Lue keskustelun säännöt.
Mikähän mua vaivaa, mä oon ihan järkyttävän hermoheikko nykyään
19.04.2011 |
Hermostun ja stressaannun suht pienistäkin (?) asioista niin että syke nousee ja vituttaa ja tuntuu ettei jaksa!
En tiedä miten tätä kuvaisi.. jotenkin siis vaikka tällaiset tilanteet saavat mut hermostumaan todella paljon: tänään lähdin lapsen kanssa asioille. Ärsytti kun jouduin kantamaan pari isoa kassia jotka olivat painavia, lisäksi lapsi meinasi karkailla pihalla matkalla autolle niin, että jouduin niiden painavien kassien kanssa juoksemaan perässä ja yrittää jotenkin saada käsiä ja voimia riittämään ja ohjata lasta autolle päin.
Sitten lastasin kassit autoon, ja lapsen. Ärsytti taas, kun meillä ei ole takaovia, ja jouduin kumarassa asennossa, pienessä tilassa nostamaan lapsen takapenkin turvaistuimeen, ja sitten mulla jäikin sormi väliin ja lisäksi löin pääni autoon ja likasin housuni auton kylkeen. Lisäksi mulla oli liikaa vaatetta päällä ja olin ihan hikinen. Kaikki nämä ärsytti ihan sikana. Siis niin paljon, että kiristelin hampaitani ja jos joku olisi tuonut nyrkkeilysäkin, olisin paukuttanut sitä varmaan ihan täysillä purkaakseni vitutustani.
Sitten jouduin vielä ravaamaan takaisin ajettuani jonkin matkaa, koska unohdin avaimet.. ja juostessani portaita taas hikipäässä vitutti lisää.
Sitten vitutti siellä asioidessa kun jouduin taas tekemään ylimääräisiä lenkkejä kun asiat eivät menneet putkeen. Ja venkslaamaan mukulaa sinne takapenkin turvaistuimeen ja pois, ja taas turvaistuimeen ja pois...
Sitten kun tulin kotiin, tuli yllätysvieraita, ja ärsytti sekin sikana että tuntui että on koko päivän juossut pää kolmantena jalkana ja nyt piti kiireesti ryhtyä siivoamaan pöytää ja keittämään kahvia.
Sitten siivosin ja lapsi teki tuhojaan sillä aikaa, eikä uskonut mitään, ja koko ajan sai aloittaa siivousta uudestaan, kun joku oli jotain jo sotkenut, repinyt paperia suikaleiksi tai levittänyt lehdet ja valokuvat albumista yms.
Äsken paloi sitten pinna (varmaan katkesi kamelin selkä) kun lapsi pomppi sohvan käsinojalla ja onnistui samalla potkaisemaan erään kukkani lattialle niin että ruukku särkyi ja kukasta katkesi TAAS oksa. (lapsi on jo 2 kertaa aiemminkin pomppinut siinä käsinojalla tiputtaen kukan, ja joka hemmetin kerta siitä olen lujasti komentanut että siinä käsinojalla EI OLLA)
paloi pinna niin että otin lasta ranteista kiinni ja puristin lujaa ja kirosin täysillä hänen naamansa edessä. Sen jälkeen vielä läppäsin häntä reidelle niin, että sormenjälkeni näkyi ihollaan hetken verran :(
(lapsi kyllä alkoi itkemään, mutta ihmettelin kun itki vain ihan pienen hetken verran ja sitten alkoi heti tekemään jotain muuta.. onneksi?)
Ei tää voi olla normaalia, mä oon jotenkin hemmetin hermoheikko nykyään! Tälle päivälle osui paljon pieniä vastoinkäymisiä, mutta ei tää voi olla normaalia että mä näin hikeennyn tällaisista? Siis tunnen oikein fyysisiä oireita ja sydän hakkaa ja vituttaa niin että kuvittelen mielessäni kuinka tekisi mieli hakata nyrkkiä seinään tai hajoittaa jotakin.
Ja siis olen kuitenkin muuten ihan normaali, fiksu, rauhallinen (!) perheenäiti.
Paitsi mikä mua nyt vaivaa?
Kommentit (29)
Tai jos jatkunut pidempään, niin voisiko olla masentuneisuutta tai ahdistuneisuutta?
päinvastoin, olen ollut hyvällä tuulella ja kokenut itseni onnelliseksi jo pitkän aikaa.
