3 lapsen äiti seurustelee 2 lapsen isän kanssa

kodissa vaan keskittyy olennaiseen eli siihen perheeseen. Minulla olisi esim. ihan sama asuisinko vaikka teltassa kunhan minun perhe olisi minun kanssa. Ja mikä saa kaikki luulemaan että se ex-vaimo on siihen kämppään kaikki valinnut?? Eikä teidän miehet päätä mitään esim. sisustuksesta ja kodista??

ja lisäksi sitä, että saisi kotiinsa vieraita lapsia, jotka olisivat siellä koko ajan kun omat olisivat paikalla vain joka toinen viikko. Saattaisi aika helposti syntyä sinun ja minun lapset -syndrooma, sillä ne joka toinen viikko muualla olevat lapset eivät välttämättä pidä siitä, että heidän tavaransa ovat isän uuden naisen lasten käytössä heidän ollessaan poissa. Riitoja syntyisi siivoamisesta (miksi viikon äidillään ollut joutuisi aloittamaan asumisviikkonsa siivoamalla isän uuden naisen lasten sotkuja jne.) ja esim. synttäreiden viettämisestä (juhlitaanko synttäreitä äidillä vai isällä ja saako äiti ostaa lapsilleen hienoja lahjoja, jos isän uudella naisella ei ole varaa ostaa omilleen kuin tiimarisälää).

Miehelle se talo on yhteinen ponnistus exän kanssa. Harva mies riemuitsee siitä, että sinne muuttaa väkeä, joka ei kunnioita hänen unelmaansa.

Eli siellä on 6 makuuhuonetta? Vai oletatko, että sinun lapsesi saavat omat huoneet ja joka toinen viikko sinne tulevat lapset jakavat yhden huoneen?

Olette seurustelleet miehen erosta alkaen (vai jo ennen sitä?), joten en vielä mitään yhteenmuuttoa miettisi. Miehelle varmaan OK, mutta lapset tarvitsevat enemmän aikaa.

Ja muista, että jos mies lemppaa sinut ulos, olet lapsinesi täysin tyhjän päällä.

Voi jeesus.Aikuinen nainen lasten kanssa ja todennäköisesti työssäkin käyvä,miksi olisi tyhjän päällä.Ei me mitään viiskytlukua eletä jossa naisen asema määräytyy miehen mukaan.

kun luin juttuasi, ap, voin sanoa, että se oli kuin olisin lukenut omaa tarinaani. Siis aivan prikulleen. Tosin minä olin vanhin lapsi viidestä. Ne viikot kun olin isälläni olivat elämäni kauheimmat. MUTTA me lapset tulimme mainiosti toimeen keskenämme, eli se ei ollut ongelma. Taas kerran vanhemmat omalla käytöksellään pilasi meidän kaikkien lapsuuden jatkuvilla uusperheriitoineen. Eli haluan vaan sanoa, että onnistuu varmasti kunhan muistatte huomioida KAIKKIA lapsia, eikä vaan niitä jotka ovat omia. Ja lapsia voi huomioida ilman että yrittää leikkiä uutta äitiä. :) tää oli vaan siis mun kokemus

Eli siellä on 6 makuuhuonetta? Vai oletatko, että sinun lapsesi saavat omat huoneet ja joka toinen viikko sinne tulevat lapset jakavat yhden huoneen? Olette seurustelleet miehen erosta alkaen (vai jo ennen sitä?), joten en vielä mitään yhteenmuuttoa miettisi. Miehelle varmaan OK, mutta lapset tarvitsevat enemmän aikaa. Ja muista, että jos mies lemppaa sinut ulos, olet lapsinesi täysin tyhjän päällä.

