Kelpaankohan enää?
Miesjutut eivät nyt ole ajankohtainen asia, mutta silti mietityttää tulenko ikinä enää löytämään rinnalleni toista ihmistä.
Olen nuori 23 vuotias 2 lapsen äiti.
VAikken ikinä mikään kaunokainen ole ollutkaan, niin nytpä vasta kroppani näyttää hirveältä.
Vatsa on ryppyinen raskausarvista ja Rinnat roikkuu, ovatpa vielä eripariakin keskenään imetyksen jäljiltä.
Minun on myös vaikea tutustua ihmisiin, kun olen niin ujo ja minusta saa helposti vääränlaisen ensivaikutelman.
Maailma on renttuja puolillaan ja kokemuksesta tiedän että niitä kyllä vedän puoleeni.
En kyllä ikimaailmassa yhdenkään rentun matkaan enää lähde!
Tahtoisin ehkä vielä joskus rinnalleni miehen. Kunnollisen miehen.
Mietin tässä vain että onko sellaisia kunnon miehiä edes olemassakaan jolle kelpaisi tälläinen "käytetty" nainen...
Kommentit (12)
He kun eivät paljon perusta välttämättä pelkästään ulkonäöstä ollenkaan. Uskotko itse Jeesukseen henkilökohtaisena pelastajanasi?
Siunausta sinulle!
on ainakin paremmat mahdollisuudet tavata vielä joku. Eikä se tosi rakkaus ulkonäköä katso, mutta huoliteltu ulkoasu tietenkin antaa paremman ensivaikutelman kuin hompsuinen.
Kuule, et ole käytetty nainen. Olet äiti, ja se on upeaa. Olet vielä kovin nuori. Sinulla kerkeää olla monenlaisia vaiheita elämässä vielä. tuskin todella haluaisit miestä, joka ei arvosta myös äitiyttäsi ja lapsiasi.
löysin tuon ukkokullan monen yh-vuoden jälkeen ylipainoisena, roikkutissisenä naisena :D Eikä häirinny yhtään!
Kyllä sitä parisuhteessa muutkin asiat painaa, kuin vain ulkonäkö. Joten älä huoli, löydät ihan varmaan vielä jonkun oikein mukavan miehen :)
varmasti löydät itsellesi hyvän miehen. Parisuhde toimii paremmin, jos tuntee hyvin itsensä, joten nauti nyt näistä sinkkuvuosista, lapsesi kanssa tietenkin tai jos unelmiesi prinssi kävelee huomenna tai ensi viikolla vastaan niin tietenkään et jätä tilaisuutta käyttämättä. Kyllä se tosirakkaus tulee vielä vastaan, yleensä se iskee silloin kun vähiten sitä odottaa =)
Täällä pullea mahainen roikkutissi, joka löysi yh-na ihanan miehen ja onnellisia ollaan.
Mikä maailmaa vaivaa? Tällä palstalla jatkuvasti läskit on ongelmana. Minä aion pitää läskini, mutta huomaan, että se on ongelma joillekuille.
Ole oma aito itsesi, niinkuin joku jo tokaisi. Opi pitämään ja rakastamaan itseäsi juuri sellaisena kuin olet, siitä se lähtee.
Minäkin löysin nykyiseni 3v yh oleilun jälkeen, olihan siinä välillä kaikenlaista "junttia" ja idioottia jotka koitti lastenkautta päästä ns.suosioon.
itseasiassa..tuonikäisenä minä löysin nykyisen mieheni, ja jos voisin...tekisin hänestä kopion ja laittaisin teidät rehveille :D
Mutta joo, opi ensin rakastamaan peilikuvaasi ja olemaan sinut itsesi kanssa ja kilometrejesi, ei kukaan mies jaksa itsetuntonsa ja peilikuvansa kanssa kamppailevaa muijaa "voi ku oon läski, tissiktin roikkuu" :)
ja hyvin kelpaatkin, kunhan olet avoinna maailmalle.
Eli käyt välillä ulkona mahdollisuuden tullessa ja kutsut kahville miehiä. Ei kannata olla epätoivoinen vaan ajatella enemmänkin kaveri mielessä.Ja sitten kun joku OIKEIN kiva sattuu kohdalle niin kyllä se nappaa.
Mulla kesti puolitoista vuotta ja noin 7 reffikumppania...avoimin mielin maailmaan.
...tuskin tulet enää koskaan saamaan, mutta aina voit etsiä jonkun reppanan nörtin käsiisi. Tilaat Pelit-lehden ja rupeat pelaamaan päivät pitkit netissä, siten voit jonkun laihan lurkun finninaaman saada joka on valmis palvomaan sinua kuin jumalatarta!
Sen sijaan itsearvostuksen puute, joka kirjoitukestasi huokuu, on ongelma. Se ei estä löytämästä miesseuraa, mutta se tekee sinut alttiiksi huonoille miehille. Miehissä on surkimuksia, jotka vaanivat itseään arvostamattomia, hyviä naisia, ja käyttävät näitä hyväkseen. Kun naisen terve itsearvostus sitten ennemmin tai myöhemmin alkaa nostaa päätään, "suhde" kaatuu siihen ja mies alkaa etsiä seuraavaa hyväksikäytettävää.
Puhun tietenkin kokemuksesta. Älä sinä missään nimessä sorru ajattelemaan, että kun olet nyt muka jotenkin vähempiarvoinen ihminen lihoneena yh:na, sinun pitää elämässä tyytyä johonkin surkimus-ylijäämämieheen. Minä pääsin omasta surkimuksestani ajoissa eroon, mutta kaikille ei käy yhtä hyvin.
kukaan voi tietää, mutta tämä asia mietityttää kovasti.
Onko kenelläkään kokemusta?
T: ap