aika kärkipäässä ja kisamatka on kuitattu talkootöillä, joihin on osallistunut aktiivisesti 3 aikuista, joskus jopa samaan aikaan.
Avioerosta ei lasten kanssa hirveesti puhuttu, siis normaalit isä muuttaa pois mutta rakkaus lapsiin ei ole muuttunut ja isä toi uuden naisen kuulemma aika hyvin myös kuvioihin ja varsinkin tyttäreni tykkää hänestä tosi paljon.
Lapset virallisesti asuu minun luonaan, joten heidän kuviot eivät ole muuttuneet tämän takia ja ex nyt joutuu vähän enemmän kuljettamaan harrastusten takia, mutta se ei häntä haittaa mitenkään.
Isä nyt ehkä enemmän tekee lasten kanssa, mun luona me vietetään enemmän sellaista ns normaalia kotielämää. Lapsien ystäviä asuu paljon ihan lähipiirissä ja vierailevat paljon toistensa luona nuoresta iästä huolimatta.
ap:n lätinöitä. Itselläni luokan priimukset, iloiset, terveet, tasapainoiset, hyvät harrastukset, ystäviä, suunnitelmissa akateeminen ura, opinnot ulkomailla jne. ja olen siis yh. Joten menepä ap nyt sinne peilin eteen ja kysy millä mallilla TEILLÄ on nämä asiat. Ja ai niin, lapset on tosiaan mulla suurimman osan ajasta mutta voidaan isilomista sopia aina kun lapset haluavat. Ja yllätys yllätys, ollaan myös ex:n uuden kans hyvissä väleissä! Revi siitä.