1970-luvun kurjat pääsiäiset: pieni kuolema!

koska se oli ihan laissa kiellettyä. Siis tanssiminen pitkänäperjantaina.

se taisi olla jotenkin oudosti edellisestä illasta klo 18 pitkäperjantain iltaan klo 18? Siis ikään kuin vuorokausi olisi vaihtunut jotenkin kello kuudelta illalla?

Lain julkisista huvitilaisuuksista vuodelta 1968 (492/1968) viidennessä pykälässä todettiin seuraavasti: "Julkisen huvitilaisuuden toimeenpaneminen on kielletty pitkäperjantain, ensimmäisen pääsiäispäivän ja ensimmäisen joulupäivän aattoillasta kello 18.00 lukien 24 tunnin aikana.

Hallituksen määrääminä kiitos-, katumus ja rukouspäivinä kello 8.00 ja 18.00 välisenä aikana selli sunnuntaisin ja muina kirkollisina juhlapäivinä kello 8.00 ja 12.00 välisenä aikana ei saa toimeenpanna julkista huvitilaisuutta." http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1968/19680492

Vuonna 1984 annetulla lailla (924/1984) viidettä pykälää muutettiin kuuluvaksi "Sunnuntaisin ja muina kirkollisina juhlapäivinä ei saa toimeenpanna julkista huvitilaisuutta kello 8.00 ja 12.00 välisenä aikana."

Vuoden 1968 laki kumottiin vuonna 1999 annetulla Kokoontumislailla (530/1999), jonka 3 luvun 12 pykälässä todetaan seuraavasti: "Yleisötilaisuutta ei saa järjestää pitkäperjantain, ensimmäisen pääsiäispäivän eikä ensimmäisen joulupäivän aattoillasta kello 18 alkaen kahdenkymmenenneljän tunnin aikana, ellei poliisi hakemuksesta myönnä tähän lupaa."

Vuonna 2002 edellämainittu kumottiin Lailla kokoontumislain 12 §:n 2 momentin kumoamisesta (824/2002).

No muistan. Pääsiäinen tuntui melkein yhtä pitkältä kuin kesäloma, mutta ei mitenkään hyvässä mielessä.



Meillä ainakin oli sellainen sääntö, että kavereita ei kutsuta pääsiäisenä kylään, ketään ei haeta ulos ja kenellekkään kaverille ei saa mennä sisään eikä soitella. Ehkä vähän ulkoiltiin säiden mukaisesti koko perhe. Jos kävi tuuri, joku kaveri tuli pihalle samaan aikaan. Televisiosta ei todellakaan tullut mitään. Kuolettavan tylsää. Eikä tuo mitenkään rajoittunut pitkään perjantaihin vaan ihan samalla linjalle myös pääsiäispäivät.

No muistan. Pääsiäinen tuntui melkein yhtä pitkältä kuin kesäloma, mutta ei mitenkään hyvässä mielessä.

Meillä ainakin oli sellainen sääntö, että kavereita ei kutsuta pääsiäisenä kylään, ketään ei haeta ulos ja kenellekkään kaverille ei saa mennä sisään eikä soitella. Ehkä vähän ulkoiltiin säiden mukaisesti koko perhe. Jos kävi tuuri, joku kaveri tuli pihalle samaan aikaan. Televisiosta ei todellakaan tullut mitään. Kuolettavan tylsää. Eikä tuo mitenkään rajoittunut pitkään perjantaihin vaan ihan samalla linjalle myös pääsiäispäivät.

lapsuuteni viettäneenä muistan kyllä sen tylsyyden, etenkin pitkänäperjantaina. Koskaan ei kyläilty tai kutsuttu vieraita tai tehty mitään kivaa, vaikka muulloin tehtiin. Ainoa ilonpilkahdus olivat herkut, joita syötiin ja sitten suklaamunat ja muut.

Eikä kotini ollut ollenkaan uskonnollinen. Pääsiäisenä vaan oli sellaista. Juuri ajattelin äsken tätä asiaa, että miten maailma on muuttunut.

