Lue keskustelun säännöt.
Mikähän mua vaivaa, mä oon ihan järkyttävän hermoheikko nykyään
19.04.2011 |
Hermostun ja stressaannun suht pienistäkin (?) asioista niin että syke nousee ja vituttaa ja tuntuu ettei jaksa!
En tiedä miten tätä kuvaisi.. jotenkin siis vaikka tällaiset tilanteet saavat mut hermostumaan todella paljon: tänään lähdin lapsen kanssa asioille. Ärsytti kun jouduin kantamaan pari isoa kassia jotka olivat painavia, lisäksi lapsi meinasi karkailla pihalla matkalla autolle niin, että jouduin niiden painavien kassien kanssa juoksemaan perässä ja yrittää jotenkin saada käsiä ja voimia riittämään ja ohjata lasta autolle päin.
Sitten lastasin kassit autoon, ja lapsen. Ärsytti taas, kun meillä ei ole takaovia, ja jouduin kumarassa asennossa, pienessä tilassa nostamaan lapsen takapenkin turvaistuimeen, ja sitten mulla jäikin sormi väliin ja lisäksi löin pääni autoon ja likasin housuni auton kylkeen. Lisäksi mulla oli liikaa vaatetta päällä ja olin ihan hikinen. Kaikki nämä ärsytti ihan sikana. Siis niin paljon, että kiristelin hampaitani ja jos joku olisi tuonut nyrkkeilysäkin, olisin paukuttanut sitä varmaan ihan täysillä purkaakseni vitutustani.
Sitten jouduin vielä ravaamaan takaisin ajettuani jonkin matkaa, koska unohdin avaimet.. ja juostessani portaita taas hikipäässä vitutti lisää.
Sitten vitutti siellä asioidessa kun jouduin taas tekemään ylimääräisiä lenkkejä kun asiat eivät menneet putkeen. Ja venkslaamaan mukulaa sinne takapenkin turvaistuimeen ja pois, ja taas turvaistuimeen ja pois...
Sitten kun tulin kotiin, tuli yllätysvieraita, ja ärsytti sekin sikana että tuntui että on koko päivän juossut pää kolmantena jalkana ja nyt piti kiireesti ryhtyä siivoamaan pöytää ja keittämään kahvia.
Sitten siivosin ja lapsi teki tuhojaan sillä aikaa, eikä uskonut mitään, ja koko ajan sai aloittaa siivousta uudestaan, kun joku oli jotain jo sotkenut, repinyt paperia suikaleiksi tai levittänyt lehdet ja valokuvat albumista yms.
Äsken paloi sitten pinna (varmaan katkesi kamelin selkä) kun lapsi pomppi sohvan käsinojalla ja onnistui samalla potkaisemaan erään kukkani lattialle niin että ruukku särkyi ja kukasta katkesi TAAS oksa. (lapsi on jo 2 kertaa aiemminkin pomppinut siinä käsinojalla tiputtaen kukan, ja joka hemmetin kerta siitä olen lujasti komentanut että siinä käsinojalla EI OLLA)
paloi pinna niin että otin lasta ranteista kiinni ja puristin lujaa ja kirosin täysillä hänen naamansa edessä. Sen jälkeen vielä läppäsin häntä reidelle niin, että sormenjälkeni näkyi ihollaan hetken verran :(
(lapsi kyllä alkoi itkemään, mutta ihmettelin kun itki vain ihan pienen hetken verran ja sitten alkoi heti tekemään jotain muuta.. onneksi?)
Ei tää voi olla normaalia, mä oon jotenkin hemmetin hermoheikko nykyään! Tälle päivälle osui paljon pieniä vastoinkäymisiä, mutta ei tää voi olla normaalia että mä näin hikeennyn tällaisista? Siis tunnen oikein fyysisiä oireita ja sydän hakkaa ja vituttaa niin että kuvittelen mielessäni kuinka tekisi mieli hakata nyrkkiä seinään tai hajoittaa jotakin.
Ja siis olen kuitenkin muuten ihan normaali, fiksu, rauhallinen (!) perheenäiti.
Paitsi mikä mua nyt vaivaa?
Kommentit (29)
itse tunnistan itsessäni samoja piirteitä jos en saa olla ajoittain ihan yksin.
ja ei eilenkään eikä pariin tulevaankaan päivään, koska mies on töissä "putkeen" nämä tulevat päivät.
Toi on kyllä ihan totta, mä TARVITSISIN omaa aikaa, ja tuntuu että mä tarvisin sitä ehkä normaalia enemmänkin. Mua stressaa kun joudun olemaan lapsen kanssa koko ajan (ja varsinkin kun joutuu juoksemaan perässä ja vahtimaan ja kieltämään koko ajan) ja siinä samalla yrittää siivota ja hoitaa asioita ja tehdä ruoat ja viihdyttää vieraat jne jne. PUUUH.