Voi jeesus.Aikuinen nainen lasten kanssa ja todennäköisesti työssäkin käyvä,miksi olisi tyhjän päällä.Ei me mitään viiskytlukua eletä jossa naisen asema määräytyy miehen mukaan.

ja haaveilee muutosta miehen isoon taloon, koska siellä olisi paremmin tilaa. Kyllä ainakin ap näyttää elävän 50-lukua, koska ei ole kyennyt ilman miehen tukea hankkimaan omistusasuntoa.

kuulostaa. Viettäkää nyt enemmän aikaa yhdessä, kertokaa myös sille miehen exälle. Nyt elätte vielä kuherruskuukautta, arki tulee vähitellen. Tiedän, mistä puhun.

kodissa vaan keskittyy olennaiseen eli siihen perheeseen. Minulla olisi esim. ihan sama asuisinko vaikka teltassa kunhan minun perhe olisi minun kanssa. Ja mikä saa kaikki luulemaan että se ex-vaimo on siihen kämppään kaikki valinnut?? Eikä teidän miehet päätä mitään esim. sisustuksesta ja kodista??

ja lisäksi sitä, että saisi kotiinsa vieraita lapsia, jotka olisivat siellä koko ajan kun omat olisivat paikalla vain joka toinen viikko. Saattaisi aika helposti syntyä sinun ja minun lapset -syndrooma, sillä ne joka toinen viikko muualla olevat lapset eivät välttämättä pidä siitä, että heidän tavaransa ovat isän uuden naisen lasten käytössä heidän ollessaan poissa. Riitoja syntyisi siivoamisesta (miksi viikon äidillään ollut joutuisi aloittamaan asumisviikkonsa siivoamalla isän uuden naisen lasten sotkuja jne.) ja esim. synttäreiden viettämisestä (juhlitaanko synttäreitä äidillä vai isällä ja saako äiti ostaa lapsilleen hienoja lahjoja, jos isän uudella naisella ei ole varaa ostaa omilleen kuin tiimarisälää).

Miehelle se talo on yhteinen ponnistus exän kanssa. Harva mies riemuitsee siitä, että sinne muuttaa väkeä, joka ei kunnioita hänen unelmaansa.

Niin ja sitten jos uuden puolison lapsi vaikka piirtelisi tapetin siitä talosta, niin uusi puoliso joutuisi tapetoimaan toisen taloa ja maksamaan sen, mutta ei itse hyötyisi remontista mitään, jos ero tulisi ja talo jäisi edelleen sille, joka sen omistaa. Niin ja toki pitäisi korvata asumiskulumisesta tulevia jälkiä talon omistajalle muutenkin, esim. lasten naarmuttamaa parkettia, kolhittuja ovenpieliä, jne... Mieluummin kai sitä remontoisi omaa kuin toisen...

Miksi näissä uuskuvioissa ei voida olla rehellisiä ja avoimia? Mies mars mars kertomaan exälleen uudesta suhteestaan (johan ne lapsetkin kohta kertovat). Ei puhettakaan mistään yhteenmuuttamisista. Antaa niin lasten kuin sen miehen lapsiin suurimman vaikuttajan eli ex-vaimon tottua tilanteeseen, niin homma lähtee käyntiin parhaiten.

En ole sitä mieltä, että olisi olemassa jokin hyvä ikä suhteelle, ennen kuin voi muuttaa yhteen, mutta uusperhekuvioissa on niin monta tekijää, että vuoden seurustelu (ja vieläpä miehellä sama aika sinkkuna) ja lasten pari tapaamista on tajuttoman vähän. Kun vietätte sitä lapsiperhearkea yhdessä vaikka vain puoli vuotta lisää (ja tällä tarkoitan, että kyläilette toistenne luona, käytte yhdessä elokuvissa, Puuhamaassa, huvipuistossa, vietätte koti-iltoja jomman kumman kotona, teette yhdessä ruokaa, vähitellen yökyläilette ja annatte homman toimia avoimella ja rehellisellä periaatteella sukulaisia myöten), on lähtökohta aivan erilainen vaikkapa sitten sille miehen taloon muuttamiselle (jota en kyllä suosittele). Minusta olisi todella tärkeää, että mies pystyisi pitämään puhevälit ex-vaimoonsa ja esim. kertomaan sinusta "rehellisesti" tästä eteenpäin (siis sen verran, kun yhdessä sovitte). Kun muutto yhteen tulee ajankohtaiseksi, on sitä voitu jo pohjustaa niin lapsille kuin exällekin esim. katsomalla taloja ja toteamalla vaikka sitten, että ette ole löytäneet sopivaa ja muutatte nyt toistaiseksi miehen kotiin, kunnes se sopiva tulee vastaan.

