Vauvalle kallonmurtuma kaatumisesta

Näin hus on linjannut. Syystä, että murtumaa ei yleensä tule.

No meille tuli murtuma (ei normikaatuminen, vaan kaatui tätinsä sylissä ja käsi meni poikki). Epäily on pahoinpitelystä. En tätä tajunnut ollenkaan aluksi, mutta näin tosiaan tapahtui. Siitä selvittiin kyllä: asiallisesti selittämällä tilanne uudestaan ja uudestaan, suostumalla tutkimuksiin. Haastattelut teki lääkärit x2, sosiaalityöntekijä ja sairaanhoitaja x2 eli viisi kertaa. Vasta kolmannella kertaa tajusin, mitä tapahtuu. Ja neljäs oli sosiaalityöntekijän arviointi.

Otti kunnian päälle kovasti, mutta pyrin ajattelemaan koko ajan oman lapseni ja pahoinpitelyn kohteeksi joutuvien toisten lasten etua. Ja säilyttää malttini.

Niitä pahoinpitelyjä ei todellakaan epäillä helposti.

Meidän lapsi on aina ollut motorisesti aktiivinen mutta kömpelö. Nnousi seisomaan 4-kuukauden vanhana ja alkoi kiipeillä 5-kk vanhana. Kuitenkin sählää ja kaatuilee seim pyörällä aika usein vieläkin, vaikka on jo 13. Noin puolivuotiaasta noin 11-vuotiaaksi hän oli koko ajan eriväirisillä mustelmilla ja asfaltti-ihottumalla, jotka olivat näkyvissä esimerkiksi normaaleissa neuvolatarkastuksissa, ja muiden asioiden kuten nuhan takia lääkärissä käydessä. Jotkut ruhjeet jäivät niin pitkäikäisiksi ja kipeiksi, että oli käytävä lääkärilläkin näytämässä - esimerkiksi rintalastaan kaatuessa osunut polkupyöräntanko, joka aiheutti hengenahdistusta pari viikkoa. Silläkin kertaa kun poika otti paidan pois, sen versinaisen näytettävänä olevan mustelman lisäksi oli näkyvissä useita muita eri-ikäisiä mustelmia jaloissa, lonkissa ja jopa kyljessä ,jossa nyt luulisi vähemmän herkästi mitään tulevan.

Koskaan meitä ei kuitenkaan ole epäilty mistään. Tuolla rintalastakerrallakin lääkäri vain totesi lapselle, että "nämä taitavat olla jo jotain vanhempaa perua". Näin siitä huolimatta, että kunnallisen terveydenhuollon papereissa varmaan luki myös, että itse asiassa olimme tuohon aikaan saamassa apua myös lapsen käytösongelmiin ja joku varmaan olisi voinut tulita että kas, asiat varmaan liittyvät yhteen.

Se on nimittäin niin, että ne tavanomaiset tapaturmamurtumat ja ruhjeet ovat erilaisia ja tulevat eri paikkoihin kuin pahoinpitelyvammat ja ruhjeeet. Ne erottaa kyllä. Tavallisen ihmisen ei tarvitse pelätä.

Niitä pahoinpitelyjä ei todellakaan epäillä helposti.

Meidän lapsi on aina ollut motorisesti aktiivinen mutta kömpelö. Nnousi seisomaan 4-kuukauden vanhana ja alkoi kiipeillä 5-kk vanhana. Kuitenkin sählää ja kaatuilee seim pyörällä aika usein vieläkin, vaikka on jo 13. Noin puolivuotiaasta noin 11-vuotiaaksi hän oli koko ajan eriväirisillä mustelmilla ja asfaltti-ihottumalla, jotka olivat näkyvissä esimerkiksi normaaleissa neuvolatarkastuksissa, ja muiden asioiden kuten nuhan takia lääkärissä käydessä. Jotkut ruhjeet jäivät niin pitkäikäisiksi ja kipeiksi, että oli käytävä lääkärilläkin näytämässä - esimerkiksi rintalastaan kaatuessa osunut polkupyöräntanko, joka aiheutti hengenahdistusta pari viikkoa. Silläkin kertaa kun poika otti paidan pois, sen versinaisen näytettävänä olevan mustelman lisäksi oli näkyvissä useita muita eri-ikäisiä mustelmia jaloissa, lonkissa ja jopa kyljessä ,jossa nyt luulisi vähemmän herkästi mitään tulevan.

