Onko teidän kaikkien miehet vakitöissä ja hyväpalkkaisia

Tai ainakaan et ole ihan tosissasi, kyllä 4000 eurolla nelihenkinen perhe tulee toimeen! Kumma sossu jos teille muka antaa.

On erikoistutkija yo.lla ja niillä harvoin vakivirkoja, ellei satu saamaan professuuria... palkka 2700 ¿/kk, mulla 2500 ¿/kk.

Molemmat ollaan oltu töissä " aina" .

(no mä olen ollut 2 x 10 kk. äitiyslomalla)

Ei meikäläisestä saisi kotiäitiä. nautin työnteosta!!!

Me ainaki haetaan, koska laki sallii sen. Siis mieheni palkka n. 4000eur/kk ja pvrahaa vaihtelevasti. Minä saan kotihoidontukee. Sossusta sanottu, että ei tarvii nälässä olla, joten ennen joulua varmaan käydään hakemassa lahjarahoja lasten lahjoihin. ILman sossun apua me oltais varmaan jo kuoltu! PP

2300-3000 käteen kuussa... yleisin on n. 2500. itse opiskelen ja saan surkeet 200/kk. Yksi lapsi ja talo, 2 autoo...kohtuu määrä lainaa.



Tiukoilla ollaan muutama vuosi mutta mukava tietää että kun näilläkin tuloilla pärjää ihan hyin niin sitten kun valmistun ja saan joskus töitä niin jää enemmän ylimääräistäkin rahaa, tai voi nostaa lainanlyhennyksiä suuremmaksi. :)

On vakityössä, palkka ok (mutta nälkä kasvaa syödessä eli mihinkään ei ole ihminen sitten ikinä tyytyväinen). Ei ole ostanut meille taloa (paitsi hänellä oli laittaa enemmän alkupääomaa kuin minulla), vaan maksamme sitä yhdessä, koska meillä on likipitäen sama palkka, silloin kun olemme molemmat töissä. Ja äitiyslomalla ollessanikin lyhennykset hoituvat tasapuolisesti.



Auton on kyllä melkein ostanut kieltämättä, kun on säästeliäämpi kuin minä ja saanut pieniä perintöjä (minulla koko suku omista isovanhemmistani alkaen elossa ja olen siitä tyytyväinen eli en toivokaan, että kupsahtavat). Tosin uutta autoa maksoin minäkin nyt vähän, kun siihen jouduimme ottamaan 4 kuukaudeksi muutaman tonnin lainan.

Muutama työtönkin löytyi sentäs. En osaa kuvitellakkaan et mies tai minä tienattais tuhansia euroja tai jos kuvittelen niin sitten mietin jo mihin ne rahat sijoittais. 2500e ja jotenkuten pärjää, huh.

ten.

Vakityö on, mutta ei omaa asuntoa/taloa eikä edes autoa :) Hyvin eletään, eikä ole kiirettä " edetä elämässä" .



Oma mieheni oli ennen korkea palkkaisemmassa työssä, asuimme n. kaksi kertaa nykyisen kokoisessa kodissa, rahasta ei ollut pulaa. Sitten hän sairastuikin vakavasti ja elämä piti miettiä uudestaan ihan alusta saakka... Ei jaksa eikä tahdo enää elää työpaikallaan ja vaihtoi joustavampaan, pienempi palkkaiseen työhön. Näin on parempi. Saan nauttia mieheni seurasta omassa, köyhässä kodissamme, mikä on arvokkaampaa kuin mikään muu, kun ehdin jo pelästyä, että menettäisin hänet...

Hän oli köyhä opiskelija, kuten minäkin.