Voi kunpa saisin olla viikon IHAN YKSIN, näkemättä KETÄÄN ihmistä, juoksematta kenenkään perässä, korjaamatta kenenkään jälkiä.. Ehkä joskus eläkkeellä, voi hitto...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että olet väsynyt tai uupunut. Ota yhteyttä neuvolaan ja juttele siellä!
Kuulostaa siltä, että olet väsynyt tai uupunut. Ota yhteyttä neuvolaan ja juttele siellä!
ainakin tähän saakka.
Mitä tuohon neuvolassa jutteluun tulee, en näe siinä oikeastaan mitään hyötyä. Ei mulle kuitenkaan sieltä lapsenvahtia anneta, ja toisaalta tiedän että mua stressais lisää sitten sellainen kyttääminen ja kysely "mitenkäs teillä nyt jaksellaan?"
Kyllä tää taas tästä, tänäänkin on jo parempi päivä ja olen jotenkin levänneempi. Ehkä mielen purkaminen tänne teille eilen illalla auttoi asiaa :)
ap
Kuulosti meinaan niin tutulta. En osaa auttaa sua enempää, mutta et ole ainut. Mä olen välillä ihan samanlainen. Ja parin sekunnin päästä saatan taas olla oma iloinen itseni. Huh heijakkaa.
meillä on villi 4vee ja luulin jo hänen uhmaiän loppuneen kunnes se palasi kahta kauheampana..
..karkailua, irvistelyä, lällätystä, ruualla pelleilyä, tottelemattomuutta, ym ym.
nykyään oon niin lopussa aina iltaisin, etten aina jaksa edes lapsen hampaita pestä, tyrkkään vaan sen sänkyyn, että pääsen itse sohvalle rentoutumaan.
joten ymmärrän kyllä ap sua.
olen minäkin välillä kovakourainen lasta kohtaan, kun mikään ei tehoa, ja oma pinna on jo valmiiksi kireällä kun tietää että kaikki käskyt ja pyyynnöt on kuitenkin turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkkää itsellesi omaa aikaa. Nuo oireet kuulostaa siltä että olet laiminlyönyt itsesi täysin. Järjestä itsellesi vapaata joka viikko jokunen tunti.
...viime viikolla kun mies oli työmatkalla ja ite olin kipee ja kilo herneitä oli nenässä jatkuvasti.
Laps parka kun mä sille kiroilin ja huusin kun mitään ei usko vaikka vieressä seisoisit ja koko ajan kieltäisit. Ei sellasta vaan aina jaksa rauhallisena kattella. Sentäs olen opetellut pyytämään lapselta anteeksi, vaikkei se sitä taida tajuta vielä, on niin pieni.
Mutta noin yleensä, kun en ole kipeä tai muuten yliväsynyt (ap:llakin se väsymys varmasti nyt vaikuttaa) niin b-vitamiini auttaa hermojen hallinnassa. Sitä voi siis ainakin kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sieltä voi apuakin saada. Riippuen tietysti osittain kunnan käytännöistä. Jos äiti on uupunut eikä ole tukiverkkoja, voi saada lastenhoitajaa ( perhetyöntekijä) välillä kotiin, että saa levätä. Kuuluu ennalta ehkäisevän lastensuojelutyön piiriin. Joskus voidaan tarjota myös jutteluseuraa ( psykologi) kotiinkin. Nämä palelut kuuluvat terveyden edistämisen piiriin.
T: terveydenhoitaja :)
Itse olen työssä aika stressaavassa ympäristössä, jossa pitää kestää paineita. Ja sen homman handlaankin rauhallisesti ja tyynesti.
Mutta autappa kun on kyse tällaisista ap:n kuvaamista tilanteista. Rauhallisuus on tipotiessään ja stressikäyrä huitelee katossa. Olen tällä hetkellä kotona vauvan ja uhmiksen kanssa ja jokaisena päivänä on tilanteita, jolloin tuntuu pää hajoavan silkasta ketutuksesta ja paineiden ottamisesta mitä pienimmistä asioita.
Olenkin miettinyt monesti, että miten ihmeessä tämä sama ihminen voikin olla niin erilainen työelämässä ja kotona. Tuntuu, että perus kotielämän langat ei pysy omissa käsissä ollenkaan vaikka eihän tämä mitään rakettitiedettä ole. Stressaan ja raivostun ihan pienistä ja se taas stressaa ja raivostuttaa lisää.