Tänään se loppu...

Lopetin kun esikoista rupesin odottamaan. Alkuun oli nikotiinilaastari käytössä, mut sen jätin pois kun neuvolasta sanoivat et ei ole hyvä sikiön saada koko ajan sitä nikotiinia. Pahimpaan tuskaan otin parin ekan viikon ajan sen nikotiini imeskelytabletin ja ne autto. Loppujen lopuksi yllättävän helpolla eroon pääsin. Motivaatio oli tietysti kova kun en halunnut vauvaani myrkyttää.



Mutta mutta....kyllä se tupakki on vaan sellainen perkeleen myrkky et se välillä juolahtaa mieleen! Kun vauva oli n.6kk, mieheni siivosi autotallia ja löysi puolikkaan topallisen punaista chesterfieldiä. Olivat reilusti yli vuoden vanhoja kuivia rupuja. Sitten se vaan pesiytyi jotenkin tuonne takaraivoon et talosta löytyy tupakkaa ja lopulta arvelin et jos tään yhden vaan poltan. Mitä se haittaa? No eikö se siitä taas lähteny...vituttaa ihan älyttömästi! Arvaas vaan mitä mä teen kun lapsi on päiväunilla? Vedän ketjussa röökiä! Silloin en polta kun lapsi on hereillä.



Annan sulle neuvon. Jos/kun onnistut lopettamaan, niin älä ota sitä ensimmäistäkään sen jälkeen. Nopeasti se siitä lipsuu.

Päivämääränä on 2.5. Sillä päivämäärällä loppuu. Mulla on jo tupakointi vähentynyt, hassua, olisin kuvitellut käyvän ihan toisin.



Hienoa että lopetatte yhdessä, on kaveri tsempittämässä vieressä.

menossa neljäs aamu ilman tupakkaa.



Ei ihan helppoa, mut ei kyllä mitenkään vaikeaakaan. Lähinnä ärsyttävää, murr.



t. 17 vuotta polttanut

Heinäkuussa tulee 3 vuotta kun lopetin 10 vuotisen tupakointiuran jälkeen.

Odotin esikoistani joka oli hyvä kannustin,koskaan aikaisemmin en ollut onnistunut lopettamaan.

Helppoa ei ollut koska tein sen ilman apuvälineitä.Uudestaan en ole aloittanut,jonkun verran yllätti että vuosi lopetuksen jälkeen ekaa kertaa viihteellä kaverit poltti ja totesin että tekee mieli niin kannustuksen sijaan tulikin että otatko..



Varaudu et helppoa ei ole mutta pahin ei kestä kauaa.Ja mulla ainakin kävi niin että kuukausia lopetuksen jälkeen tuli vaihe joka jo melkein samanlainen kuin heti alussa,että siinä kohin on aika helppo retkahtaa..

Kun oli niin kova. ;)



Sitten tulin raskaaksi ja testaamisen jälkeen heitin röökit meneen.

Aloitin taas polttamaan imettämisen jälkeen (salaa lapselta) ja lopetin kun tulin uudestaan raskaaksi.



Sen jälkeen löysin LIIKUNNAN ja parempaa kuin röökaaminen on juosta 10 kilsan lenkki, ei tartte räkiä, köhiä. Hiki virtaa ja tuntee ihanaa lihaskipua. Saan kiksejä liikunnasta, se kannattaa ottaa tupakan tilalle!



Lisää plussia on toki tieto ettei saisi syöpää (esim. ruokatorvensyöpä estää ruuan nielemisen ja tukehtuu) mutta myös itselläni on hajuaisti parantunut, uskon että tuoksun paremmalle, ihokin voi paremmin näin 3-kymppisenä?? Mutta semmoisenkin olen kuullut että miehen sperma maistuu paremmalle jos tämä ei tupakoi? :)



Luppoaikaa kannattaa pohtia: mitä tehdä kun kädet alkaa etsimään tupakka-askia?

Pohtikaa pieniä asioita jotka saa ajatukset kääntymään pois tupakasta, se voi olla mitä vaan, mikä toimii sinulla ei toimi toisella:

* käsityöt

* pienet kotiaskareet

* ulkoilu/lenkki

* lähdette vaikka pilkille/mato-ongelle

* seksi

* ruuanvalmistus (siis ihan opettelette jotain uutta)



Minusta ajatuksien kääntäminen pois tupakasta on tärkeää.

Jos on vuosikausia polttanut kännätessä tai tupakkakopissa niin saa olla henkisesti paljon apukeinoja että jaksaa. Alku on suht. helppoa minusta, mutta se alkaa kasaantumaan pikkuhiljaa, vähän niinkuin laihduttaessa. Alussa sitä puhuu ja kaikki tsemppaa,mutta pian olet asiassa yksin, sinä teet työn ja siinämielessä on paha virhe aloittaa yhdessä jos toinen sitten epäonnistuu ja lopettaa. Jos paljon ajattelee että kiva kun toinenkin lopettaa niin mikä on mieli jos toinen repsahtaa?



Lopettaminen on kuitenkin oma tehtävä, vaikka toinen lopettaa niin sun tarttee siihen varautua, ettei sitten tartte silloin miettiä mitä tekee kun toinen menee tupakalle.