Kertokaa esimerkkejä, miten turvallinen kiintymyssuhde ilmenee lapsella?

Kaksi ääripäätä tulee minulle mieleen. Eli vanhempaansa karttava lapsi; ei katso silmiin; välttelee; on valmis hyppäämään kenen vieraan syliin tahansa, ei ujostele täysin vieraita ihmisiä; ei ota hoitajaansa mitään kontaktia; eristäytyvä; nurkkaan vetäytyvä. Tällainen kertoo aina jostain pahasta.



Toinen ääripää on liian takertuva lapsi; ei uskalla mihinkään mennä; takertuu; pelkää kaikkea ja kaikkia. Tämä voi olla myös normaalin ja herkän lapsen käyttäytymistä, ei siis kerro välttämättä kaltoinkohtelusta.

lapsen olo on turvallinen, uskaltaa vanhemmalle kiukutella ja näyttää huonojakin puoliaan. Toisaalta, turvalliseksi olonsa tuntevan lapsen ei tarvitse koko ajan kapinoida ja yrittää rikkoa rajoja, olla siis "häirikkö".

Turvallisesti kiintynyt suhtautuu vieraaseen aluksi varauksellisesti, ehkä protestoi jäämistä, mutta leppyy kohtuullisen nopeasti ja viihtyy hoidossa.



Häiriötä voi epäillä, jos lapsi ei reagoi vieraaseen mitenkään, vaan jatkaa täysin hyväntuulisena, tai jos ei rauhoitu vieraan hoidossa ollenkaan.



Tietenkin on yksilöllisiä luonne-eroja, ja varmaan ammattilaisen kannattaa tuota enemmän tutkailla kuin amatöörin.