Kauheeta kun mä en vaan voi sietää poikia :(

Täytyykin muistaa jälleen kerran muistuttaa poikia siitä, että miten onnellinen olen, kun saa olla työpaikkani ainoa nainen!

miehen siskoilla aivan kammottavia poikia ja samoin moni naapurissa asuva kolli vaan huutaa, rikkoo, haisee, uhoaa jne.



Kyllä ei kateeks käy poikien äitejä tai sisaria kun joutuvat moisia mölyapinoita katsomaan. Missä vaiheessa noista hirviöistä sitten kasvaa ihan mukavia miehiä...tai eihän kaikista kasvakaan, mutta ainakin joistain??

mielestä taas mitkään ei ole ärsyttävimpiä kuin tyttölapset. Ainaista marinaa, vinkumista, piipitystä, teatraaliseksi heittäytymistä. Tyytymättömyyttä kaikkeen. Olen niin tyytyväinen 2v.poikaani, jos jokin ei miellytä, saattaa tempperamentti kuohahtaa, mutta se onkin sitten siinä. Ei samaa asiaa tarvitse vatvoa ja märistä loppu päivää.

Seuraavista asioista:

- Kaikkea pitää tehdä niin hitonmoisella äänellä ja metelillä

- Itsestään pidetään melua jatkuvasti

- Kaikkea vähänkin rasittavaa kartetaan ja vollotetaan, miten se on raskasta, miksi minä, yhyy yhyy

- Aina märinä päällä jostain asiasta, yyy yyy yyy yyy

- Mitään ei voi tehdä reippaasti, kun pitää olla avuton sokea urpo

- Samalla uhotaan niin älyttömästi omista voimista, vaikka ne voimat riittää lähinnä sotkemiseen ja pahantekoon

- Oppimiseen menee jumalaton aika ja kädestä pitäen saa neuvoa ja neuvoa, hoksottimet ei vain toimi

- Urheilussakin kivointa on lähinnä uhoaminen ja telkusta katselu, jos itse pitää pelata poikaporukassa, niin itkuhan siitä tulee, yhyy yhyy yhyy, liian vaikeaa, liian raskasta

- Jatkuva tavaroiden hukkaaminen, eikä niitä löydä, vaikka nokan alla olisi

- Mitään asioita ei voi huolehtia

- Järki ei päätä pakota, kinutaan että pitää saada mennä ulos t-paidalla, vaikka olisi 5 astetta, sitten itketään kun on liian kylmä, mutta vaatetta ei voi lisätä



Siis eniten ärsyttää saamattomuus, ymmärtämättömyys, hidas oppiminen, oma-aloitteisuuden puute, takertuminen, jatkuva väninä. Ja siihen yhdistettynä raivokas uhoaminen karmealla äänellä, vaikka omat saavutukset ovat plus miinus nolla.

ja se reuhaaminen alkaa!!

Itselläni poika ja 2 tyttöä ja suurimmat väännöt on tyttöjen kanssa ja hermot menee päivittäin isomman tytön kanssa, täysin. Poika on perheen fiksu ja tunnollinen ja kunnollinen.



Ok, osa kavereistaan on kuvaamasi kaltaisia, mutta tytöllä myös pari kolme kuvaamasi kaltaista tyttökaveria niiden "helppojen" (= hiljainen ja huomamaton) lisäksi.

osan allekirjoitan mutta osa noista sun luettelemista ominaisuuksista ei kyl mitenkään liity nimenomaan poikiin.



Esimerkiksi hidas oppiminen? Miten niin poikien ominaisuus?



t. 3 pojan ja 3 tytön äiti

Tytötö on kieroja ja valehtelee, pojat rehellisempiä, ihanampia ja helpompia. Tytöt marisee ja vinkuu ja aina pitää uhota sääntöjä vastaan. Pojat tottelee kun sanotaan.



Vähän kärjistin, mutta niin teki ap:kin :)



Ollaan onnellisia siitä, että meitä on täällä erilaisia!

ei ole lapsia, mutta sen mitä kavereiden suusta olen kuullut, niin jatkuva "taistelu" menossa tyttöjen kanssa ties mistäkin asiasta. Poikien kanssa kuulemma ollut helpompaa ja suoraviivaisempaa.

Musta taas tyttölaumat ovat ärsyttäviä. Tai siis yleensähän ne ei edes pysty laumassa olemaan, koska sitten alkaa jo kiusaaminen ja piikittely ja ulos sulkeminen. Tytöillä on kimeä ääni ja ne vasta parkuvat ja ovat niin avuttomia. Oikeita draama-kuningattaria, koska heille ei ole ikinä raaskittu sanoa EI. Tytöt pälpättävät koko ajan ja mitä isommaksi he kasvavat, sitä vähemmän niitä juttuja jaksaisi kuunnella. Kun on niin kauhean draamaa ja sosiaalista koko touhu. Kuka teki sitä ja kuka teki tätä. Kälä kälä.