Mitä nyt siis kiire, vastoinkäymiset ja lapsen perässäjuokseminen ja hoidettavien asioiden muistaminen (niiden paljous!) tuottaa ehkäpä ahdistusta ja stressaa ja saa mut hermoilemaan. Hermoilen myös siitä että jatkuvasti saa siivota, tai kämppä räjähtää käsiin (mies ei osallistu) ja jotenkin se sotkuisuus hermostuttaa mua sitten entistä enemmän ja toisaalta jatkuva siivoaminen hermostuttaa myös. Tai että PITÄISI siivota koko ajan, että pysyisi edes jotenkuten paikat järjestyksessä.. äh.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tuo lapsen fyysinen kaltoinkohtelu on paha juttu ja siihen on heti puututtava. Tarvitset jonkin paineenpurkukanavan, itselläni urheilu on ainoa keino saada hermot kuriin. Oletko aiemmin satuttanut lasta samalla tavalla tai muuten kohdellut häntä kaltoin hermostuksissasi? Pystytkö kontrolloimaan itseäsi jos haluat?
Nukutko tarpeeksi? Miltä sinusta tuntuu se, että löit lastasi ja kirosit hänelle? Millainen haluaisit olla?
Siirrä kukat parempiin paikkoihin. Karsi kamaa kodista, jotta siivon pitäminen on helpompaa. Onko siisteys liiankin tärkeää sinulle? Ei siisteys ole mikään itseisarvo. Pyysitkö lapselta anteeksi+
Nukutko tarpeeksi? Miltä sinusta tuntuu se, että löit lastasi ja kirosit hänelle? Millainen haluaisit olla?
tosi väsynyt. Itsekin olen ihmetellyt mistä se väsymys johtuu, kun ei siihen mitään järkevää syytä ole.
Pahalta tietysti tuntuu, että kirosin lapselle ja huusin ja löin! Todella pahalta!
Toisaalta pystyn kyllä hillitsemään itseni mutta nyt en edes halunnut, en tiedä miksi. Kaduttaa kyllä SUURESTI että toimin kuten toimin, olen miltei järkyttynyt millainen puoli minussa on!
Olen ennenkin menettänyt hermoni noin, mutten ole kyllä lasta lyönyt ennen.
Haluaisin tietysti olla rauhallinen, tyynesti asioihin suhtautuva ja etten niin kokisi kiirettä ja hosumista ja stressaantuisi kiireestä ja hoidettavien asioiden loputtomasta listasta...
Minkälainen on burn out? Voiko kotiäidillä olla sellainen?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun elämä kuulostaa kyllä niin kamalalta ja vaikutat aika tunarilta. Kyllä mullakin varmaan hermot olis tiukalla jos olisin sinä.
Siirrä kukat parempiin paikkoihin. Karsi kamaa kodista, jotta siivon pitäminen on helpompaa. Onko siisteys liiankin tärkeää sinulle? Ei siisteys ole mikään itseisarvo. Pyysitkö lapselta anteeksi+
mutta koska en myöskään kestä ihan sekaista ja likaista kotia, ja kotityöt ovat yksin minun vastuullani, tuntuu että jatkuvasti joutuu siivoamaan ja järjestelemään ihan vaan pitääkseen kodin edes kohtuullisen siistinä!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse tunnistan itsessäni samoja piirteitä jos en saa olla ajoittain ihan yksin.
sun elämä kuulostaa kyllä niin kamalalta ja vaikutat aika tunarilta. Kyllä mullakin varmaan hermot olis tiukalla jos olisin sinä.
mä olen niin väsynyt ja hämmentynyt tekemisistäni että en voinut kuin nauraa, kai mä jonkinsortin tunari sitten olenkin, en voi kiistää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kanssa samanlainen hermoheikko :/. Välillä vituttaa kaikki pienetkin vastoinkäymiset niin lujaa ettei mitään järkeä. Meillä kaksi pientä lasta, uhmaikäinen ja pienempi, ja niiden kanssa kun päivät säätää niin välillä on pinna ihan tajuttoman tiukalla. Välillä mäkin tiuskin ja rähisen lapsiparoille, ja kiroan kovastikin, en tosin lapsille mutta itsekseni, ääneen kuitenkin. Olenkin aloittanut taas pikkuhiljaa tupakan polton, se vähän jeesaa pahimpaan vitutukseen.
Haluaisin olla tyyni ja rauhallinen ihminen, mutta en vaan ole.
itse tunnistan itsessäni samoja piirteitä jos en saa olla ajoittain ihan yksin.
ja ei eilenkään eikä pariin tulevaankaan päivään, koska mies on töissä "putkeen" nämä tulevat päivät.
Toi on kyllä ihan totta, mä TARVITSISIN omaa aikaa, ja tuntuu että mä tarvisin sitä ehkä normaalia enemmänkin. Mua stressaa kun joudun olemaan lapsen kanssa koko ajan (ja varsinkin kun joutuu juoksemaan perässä ja vahtimaan ja kieltämään koko ajan) ja siinä samalla yrittää siivota ja hoitaa asioita ja tehdä ruoat ja viihdyttää vieraat jne jne. PUUUH.