Koskaan meitä ei kuitenkaan ole epäilty mistään. Tuolla rintalastakerrallakin lääkäri vain totesi lapselle, että "nämä taitavat olla jo jotain vanhempaa perua". Näin siitä huolimatta, että kunnallisen terveydenhuollon papereissa varmaan luki myös, että itse asiassa olimme tuohon aikaan saamassa apua myös lapsen käytösongelmiin ja joku varmaan olisi voinut tulita että kas, asiat varmaan liittyvät yhteen.

Se on nimittäin niin, että ne tavanomaiset tapaturmamurtumat ja ruhjeet ovat erilaisia ja tulevat eri paikkoihin kuin pahoinpitelyvammat ja ruhjeeet. Ne erottaa kyllä. Tavallisen ihmisen ei tarvitse pelätä.

ja mieti valmiiksi hyvä syy miksi et pientä vienyt aikaisemmin tarkastettavaksi. Jos siihen on tullut murtuma ja vasta nyt viet lääkäriin, niin asetat kyllä itsesi hieman outoon valoon... Meillä 8kk ikäinen kaatui ja löi päänsä metalliseen pöydänjalkaan; päähän jäi ohimoon jälki ja muhkea kuhmu. Käytiin tuoreeltaan näyttämässä lääkärille, joka kyseli todella tarkasti miten pää oli kolahtanut - tietysti ensi sijaisesti arvioidakseen perusteellisemman tarkastuksen tarpeen mutta varmasti myös siksi, että halusi arvioida pahoinpitelyn mahdollisuutta. Minulle ei itse asiassa tullut edes mieleen pahoinpitelyn arviointi mutta kun seuraavan kerran menimme neuvolaan, kysyi terveydenhoitaja onko kuhmu hävinnyt ja onko vastaavia päässyt sattumaan. En siis itse ehtinyt kertomaan tuosta tapaturmasta vaan jostakin muualta hän oli tiedon saanut... Minusta tuntui kamalalta - jo ihan sattuneenkin takia - että en edes kysynyt mistä/miten tapaturma oli hänen tietoonsa tullut.

neuvolantäti on sen tietoonsa saanut. Eli kun olette lääkärissä käyneet on lääkäri sanellut tekstin käynnistä ja se on kirjattu lapsesi papereihin, neuvolan täti on sen sieltä lukenut. Kuten ap:n tapauksessa pitäisi potilastietojärjestelmästä näkyä, että hän on terveyskeskukseen soittanut silloin kun lapsi kaatui, puhelimeen vastanneen hoitajan kuuluu se kirjata papereihin, kuten hänen kuuluu kirjata myös se, että tarvetta lääkäriin ei ole ja hän on neuvonut äitiä tarkkailemaan lasta kotona.

Ymmärrän kyllä, että nämä pahoinpitely epäilyt ja kyselyt tuntuvat ikäviltä ja jopa ärsyttävät, mutta toisaalta eikö ole hyvä asia, että näin tehdään, jotta ne oikeasti lapsiaan pahoinpitelevät jäävät kiinni? Kyllä ammattilaiset huomaavat puhuuko vanhemmat totta esim. vamman laadusta, paikasta, jos kertomuksessa on aukkoja tai isä ja äiti kertoo eri tarinan tms. tai jos lapsi jatkuvasti kaatuilee. Näitäkin toki on, jotka ihan oikeasti jatkuvasti joutuvat onnettomuuksiin, mutta myös lapsen käytös kertoo lääkärille/ hoitajille aika paljon (luottaako äitiinsä, hymyileekö... riippuen lapsen iästä)

Tyttö muksahti 3-vuotiaana sängyltä ja löi otsansa suoraan puisten nukenvaunujen kulmaan.

Kohtaan tuli tietenkin iso mustelma ja kuhmu. Vasta kun kuhmu oli laskenut niin huomasin, että otsassa on terävä "luupatti".



Soitin hädissäni neuvolaan ja kerroin epäileväni kallonmurtumaa. Terkka rauhoitteli minua ja sanoi, ettei mahdollisella murtumalla ole tässä vaiheessa enää merkitystä. Jos siitä olisi seurannut jotain, niin oireet olisivat jo parissa viikossa ilmenneet.



