Norjalainen metsäkissa, Maine Coon vai Ragdoll?

Somalikissa. :) On maailman hienoin kissa! Niin luonteeltaan kuin ulkonäöltäänkin. Itse tykkään noista hopeanvärisistä muunnoksista.



Mutta noista vaihtoehdoista ragdoll vaikuttaa sympaattisimmalta. On suunnitelmissa hankkia ragdollin pentu meidän sompulle kaveriksi.

Meillä on nyt ragdoll. Tätä ennen on ollut maatiaisia ja norski, mutta kyllä tää nykyinen on kaikken valloittavin.

Ihana. On ollut meidän ilonamme jo 10 vuotta!

juuri koskaan ei ole ollut tuollaista takkuongelmaa kuin joku kertoi. kaikki oman luonteisia, yksi sylikissa, yksi viereen tuleva ja yksi oman tiensä kulkeva. seurallisia ja ihmisten jutuissa mukana olevia kuitenkin ja erittäin kilttejä.

Voin suositella. Meillä kaksi cooni herraa. Erittäin kilttejä, seurallisia jättiläisiä. Touhuavat koko ajan mukana. Vapaana ei saa pitää, koska niillä on laaja reviiri ja voivat lähteä kauaskin.

Meillä on norjalainen metsäkissa. Erittäin omapäinen ja viihtyy yksin, mutta osaa kaivata seuraakin! :)

Suosittelen norskia. Meillä on rescue-norski, arviolta nyt 2v. Upea seurakissa. On kaikkea tekemistä seuraamassa (niin hyvässä kuin pahassa. jopa suihkuhuoneessa, jos ovi jää auki), hyppää suoraan syliin ja heittäytyy kylkeen silitettäväksi, juttelee- mahtaako olla kissakaan .... :D

[quote author="Vierailija" time="20.04.2011 klo 14:42"]

mutta noista vaihtoehdoista ottaisin maine coonin. En tykkää norskin kolmion muotoisista kasvoista ja minusta norski näyttää nopeasti turkiltaa hoitamattomalta.
Olen myös näyttelyissä nähnyt seonneita norskeja enemmän kuin seonneita maine cooneja tai raggdolleja.

Birmaa voisin myös mainostaa, turkki on hoitamatta hyvä, ainakin meidän kahdella birmalla. luonteeltaan kivan rauhallisia.

Älä ota maatiaista. yleensä aina saa kissan, jolla matoja ja korvapunkkeja. Lisäksi maatiaiset poukkoilijoita (emo opettanut varomaan ääniä ym), eivät kestä suljettua paikkaa (esim meillä maatuskat eivät pysty olemaan parvekkeella jos ovi kiinni, kun taas birmoilla ei ongelmia), maatuskat myös leikkauksen jälkeen lihovat ja ovat muutenkin hirveän persoja ruualle. Toisaalta plussana voi sanoa, että ruoka kelpaa kun taas rotuotukset helpommin nirsoilevat.

[/quote]

ensimmäinen kerta kun näen jonkun käyttävän maatiaiskissasta lempinimeä MAATUSKA, nimi jota käytetään ainoastaan venäläisistä puunukeista.

Muutenkin pöljää tekstiä, aivan kuin jokainen maatiaiskissa eläisi vapaasti ulkoilevana navettakissana ja pennuilla olisi sen vuoksi aina matoja & korvapunkkeja. Lihominen leikkauksen jälkeen on yksilöllistä, samoin persous ruualle. Maatiaisissa on lukemattomia erilaisia turkinlaatuja, värejä ja luonteita.

Rescue kissa!

Kotiinsa, mutta jos pakko ottaa roduista niin venäjän sininen.

Minulla on ollut ainoastaan maatiaiskissoja (nykyinen kissa noudettu löytöelinkodista, entinen haettu pentuna tutulta maatilalta). Toinen eli 18-vuotiaaksi, toinen on vielä elossa, 9-vuotias. Ihanat luonteet molemmilla ja aina olleet terveitä.

Minusta kauneimmat rotukissat ovat somali, abessinialainen sekä bengali. Jos joskus hankin rotukissan, niin joku noista houkuttelisi. Kaikki kissat ovat toki upeita (miinus ne lyhytjalkaisiksi jalostetut).