Voi kunpa saisin olla viikon IHAN YKSIN, näkemättä KETÄÄN ihmistä, juoksematta kenenkään perässä, korjaamatta kenenkään jälkiä.. Ehkä joskus eläkkeellä, voi hitto...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kanssa samanlainen hermoheikko :/. Välillä vituttaa kaikki pienetkin vastoinkäymiset niin lujaa ettei mitään järkeä. Meillä kaksi pientä lasta, uhmaikäinen ja pienempi, ja niiden kanssa kun päivät säätää niin välillä on pinna ihan tajuttoman tiukalla. Välillä mäkin tiuskin ja rähisen lapsiparoille, ja kiroan kovastikin, en tosin lapsille mutta itsekseni, ääneen kuitenkin. Olenkin aloittanut taas pikkuhiljaa tupakan polton, se vähän jeesaa pahimpaan vitutukseen.
Haluaisin olla tyyni ja rauhallinen ihminen, mutta en vaan ole.
onko tää sittenkin "normaalia"? Enkö olekaan tulossa hulluksi..
En sano että tämä millään lailla olisi hyväksyttävää (lapselle kiroaminen ja varsinkaan läpsäyttäminen!) mutta..
ap
kannattaisi tutkituttaa jos väsyttää vaikka nukkuu ja on ärtyinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä pitkälle lenkille, vuokraat leffan, soitat kaverille ja peset vaikka ikkunat.
Voi auttaa pahimpaan :)
kannattaisi tutkituttaa jos väsyttää vaikka nukkuu ja on ärtyinen.
ap
mulla ainakin palaa käpy useesti siitä kun tuntuu että sitä omaa aikaa ei juurikaan ole,ja tuntuu että etenkin mun 4 vuotias lapsi osaa liiankin hyvin taidon olla kuuntelematta! eli tuntuu että aina pitää korottaa ääntä,ennen kuin uskoo! ja just toi,että aina tuntuu olevan sekasta ja pyykkiä jne.
lapsia on mulla neljä,vanhin 12 ja nuorin 9 kk. ja päivät on niiin kopioita toisistaan!
saa äideilläkin olla huonoja päiviä!
Sinä pitkälle lenkille, vuokraat leffan, soitat kaverille ja peset vaikka ikkunat.
Voi auttaa pahimpaan :)
lapsen kanssa mummolaan tai muuallekaan.. viikonloppu yksin kuulostaisi kyllä mahtavalta.
ap
valitettavasti :(
meillä kolme lasta 5,3,1/2v.mulla ollut jo pitkään ihan samoja fiiliksiä..tänhetken 3v;n uhmiskohtaukset ei helpota tilannetta..
mutta onneksi positiivisuutta,ilon ja onnen hetkiä löytyy joka päivässä.
joskus(liian usein) vaan "pälli repeää".
mulla auttaa kun relaan kotihommissa,teen vain välttämättömät,keskityn aikaajoin olemaan vain lasten kanssa.
toinen ja toimivin asia on se että hankittiin vanhemmille lapsille hoitaja/leikittäjä/ulkoiluttaja noin 10h./viikko.
saan olla rauhassa vauvan kanssa,siivota ,lukea ,lenkkeillä ,shoppailla ,tavata kamuja.
antaa ihan sikana virtaa.
oletko töissä? koita ihmeessä saada omaa aikaa.
tsemppiä,samassa veneessä ollaan
valitettavasti :(
meillä kolme lasta 5,3,1/2v.mulla ollut jo pitkään ihan samoja fiiliksiä..tänhetken 3v;n uhmiskohtaukset ei helpota tilannetta..
mutta onneksi positiivisuutta,ilon ja onnen hetkiä löytyy joka päivässä.
joskus(liian usein) vaan "pälli repeää".mulla auttaa kun relaan kotihommissa,teen vain välttämättömät,keskityn aikaajoin olemaan vain lasten kanssa.
toinen ja toimivin asia on se että hankittiin vanhemmille lapsille hoitaja/leikittäjä/ulkoiluttaja noin 10h./viikko.
saan olla rauhassa vauvan kanssa,siivota ,lukea ,lenkkeillä ,shoppailla ,tavata kamuja.
antaa ihan sikana virtaa.
oletko töissä? koita ihmeessä saada omaa aikaa.tsemppiä,samassa veneessä ollaan
Tsemppiä sullekin.
Nyt ap lähtee nukkumaan.. öitä!
ap
Tai jos jatkunut pidempään, niin voisiko olla masentuneisuutta tai ahdistuneisuutta?