Olen kyllä kuullut muualtakin, ettei kallon murtuminen sinänsä kerro tilanteen vakavuudesta mitään. Se voi olla vaaraton tai vaarallinen.



Jossain vaiheessa tytön otsasta hävisi se patti, joten se saattoi kyllä olla ihan kovettunutta kudostakin.

Kysyisinkin nyt, että tietääkö joku, voidaanko sille kallon luutumiselle enää tässä vaiheessa tehdä jotain lääkärissä? Vai onko vain turha reissu ja saan ainoastaan sossut kotikäynnille? ap

[/quote]

ei enää mitään voi, mutta jos olet huolissasi esim onko aivoille tapahtunut jotain niin lääkärissä toki kannattaa käydä, toisaalta aivovamma varmaan jollain lailla näkyisi? Kyllä siellä terv. keskuksessa pitää olla tekstiä siitä, että olet soittanut silloin kun lapsesi kaatui ja hoitaja on ollut sitä mieltä, että ei tarvitse käydä näyttämässä.

juuri niihin aikoihin, kun aloitti uudessa päiväkodissa. Milloin oli leuka mustelmilla (kaatui portaissa), milloin huuli verissä ja turvoksissa (putosi vessanpöntöltä naamalleen) ja mitä milloinkin.



Päiväkodissa tietysti kysyttiin joka kerta, mitä lapselle on sattunut. Ajattelivat tietysti minun olevan joku väkivaltainen hullu. Onneksi lapsi oli jo sen verran iso, että osasi kertoa asiat itsekin.

Kaikki näistä tapauksista ei toki ole sattunut silloin 13 vuotta sitten kun lapsi on ollut vauva, vaan niitä tuli kerta toisensa perään aina noin 12-vuotiaaksi asti eikä siitä ole kuin vuosi.

Ja joo, se 4 kuukautta seisominen on toki aika aikaisin, mutta ihan tosi juttu, eikä se nyt NIIN poikkeuksellista edes ole. Mainittakoon, että lapsi ei koskaan kontannut, vaan siirtyi ryömimisen harjoittelusta suoraan kiipeilyyn.

Niitä pahoinpitelyjä ei todellakaan epäillä helposti.

Meidän lapsi on aina ollut motorisesti aktiivinen mutta kömpelö. Nnousi seisomaan 4-kuukauden vanhana ja alkoi kiipeillä 5-kk vanhana. Kuitenkin sählää ja kaatuilee seim pyörällä aika usein vieläkin, vaikka on jo 13. Noin puolivuotiaasta noin 11-vuotiaaksi hän oli koko ajan eriväirisillä mustelmilla ja asfaltti-ihottumalla, jotka olivat näkyvissä esimerkiksi normaaleissa neuvolatarkastuksissa, ja muiden asioiden kuten nuhan takia lääkärissä käydessä. Jotkut ruhjeet jäivät niin pitkäikäisiksi ja kipeiksi, että oli käytävä lääkärilläkin näytämässä - esimerkiksi rintalastaan kaatuessa osunut polkupyöräntanko, joka aiheutti hengenahdistusta pari viikkoa. Silläkin kertaa kun poika otti paidan pois, sen versinaisen näytettävänä olevan mustelman lisäksi oli näkyvissä useita muita eri-ikäisiä mustelmia jaloissa, lonkissa ja jopa kyljessä ,jossa nyt luulisi vähemmän herkästi mitään tulevan.

Koskaan meitä ei kuitenkaan ole epäilty mistään. Tuolla rintalastakerrallakin lääkäri vain totesi lapselle, että "nämä taitavat olla jo jotain vanhempaa perua". Näin siitä huolimatta, että kunnallisen terveydenhuollon papereissa varmaan luki myös, että itse asiassa olimme tuohon aikaan saamassa apua myös lapsen käytösongelmiin ja joku varmaan olisi voinut tulita että kas, asiat varmaan liittyvät yhteen.

Se on nimittäin niin, että ne tavanomaiset tapaturmamurtumat ja ruhjeet ovat erilaisia ja tulevat eri paikkoihin kuin pahoinpitelyvammat ja ruhjeeet. Ne erottaa kyllä. Tavallisen ihmisen ei tarvitse pelätä.

sai kuhmuja kaiken aikaan opetellessaan kävelemään.

Poskessa oli kestomustelma kuukausia, kun aina löi saman posken ja mustelma nousi uudestaan esiin.



