Kun tulin äidiksi, oli surkea huomata miten

oma äitini on elänyt elämänsä lähinnä omilla ehdoillaan, silloin kun me lapset olimme pieniä, ja enenevässä määrin meidän vanhetessa. Nyt itsekkyys on huipussaan kun olemme aikuisia. Isovanhemmuus ei kiinnosta, vain omat matkat, menot ja asiat kiinnostavat. On ollut surkea taival käydä läpi omaa lapsuuttaan ja tajuta, että meidän perheessä äiti harrasti, äiti bailasi, äiti ryyppäsi, äiti kehitti itseään. Lapset itkivät kotona ja vanhin sisko yritti pitää katrasta kurissa. Isä oli rapajuoppo, joten ei siitäkään apua ollut.