Nykyään headhunterit ovat mieheni kimpussa harva se viikko, vaikka opintojen loppuvaiheessa näytti ikävästi siltä, ettei hän meinannut saada töitä lainkaan. Enpä sen vuoksi olisi häntä hylännyt =)

Itse asiassa hänellä ei ole kunnon koulutustakaan... Hän toimii yrittäjänä ja joskus välissä tekee jotain pätkätöitä. Bruttona hänellä taitaa olla jotain 1700 ¿/kk... Silti meillä on oma talo ja kaksi autoa, toinen just vaihdettiin uudempaan.



Itse olen just palannut töihini 3 vuoden hoitovapaan jälkeen. Omat tuloni erittäin vaihtelevat 1000-2000 ¿kk, eikä ole vakipaikkaa. Enpä silti valita koskei se vakipaikkakaan aina niin ihana ole...



Ihmisenä mieheni on aivan ihana, rehellinen, luotettava, ahkera ja hyvä isä ja mies. En tätä vaihtaisi hyväpalkkaiseen epäluotettavaan mieheen esim.

se tilanne, että tavattuamme mies oli hyväpalkkaisessa työssä ja itse olin puoliksi töissä, puoliksi opiskelija. Sitten valmistuin ja sain ok-palkkaisen, muuten todella loistavan työn, mutta mies jäi työttömäksi. Ehdimme harkita jo elämistä vain minun palkallani ja miettiä asuntoa ym. sen mukaisesti, mutta sitten mies sai lopulta töitä. Tällä hetkellä mies tienaa mielestäni hyvin eli noin 4000 eur brutto. Itse tienaan vähemmän toistaiseksi, mutta parin vuoden kuluttua todennäköisesti suunnilleen saman verran ja 10 vuoden päästä tod.näk. jo enemmän kuin hän.



Minulle mies oli erittäin rakas ollessaan työttömänäkin, ja jos ei olisi saanut töitä, olisin silti tietenkin ollut hänen kanssaan. Sen uskon, että tilanne olisi välillä varmasti harmittanut, kun olisimme joutuneet elämään aika vaatimattomasti suht hyvätuloisten ystäviemme keskellä, mutta silti mies olisi varmasti ollut yhtä rakas kuin nytkin työssä käydessään. Eri asia on mielestäni, jos mies olisi vetelys, joka ei yrittäisi mitään tai edes haluaisi käydä töissä. Oma mieheni haki kuitenkin todella tosissaan töitä koko ajan ja huolehti työttömänä ollessaan esim. suurimmasta osasta kotitöistä, kun itse olin töissä.



Eli ap, kyllä se rakkaus on monta kertaa arvokkaampaa kuin raha! En väitä, etteikö raha helpottaisi elämää, sitä se tekee ja luo myös tietynlaista onnea, mutta vain silloin, jos rakkaus on jo pohjalla! Ole onnellinen ihanasta miehestäsi!

Kuitenkin tällä hetkellä molemmat töissä, yhteensä saadaan kuussa bruttona noin 3200 euroa. Ei siis mitään isoja tuloja. Minulle riittäisi nuokin tulot jos vain ne olisi pysyvät! Toivottavasti mieheni löytää vakipaikan!!!



En ymmärrä ihmisiä, jotka väittää että reilu parin tonnin kuukausipalkka ei ole hyvä! Onhan se!!!

Paitsi tietty Helsingissä, missä on tätä meidän paikkakuntaakin paljon korkeammat palkat. Tosin onhan siellä ne asuinkustannukset toista luokkaa myös.

Eli mulle oikeasti aika sama mitä tienaa. Elämme vaatimatonta elämää mutta olemme onnellisia.

ainut missä huomaan mieheni hnyvät tulot, on oma työtilanteeni: teen osa-aikaisia töitä koska haluan tehdä töitä muttemme halua että lapsemme ovat pitkiä päiviä tai edes joka päivä hoidossa. Siinä tiedän olevani onnekas, kun emme minun palkkaani tarvitse, vaan eläisimme samanlaista elämää ilmankin, eli kyse on vain mun halustani tehdä myös töitä kodin ulkopuolella.