Otsassa myös jälki, jota en kyllä muista missä yhteydessä tuli, mutta näkyy lommona ei pattina, niinkuin otsassa olisi pienni arpi. Saa nähdä häipyykö se jälki kasvaessa pois vai ei.

lapsen lääkärille viemistä, kyllä ne todelliset pahoinpitelijät erottuu ja vaikka joutuisi tarkempaan syyniin niin ei kai siinäkään sinänsä mitään pelättävää ole kun on puhdas omatunto? Tilanne tietysti on kiusallinen ja aivan kauhea mutta juuri niin kuin joku kirjoitti: täytyy vaan ajatella että ammattilaiset ajattelevat lapsesi parasta ja vielä enemmän pitää ajatella niitä pieniä joita todella pahoinpidellään, että hyvä että on tällainen systeemi. Eikä varmaan ihan pienistä ruhjeista joudu pahoinpitely epäilyyn? Kyllä ne ammattilaiset tietää, että lapset kaatuilee ja vammat tosiaan on erilaisia kuin pahoinpitelyssä.



Tämäkin tietysti riippuu hoitajista/lääkäreistä, niissäkin on eroja ja toiset epäilee herkemmin kuin toiset ja siinäkin varmasti on eroja että miten paljon on pahoinpitelyvammoja nähnyt. Tosin se opetetaan jo opiskeluvaiheessa että millaiset vammat syntyy pahoinpitelystä ja millaiset kaatumisesta.

Murtuma alle 1-vuotiaalla on niin harvinainen että todellakin joudutte pahoinpitelyepäilytutkimukisiin. Ärsyttää nää "kyllä terkka ymmärsi meijän mustelmia". Kyllä ymmärtää joo, mutta murtumatapauksissa on ihan eri linja. Itse tutkimukset läpi käyneenä voin kertoa että oli äärimmäisen nöyryyttävää ja hirveää. Silloin lapsi tutkitaan sairaalaolosuhteissa ja lisäksi tehdään ls-ilmoitus. Meille tuli puhtaat paperit eikä ls-ilmoitus vaikuttanut mihkään koska kerran oli todistettu ettei pahoinpitelyä ole tapahtunut.

Siis oikeesti?? Mä en kyl ensimmäisenä pelkää jotain pahoinpitelyepäilyjä, jos vien lapseni lääkäriin jonkun asian vuoksi. Ihan pikkuasioista ei tuu vietyä päivystykseen. Senkun tutkivat pahoinpitelyä, jos haluavat. Tärkeintä on, että se lapsi saa apua ja asia todetaan vaarattomaksi. Ja jos ne ei älyä, että tietynikäset nyt vaan teloo ittensä, niin saapahan ne sossuntädit kahville tulla. :) Mutta luulis, että niillä on tarpeeksi kiireitä muutenki, ettei ihan helpolla tule oven taakse kolkuttelemaan (vaikka ois aihettakin, mikäli uutisia on uskominen..).

meidän poika kaatoi syöttötuolin keittiön lattialle 6-7kk ikäisenä,helvetillinen huuto seurasi tietenkin,poika autoon ja lääkäriin samantien,siellä meitä seisotettiin odottamassa 2.5h ja sittenkin päästiin lääkärille vasta kun kävin oikeasti tiukasti sanomassa asiasta ilmoittautumistiskillä,lääkäri katsoi lampulla silmiin kokeili vähän päätä ja antoi meille AIKUISILLE tarkoitetun aivotärähdyspotilaan hoito paperin?? siinä kohtaa meinasi oikeasti palaa hihat,seuraavana yönä ei paljon uskaltanut nukkua,mutta ei pojalle onneksi sattunut mitään vakavampaa.

poika sai 2kk ikäisenä kovan räkätaudin,oli siis todella räkäinen,kävimme hoitajalla aamuin illoin imettämässä räkää pois ja muutaman kerran hoitaja kävi kotona,lisäksi lapsella oli paljon vatsa vaivoja,syöttää piti 3h välein ja aina piti saada menemään tietty määrä tissiä ja lisäravinnekorviketta lisäksi,poika oli käytetty räkäimussa illalla ja silti oli tosi tukkoinen joten veimme pojan sairaalaan vielä,oltiin todella väsyneitä,osastolla hoitaja vaihtoi pojalle sairaalan vaatteet ja laittoi valvonta laitteiden johdot kiinni,kytki monitoreihin ja samalla mun mielestä hieman turhan tarkkaan pyöritteli ja tutki sitä?? silloin tuli vaan jotenkin olo että ihan kuin olisimme sen mielestä huonosti pitäneet/hoitaneet poikaa??? tunsin itseni kyllä onnettomaksi ja avuttomaksi vai johtuiko se vain väsymyksestä??