Muistathan ajatella lapsiasikin. Kun lapset ovat tässä yhtälössä mukana, ei elo todellakaan pysy samanlaisena, ja lapset voivat ryhtyä merkittäviin kapinointeihin varsinkin yhteenmuuton yhteydessä. Omasi joutuvat muuttamaan "vieraalle maaperälle" toisten lasten kotiin. Miehen lapset joutuvat jättämään kotinsa aina viikoksi ventovieraille, jotka nyt yllättäen asuttavat heidän ikiomaa kotiaan, käyttävät heidän tavaroitaan ja korvaavat heidän entisen ihanan perhe-elämänsä. Rankkaa.

Ap, lue ne ajatuksella ja sisäistä.

Ei missään nimessä kannata muuttaa yhteen!

Katselkaa ihan rauhassa arkea.

Miehen lasten äiti myös kartalle tilanteesta, salailu pahentaa asiaa.

Meillä on yhteenmuuton jälkeen viisi jatkuvasti saman katon alla asuvaa lasta.



Lasten kanssa asiat sujuvat, kunhan tämän perheen pelisäännöt tehdään selviksi. Hienoa, jos vanhemmat ovat niistä melko samaa mieltä - ja jos eivät, on neuvoteltava. Jokainen joutuu joustamaan.



Meillä osa lapsista menetti jo aiemmin olleen oman huoneen, kun muutimme yhteen. Ovat vuosien mittaan hitsautuneet sen verran hyvin sisaruksiksi, ettei se enää haittaa. Aluksi käytiin paljon riitoja siitä, että joku koski jonkun toisen tavaroihin. Me päätimme yhdessä, että kaikki saavat leikkiä kaikkien leluilla. Isompien omat tärkeät tavarat ja esim. unilelut ovat tietysti eri asia.



Me päätimme hankkia uuden yhteisen kodin. Asuimme ensin muutaman kuukauden talossa, joka oli ollut minun ja minun lasteni koti. Totesimme pian, ettei se ollut hyvä ratkaisu. Siitä tuli ihan liikaa sellaista, että "kun te nyt asutte täällä meidän kodissa".



Kannattaa miettiä etukäteen myös työmäärät, joihin ison perheen aikuisena joutuu. Aluksi on tietysti kivaa ja helppoa, vähän eksoottistakin, ja kaikki tehdään puolison kanssa yhdessä. Mutta sekin päivä tulee (naiselle), jolloin puoliso on kiinni esim. töissään ja toisen on pyöritettävä koko ruljanssia yksin. Meillä viiden lapsen kanssa se tarkoittaa, että aamusta iltaan saa kotia ja lapsia hoitaa, eikä riitäkään. Esimerkiksi pyykkiä pitää pestä mielellään kolmisen koneellista päivässä.



Uusperheen muodostuminen on lopulta hidasta. Se, että kaikki tuntisivat olevansa perheessä kotonaan, vie vuosia. Etenkin, jos osa lapsista on puolet kuusta poissa kotoa, juurtuminen on ihan varmasti hidasta ja arkeen tulee paljon "perusriitaa". Jos lähdette siihen, olkaa valmiita kovaan työhön. Jos muutaman vuoden päästä tekee mieli heittää hanskat tiskiin, lapsilta menee - taas - yksi perhe ja yksi koti.