Nimittäin imuroin, se ei olisi myös tullut kuuloonkaan pääsiäisenä lapsuudessani!

eli syön suklaata :) lapset laitto ruohon kasvaan ja kävi virpomassa.. itse tein myös lapsena niin.. mua on varmaan sit perheineni katsottu pahalla silmällä koska meillä oli kivaa pääsiäisenä :)

Jotta pääsiäisen kesti kotona, piti hankkia vino pino hyviä kirjoja kotiin .

Kääkkä

Olin jo lapsena himolukija. Ei meilläkään saanut mennä kareille (tai tulla kavereita) pitkäperjantaina, mutta olikin tosi ihanaa olla vaan ja lukea rauhassa ja kiirettä. Mikäs sen parempaa? Olenkin sitä mieltä, ettei lukevalla ihmisellä ole koskaan tylsää eikä aika käy pitkäksi. Myös lapseni lukevat paljon.

lapsuudessani kuten ap kuvailee. Tosin baariin ei suurta hinkua ollut sen ikäisenä :) Myös Joulun tienoon muistan samankaltaisena. Joulupäivänä piti kykkiä kotona, kun ei "saanut" kyläillä missään. Ovat ajat muuttuneet. Pitkänä perjantainakin nykyään taitaa olla vuoden makein bilepäivä.

pääsiäisiä silloin 70-luvulla. Äiti on uskovainen ja se kyllä meillä näkyi. Pitkänäperjantaina ei saanut edes lukea muuta kuin läksyjä, piti olla hiljaa ja ajatella Jeesuksen kärsimyksiä. Radio oli auki vain jumalanpalveluksen ajan. Telkkarista katsottiin vain uutiset.



Itse muistan lapsuuden hirveän ahdistavana aikana, elämä meillä oli hirveän ankeaa ja ilotonta. Kieltoja ja sääntöjä kyllä riitti, kavereita ei saanut kotiin tuoda eikä mennä kavereiden luo.

Kyllä me kulmakunnan mukulat ulkona oltiin joka päivä isolla porukalla ja tekemistä riitti.



Syötiin paljon pääsiäismunia ja kaikkea muuta hyvää.

Askarrltiin isän kanssa kaikkea kivaa pääsiäsikoristetta. Oli tietyy rairuohoa yms.

Ei ole kuin mukavia muistoja pääsiäismuistoja.

olen syntynyt 1973.



Pitkäperjantai tuntui todella pitkältä-juuri sen hyssyttelyn ja vakavuuden takia! Piti miettiä sitä Jeesusta siellä ristillä...



Toisaalta ne 2 pääsiäispäivää olivat sitten sitäkin iloisempia kun loppui se pakkohiljentyminen.



Varmaan lapsuudenmuistoistani johtuen tunsin tänään hirveää syyllisyyttä kun pesin ja ripustin taloyhtiömme pihalle pyykkiä, siivosin rivitaloasuntomme takapihaa, lapset melskasivat pihalla, kävivät soittamassa naapurin ovikelloa pyytääkseen ulos.



Meidänkin ovikelloa kyllä soitettiin, lapset pyysivät lapsiamme ulos.



Tässä teen kyllä kotihommia ihan täysillä vaikka pn pitkäperjantai, mies tuli töistä ja vei lapset ulos.

Vähän ankealta kuulostaa teidän 70-l pääsiäiset. Olen syntynyt v. -80, enkä muista noin ankeaa pääsiäistä. Ehkä meno seuraavalla vuosikymmenellä (-85, eteenpäin?) olikin jo sitten värikkäämpää. Tosin en ole mitenkään uskonnollisesta perheestä.

yhtä riemukas juhla, siis pyhäisin kaikki oli kiinni eikä kenenkään luo saanut mennä kun oli niin helvetin pyhää. Toki lahjoja ja herkkuja saatiin ja munia pääsiäisenä. Ihmettelin sitten aikuisena ulkomailla että voiko pyhinäkin olla ihan normaalia toimintaa!

nyt kauppojen työntekijät eivät saa viettää perheensä kanssa pääsiäistä rauhassa, vaan joutuvat töihin.

kaupat ja mäkkärit kiinni, huomenna auki mutta sitten taas kiinni...