sen jälkeen kyllä opin tunkemaan apteekin räkäimuvehkeenputken riittävän syvälle sinne nokkaan ja oikein kunnon imut,huuti poika miten paljon sitten ikinä,hieman auttoi sairaalasta saatu notkea kumiletkun pätkä minkä laittoi tuon aika kovan imuputken päähän,parhaimmillaan aamulla tuli räkää melkein lääkemitallinen.

Siltä varalta, että joku joskus kaivaa tämän ketjun tietoa etsiessään, päivitän vähän tilannetta.



Eli kaatumisesta on nyt jo yli puoli vuotta. Metallitangon muotoinen lommo on tasoittunut ja selkeä pienempi osumakohdan alapuolelle kasvanut pattikin on tasoittunut. Tähänkin meni kuukausia. Kuitenkin se puoli otsaa, johon osui, on selkeästi edelleen koholla eli siinä tuntuu tasainen kohouma ja silmämääräisestikin huomaa eron toiseen puoleen. Saa nähdä, tasoittuuko ikinä.



ap

sais herkemminkin epäillä! Meidän poika pienempänä laukkasi koko ajan päivystyksessä, välillä tikkiä naamaan, kyynärluuta paikalleen ym. Siis tikejäkin laitettiin lyhyessä ajassa 3 kertaa. Kerroin yhdenkin jutun, että laitoin pojan huoneeseensa kiukuttelemaan, tuuppasin sisälle ja poika kaatui parkkitalon päälle (huono tuuri) ja löi silmäkulmansa. Ei ne siitäkään mitään sanonut.

No me ei lasta pahoinpidellä, mutta tuli vaan mieleen, että entä jos oltais pahoinpidelty, niin eipä kukaan olis siihen puuttunut sairalassa. Samaan aikaan pikkuvelikin vietiin palaneesta kädestä sairaalaan. Aika pieneen aikaan noi kaikki mahtui. Voisivat ehkä tutkailla tarkemmin.

Joku sanoi, että soitto olisi kirjattu potilastietojärjestelmään.



Soittiko ap päivystykseen vastaanottoon vai hoitajalle, terkkarille tai sairaanhoitajalle? Jos vain vastaanottoon, jossa toki puhelimessa on vähintään perus/lähihoitaja ja päivystyksessä sairaanhoitaja, sitä ei kirjata mihinkään. '

Ainoastaan, jos on soittanut s-hoitajalle tai th:lle.



Kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä ja viedä lapsi lääkäriin ja pyytää rtg-kuva. Kerrot, mitä tapahtui ja että soitit ja sinulle sanottiin näin. Mutta olet huolissasi jne.



Nykymaailma on täysin erilainen kuin se 13 vuoden takainen tai sitä vanhempi maailma,jossa lasten vammat yleensä olivat oikeasti tapaturman, kolhinna, kaatumisen yms. takia. En tiedä miksi nykyään reagoidaan niin, että se on jo ylireagointia. Onko näitä enemmän, oikeasti, vai onko ne pahoinpidellyt lapset kasvaneet aikuiseksi?



Oma lapseni ajoi fillarilla betoniseinään ja vein päivystykseen, koska suun alueen vamma oli iso ja kipeä, tarkistutin tilanteen. Ajattelin, että jos jotain epäilevät, kyselevät kyllä lapselta mitä tapahtui. Eivät epäilleet.



Toinen tapaus: teini sai oven naamalleen ja hammas alkoi helua. Ison kaupungin hammaslääkäri ei uskonut isän kertomusta, sanoi että asia kysytään lapselta ja tarkistetaan. Isä ajatteli huvittuneena, että senkus kysytte, tapahtuneelle oli koko nuorisotilan todistajat.

Hammashoito tapahtuikin toisella paikkakunnalla, ei tuolla isossa missä päivystys, ja siellä ei epäilty ollenkaan että tapaturma olisi tapahtunut kuten kerrottiin.