Ja mä myös tykkään enemmän "jätkäporukoista" kuin tyttöporukoista ja olen onnellinen, että työpaikan lisäksi myös kotona tilanne on tällainen :) Myös mieheni on iloinen esim siitä, että saa pelata jalkapalloa poikien kanssa eikä kotona ole vain prinsessoja, joiden kanssa ei ole oikein mitään mielenkiintoista aktiviteettiä yhdessä. Ja myös minä tykkään ennemmin fyysisistä ym poikien leikeistä kuin barbien pukemisesta :)

mielestä taas mitkään ei ole ärsyttävimpiä kuin tyttölapset. Ainaista marinaa, vinkumista, piipitystä, teatraaliseksi heittäytymistä. Tyytymättömyyttä kaikkeen. Olen niin tyytyväinen 2v.poikaani, jos jokin ei miellytä, saattaa tempperamentti kuohahtaa, mutta se onkin sitten siinä. Ei samaa asiaa tarvitse vatvoa ja märistä loppu päivää.

eivätkä turhasta valita. Saavat aikaan asioita, oppivat nopeasti. Urheilullisia, pärjäävät porukassa, ovat sanavalmiita. Ei kummempia ongelmia. Jaksavat fyysisesti enemmän kuin sitten POIKA, joka ei jaksa MITÄÄN, vaan vinkuu, vikisee, ei osaa mitään, ei tajua mitään, kaikki on vain yy yy yy yy miksi aina minä, vaikka kynnystä olisi jo valmiiksi laskettu niin jumalaisen alas, ettei alemmas voi enää mennä. Yääääkkss.

minulla on yksi kumpaakin sorttia ja mielestäni poika on heistä se "helpompi" luonteeltaan, sopuisa ja osin miellyttämisenhaluinen, melko rauhallinen, toimelias, osaa itse keksiä tekemistä. Tyttö on oikea draamakuningatar, kamala huuto jos ei kaikki mene kuten hän on suunnitellut, on myös taipuvainen manipulointiin ja kieroiluun esim veljensä kustannuksella, isäänsä pyörittää miten päin vain. Ja tässä on siis kyse päiväkoti-ikäisistä lapsista. Olen kyllä onnellinen että olen saanut lapsia kumpaakin sukupuolta niin ei tarvitse päteä että se toinen sukupuoli on absoluuttisesti parempi/huonompi. Eiköhän nämä ole yksilökysymyksiä.

osan allekirjoitan mutta osa noista sun luettelemista ominaisuuksista ei kyl mitenkään liity nimenomaan poikiin.

Esimerkiksi hidas oppiminen? Miten niin poikien ominaisuus?

t. 3 pojan ja 3 tytön äiti

eivät millään tahdo oppia lukemaan, eivätkä kirjoittamaan. Eivät opi viikonpäiviä, eivätkä värejä, ovat ihan pihalla koko ajan. Eivät osaa noudattaa ohjeita. Eivät osaa noudattaa kirjallisiakaan ohjeita, tai niitä kaikkein vähiten. Eivät muista sääntöjä ja vaikka muistaisivat, eivät välitä.

Sitten on ehkä yksi tai kaksi intohimon kohdetta, jossa taidot huipussaan, mutta kaikessa muussa ollaan nuijia. Eikä kyse edes erityislapsista.

Huojentavaa sinänsä, että maailmassa on ilmeisesti vähän suuremmallakin älyllä varustettuja poikalapsia. Olenkin ihmetellyt, miten noista hyödyttömistä ja koko ajan itkevistä rääpäleistä voi tulla päteviä aikuisia miehiä. No eipä kaikista tietysti tulekaan.

Tytötö on kieroja ja valehtelee, pojat rehellisempiä, ihanampia ja helpompia. Tytöt marisee ja vinkuu ja aina pitää uhota sääntöjä vastaan. Pojat tottelee kun sanotaan.

Vähän kärjistin, mutta niin teki ap:kin :)

Ollaan onnellisia siitä, että meitä on täällä erilaisia!