Eiköhän ap ole jo päättänyt, minkä kissan ottaa, kun aloitus on vuodelta 2011...

mutta sitäkin valloittavampi persoona. Pitkäkarvainen se ei ole mutta kehunpa nyt sitä kuitenkin! Oletko miettinyt siperiankissaa, jos pitkäkarvaista kisua meinaat? On meinaan komia näky! ;)

jos ottaisin kissan.

upea luonne ja todella kaunis kissa. Kiintyy voimakkaasti ihmiseen, eli ei ole kovin "kissamainen". Viihtyy yleensä myös valjaissa eli voi ulkoiluttaa. Tosi luottavainen luonne, uskoo kaikista hyvää ja uskoo että kaikki uskoo siitä hyvää, eli ulos ei missään nimessä saa koskaan päästää vapaana!

joka vastasi ulkoisesti Norjalaisen prototyyppiä :) Ulkoisesti täysi norski, häntä, turkki, tupsukorvat, ISO koko :) Mutta oli hirvittämän arvaamaton. Hyökkäili kiinni aina kun mahdollista.



Mutta vaikeasta luonteestaan huolimatta mahtava ja rakastettava tyyppi :) Eli 16-vuotiaaksi.



Jos voisin, niin luulen että ottaisin Maine Coonin.

Vaikuttaa myös mukavalta luonteelta nettisivujen perusteella ainakin...

Oletko miettinyt siperiankissaa, jos pitkäkarvaista kisua meinaat? On meinaan komia näky! ;)

mutta noista vaihtoehdoista ottaisin maine coonin. En tykkää norskin kolmion muotoisista kasvoista ja minusta norski näyttää nopeasti turkiltaa hoitamattomalta.

Olen myös näyttelyissä nähnyt seonneita norskeja enemmän kuin seonneita maine cooneja tai raggdolleja.



Birmaa voisin myös mainostaa, turkki on hoitamatta hyvä, ainakin meidän kahdella birmalla. luonteeltaan kivan rauhallisia.



Älä ota maatiaista. yleensä aina saa kissan, jolla matoja ja korvapunkkeja. Lisäksi maatiaiset poukkoilijoita (emo opettanut varomaan ääniä ym), eivät kestä suljettua paikkaa (esim meillä maatuskat eivät pysty olemaan parvekkeella jos ovi kiinni, kun taas birmoilla ei ongelmia), maatuskat myös leikkauksen jälkeen lihovat ja ovat muutenkin hirveän persoja ruualle. Toisaalta plussana voi sanoa, että ruoka kelpaa kun taas rotuotukset helpommin nirsoilevat.

Mistäköhän navetan takaa olet omasi hakenut? Mulla on maatiainen huomattavasti viisaampi ja tervempi kuin itämaiset rotukissani. Kaikki ihania ja ihmisrakkaita. Apn pulmaan en osaa sanoa, ehkä norskin kuitenkin.

mutta noista vaihtoehdoista ottaisin maine coonin. En tykkää norskin kolmion muotoisista kasvoista ja minusta norski näyttää nopeasti turkiltaa hoitamattomalta.

Olen myös näyttelyissä nähnyt seonneita norskeja enemmän kuin seonneita maine cooneja tai raggdolleja.

Birmaa voisin myös mainostaa, turkki on hoitamatta hyvä, ainakin meidän kahdella birmalla. luonteeltaan kivan rauhallisia.

Älä ota maatiaista. yleensä aina saa kissan, jolla matoja ja korvapunkkeja. Lisäksi maatiaiset poukkoilijoita (emo opettanut varomaan ääniä ym), eivät kestä suljettua paikkaa (esim meillä maatuskat eivät pysty olemaan parvekkeella jos ovi kiinni, kun taas birmoilla ei ongelmia), maatuskat myös leikkauksen jälkeen lihovat ja ovat muutenkin hirveän persoja ruualle. Toisaalta plussana voi sanoa, että ruoka kelpaa kun taas rotuotukset helpommin nirsoilevat.

Turkissa oli kova hoitaminen, mutta muuten tosi mukava ja rauhallinen kissa, ei koskaan purrut eikä raapinut.



Ei kyseinen uros kyllä toisaalta ollut mikään sylikisukaan, ei viihtynyt sylissä sitten yhtään. Lähelle saattoi kyllä tulla nukkumaan ja istuskelemaan, mutta näytti aina hiukkasen loukkaantuneelta, kun häntä yritin sylitellä, ja lähti siitä pian pois :)