Murtuma alle 1-vuotiaalla on niin harvinainen että todellakin joudutte pahoinpitelyepäilytutkimukisiin. Ärsyttää nää "kyllä terkka ymmärsi meijän mustelmia". Kyllä ymmärtää joo, mutta murtumatapauksissa on ihan eri linja. Itse tutkimukset läpi käyneenä voin kertoa että oli äärimmäisen nöyryyttävää ja hirveää. Silloin lapsi tutkitaan sairaalaolosuhteissa ja lisäksi tehdään ls-ilmoitus. Meille tuli puhtaat paperit eikä ls-ilmoitus vaikuttanut mihkään koska kerran oli todistettu ettei pahoinpitelyä ole tapahtunut.

... että lastensuojeluilmoitus ei vanhene koskaan? Ei teille tullut "puhtaita papereita", vaan todettiin, että tuon tapauksen johdosta ei ole aihetta lastensuojelullisiin jatkotoimenpiteisiin tai lastansuojelun tarpeeseen.

Jos joskus jotain tulee, toinen tapaturma, jota selvitellään tai joku muu ilmoitus, ihan mistä asiasta tahansa, tuo vanha ilmoitus nostetaan esiin ja se on ihan yhtä tuore, ihan yhtä käsittelemätön ja uusi, kuin silloin kun se tapahtui.

seuraava kontakti voi olla, kun lapsi on 7 v tai 15 v, tai milloin vain, on tuo vanha tapahtuma ihan yhtä uusi.

Meidän kohdalla on tällä paikkakunnalla jo toinen ilmoitus. Sossu sanoi, että kun meistä on aikaisemminkin tehty ilmoitus, jonka mukaan pahoinpitelen lapsiani. Se ilmoitus silloin aikoinaan käytiin läpi ja selvitettiin ja saimme "puhtaat paperit" ja sossut totesivat, että se on epämääräinen ja aiheeton ym.

Mutta nyt on eri sossut kuin tuolloin ja uusi ilmoitus, jonka mukaan pahoinpitelen lapsiani. Ja ei, en todellakaan pahoinpitele lapsiani eikä kumpikaan ilmoittaja ole sellaista tapahtumaa nähnyt, mutta he vain "tietävät" että näin on..

Kyllä, on todella ahdistavaa olla syytettynä teoista, johon ei pienimmissäkään määrin ikimaailmassa syyllistyisi. Selvittely kestää useamman kuukauden, kun tapaamisajat ovat kuukauden-kahden päässä toisistaan. Ikään kuin haluttaisi pitää tarkkailussa ja löysässä hirressä, että jos tulee akuuttia ilmoitusta vahvistamaan, voidaan tehdä pikainen huostaanotto.

Palasin vain päivittämään tilanteen, jos jollekulle käy vastaava tilanne ja etsii netistä kokemuksia.



Joku tuossa vielä kysyi, että kirjattiinko soittoni terveyskeskukseen. Enpä usko, sillä mielestäni multa ei kysytty nimeäkään. Soitin ajanvaraukseen kysyäkseni, onko syytä tulla näyttämään. Ja tätä vastannutta naista siis huvitti koko kysymys.



Mutta siis emme koskaan käyneet lääkärissä ja ihan hyvin tuo lapsi on voinut. Jonkinnäköinen kohouma siinä tosiaan on vielä ja mikäli hän lyö saman kohdan uudestaan, vaikka vain kaatuu lattialla, se aiheuttaa isomman itkun kuin toiselle puolelle otsaa osuminen.



Jälkiviisaana olisin vaatinut tutkimuksia lastensuojeluilmoituksen uhallakin, vaikka tuskin sille murtumalle mitään olisi tehtykään. Vielä enemmän jälkiviisaana olisin pitänyt lapseni päässä kypärää ;)



ap

Ap päivittää vanhaa keskustelua.

Nyt kyseinen vauva on jo tokaluokkalainen. Tässä välissä hän on kaatunut monta kertaa ja useimmiten sama kohta otsaa on kolahtanut. Eskari-ikäisenä hän löi kyseisen kohdan niin pahasti, että kuhmu oli golfpallon kokoinen. Todella pitkään siinä oli nähtävissä ikään kuin kuhmu, kun vertasi otsan toiseen puoleen, mutta juuri tässä hiljattain tutkailin hänen otsaansa ja aika symmetriseltä se näytti :)