Meillä poika on kiero ja vlehtelee :D. sekä marisee ja vinkuu ja uhoo sääntöjä vastaan. TRyttö taas tottelee...Summasummarum, eiköhän nuo ole lähinnä persoonallisuuspiirteitä eikä mitenkään sukupuoleen liittyviä ominaisuuksia :D

mua on aina ärsyttänyt se kieroiltu ja vinkuminen, niin kauan kun muistan.

inttäminen, itkeminen ja draaman elkeet alkaa heti. Sitten pitää uhota ja valehdella, tytöt ovat vain että okei. Ja kestävät jotain kritiikkiäkin.

Musta taas tyttölaumat ovat ärsyttäviä. Tai siis yleensähän ne ei edes pysty laumassa olemaan, koska sitten alkaa jo kiusaaminen ja piikittely ja ulos sulkeminen. Tytöillä on kimeä ääni ja ne vasta parkuvat ja ovat niin avuttomia. Oikeita draama-kuningattaria, koska heille ei ole ikinä raaskittu sanoa EI. Tytöt pälpättävät koko ajan ja mitä isommaksi he kasvavat, sitä vähemmän niitä juttuja jaksaisi kuunnella. Kun on niin kauhean draamaa ja sosiaalista koko touhu. Kuka teki sitä ja kuka teki tätä. Kälä kälä.

Ja mä myös tykkään enemmän "jätkäporukoista" kuin tyttöporukoista ja olen onnellinen, että työpaikan lisäksi myös kotona tilanne on tällainen :) Myös mieheni on iloinen esim siitä, että saa pelata jalkapalloa poikien kanssa eikä kotona ole vain prinsessoja, joiden kanssa ei ole oikein mitään mielenkiintoista aktiviteettiä yhdessä. Ja myös minä tykkään ennemmin fyysisistä ym poikien leikeistä kuin barbien pukemisesta :)

Aika yleistämistä!

Mulla on viisi poikaa,kaikki pärjäävät koulussa ka 9 paremmalla puolella,yhtään jälki-istuntoa ei ole ollut. No,pari pienintä ei vielä kolussa,mutta kilttejä ja osaavia hekin. Nojoo,valittavat kyllä,et en mä jaksa tehdä tota ja tota,mut tytötkö sit muka ei valita? Eiköhän kuulu ainakin murkkuikään.

Pojillani on pari tyttöä kaverina ja voi taivas sitä kieroilua,pienempien halveksimista,selän takana puhumista,älytöntä kovaäänistä kikatusta jne. Ja sotkua on kyllä tyttöjen jäljiltäkin,kaikki tavarat otetaan kaapista ja aloitetaan joku leikki ja siihen se sit jääkin. Pojat pelaavat ulkona palloa,ajavat radio-ohjattavilla,eivät tarvitse niin paljoa pientä sälää leikkeihinsä.

Huvittavaa myös ap:n kommentti,että pojat eivät laita vaatetta tarpeeksi,meidän koulussa kyllä tytöt hytisevät hienoissa hepenissään poikien touhutessa reippaasti kunnon ulkovaatteissa.

Ei niin etten haluaisi myös tyttöä,mutta ei pojissakaan todellakaan mitään vikaa ole. Luonteesta ja kasvatuksesta kaikki on kiinni,olivat sitten tyttöjä tai poikia!

nytpä olenkin tutustunut poikalapsiin ja silmäni on avautuneet ;)))



mulla siis kaksi tyttöä

nyt nuorempi leikkii lähinnä poikien kanssa ja olen siten tutustunut poikiin

ja voi miten suoraselkäisiä ovat, ei piipitystä, ei ulvomista, pidetään sana, ei kieroilla, ei heitetä porukasta vaikka toinen poikaikin liittyy seuraan eli osataan olla jopa kolmen porukassa,

aivan ihania, olen täysin yllättynyt





tytöt kieroilee, kiusaa, seura kelpaa kun ei muta ole, kun toinen tyttö tulee joukkoon yks heitetään ulos kolmistaa ei voi olla !!! jne jne

Kahden pojan (3 ja 7 v) äitinä tunnistan tuon metelin, jatkuvan taistelun ja kilpailun ja muun meuhaamisen. Tämä on selvästi huomattavampaa kuin tuttvapiirin tyttöperheissä (vaikka villejä tyttöjä ja rauhallisia poikia löytyykin)



Loput kuvauksesta menee enemmän persoonan piikkiin (meillä muuten vanhempi oppi lukemaan 4-vuotiaana ja muitankin alueita on, joissa on ikäisiään edellä). Nuorempi taas on enemmän hellyydenkipeä ja takertuva, vanhempi lähtee vaikka vieraiden mukaan ja kertoo niille elämäntarinansa matkalla.



No, lievä draama kotihommien osalta on kyllä tuttua. En tiedä onko tyttöperheissäkin.

ehkä se, että ne säilyy aikuisuuteen saakka!