Meni hermot lentokoneen penkkiä potkineeseen kakaraan.

Mun takana innostui lapsi kiskomaan tukasta - vanhempia ei tietenkään kiinnostanut - tempaisin sormille niin että varmaan teki kipeää. Ja loppui kiskominen.

Enhän minäkään enää meinaa uskaltaa pistää omia lapsiani julkisella paikalla kuriin, kun hölmöilevät. Heti on Pelastakaa sikailijat- yhdistyksestä joku kommentoimassa, että älä nyt hyvä ihminen lasta ojenna.

asiasta heti, ja jos ei ole loppunut, olen sanonut toistamiseen. Ja vasta sit sanonut tiukemmin, noin kuin ap, jos ei nätisti sanominen auta.

Nicopecca siellä potki potkimistaan, pyysin pari kertaa kauniisti että joskos rauhottuis. Vanhempia ei ois voinu vähempää kiinnostaa, pojan sä keskitty lähinnä viinan juontiin.

Sit poika lähti vessaan ja laittauduin sen perään. Kun kakara yritti tunkea vessaan, vedin sen ranteesta lukko-otteeseen ja kiskoin sen naaman oikein lähelle itteäni. Sitten sihisin kuten pahainen käärme että jos kerrankin vielä potkit, sulta katkeaa ranne ja vähän muutakin. Oli rauhallinen loppumatka.

Kusipäille pitää puhua niiden omaa kieltä, ei en muuten ymmärrä.

vetäisen sen selkänojan taaksepäin niin nopeasti että osuu sitä naamaan. Loppuu se ulina.

ei mennyt kuin muutama minuutti, kun lentoemäntä tuli sanomaan, että estän muita liikkumasta paikasta toiseen eli vessaan ja sieltä pois. Hymyilin ja sanoin, että niin mielelläni istuisin, mutta selkäni ei kestä tätä hytkyvää istuinta (jota se takana istuva poika koko ajan potki). Pyysin lupaa saada seistä, koska jokainen penkkiin osunut potku on kuin puukko selkääni.



Ja kas, sain toisen paikan.

vetäisen sen selkänojan taaksepäin niin nopeasti että osuu sitä naamaan. Loppuu se ulina.

toimii takuuvarmasti, mutta vaatii hyvän ajoituksen.