Mutta siis, kyllä te voitte onnistua. Jos teillä on yhteiset arvot ja tavoitteet, paljon tahtoa ja hurjasti rakkautta, niin antaa palaa vain!

kiinnostava aihe

kun vielä poikia ja noin monta. Ovatko kovin villejä? Tietysti, jos mies on aivan ihana, mutta olisiko hänelle sitten sitä aikaa, jota hänkin kaipaa?



Hyvänä puolena pidän sitä, että on tilaa. Onko iso piha, jonne voi aika ajoin pistää kaikki leikkimään, että saat omaakin aikaa?

kiinnostava aihe

Ja tätä lukiessa voin todeta, että meikäläisestä ei IKINÄ olisi uusperhe-elämään. Kunnioitan suuresti niitä, jotka siihen pystyvät.

Olen liian erakko sellaiseen.

kyllä vakka kantensa valitsee...

Jos on muuten mukavaa yhdessä niin mikä ettei.... :)

Kuulostaa aika mahdottomalta.

Miksi ed. pari eronnut sieltä isosta talosta jne.

En ikinä voisi mennä itse naisena toisen itselleen rakentamaan "pesään", vaikka kuinka olisi itsellä oma asunto ahdas tms. Miehen täytyy olla erittäin lapsirakas, koska kaikki olisivat sitten samalla viivalla kuitenkin. Tätä kyllä epäilen. Tuollainen lapsimäärä, tuo ikäero. Ei tulee kyllä hyvä seuraamaan, kaikille lapsille ei riitä aika millään.

juuri niin, että uusi puoliso lapsineen muutti leskimiehen luokse. Vanhemmat aina hehkuttivat, miten kivasti ja ihanasti kaikki menee.



Nyt kun kaikki lapset ovat aikuisia, eivät he ole missään tekemisissä kuin biologisten täyssisarustensa kanssa. Siskoni poika ei kutsunut äitipuolta häihinsä eikä tämän lapsia. Jostain syystä se vanhempien väittämä "kaikki on hyvin" oli lapsille jotain aivan muuta.



Uusperhe on hyvin harvoin lapsille hyvä paikka kasvaa. Joskus toivoisi, että perheen aikuiset malttaisivat odottaa muutaman vuoden sitä, että lapset kasvavat ja perustaisivat vasta sitten sen yhteisen kotinsa.

nykyisessä asunnossa. Itsellä sama tilanne ja haluan tehdä kaikkeni sen eteen, ettei lapset joudu kärsimään uusista perhekuvioista minun takiani.

lastesi kanssa? Olisi kiva kuulla enemmän perusteluja päätöksellesi pysyä nykyisessä..

Haluaako mies teitä luokseen?



MInulla mies ei varsinaisesti ole pyytänyt minua muuttamaan, mutta taitaa olettaa tässä niin käyvän, ihan käytännön syistä, onhan hänellä se lukaali siellä lähes tyhjillään..



Ap

Iso talo, viisi poikaa ja mies. Talokin pysyy paremmin kunnossa, kun se on lähes tyhjillään. Ehkä voisin välillä tavata miestä, joka asuisi kuvaamallasi tavalla.

Mies on ollut käytännössä koko ikänsä ex vaimon kanssa, tavanneet teineinä. Suhde kai vaan kuivui kokoon, mies ei ollut onnellinen. Ei saanut vaimolta mielestään yhtään lämpöä / huomiota. Nyt kun itse taas olen satsannut siihen puoleen ja itsekin olen "elämää nähnyt", niin osaan ottaa tämän vajeen huomioon ja helliä senkin edestä ;) Eli kai se oli -se tavallinen tarina- kaikki tehdään yhdessä viimeisen päälle, mutta sitten onkin vaan kulissit pystyssä? MIes on exän kanssa edelleen lasten vuoksi paljon tekemisissä ja asuvathan he ihan lähelläkin, joten näkevätkin aika usein. OVat hyviä kavereita, näin olen ymmärtänyt. Mutta tuota exää en ole onneksi tavannut koskaan, kerran mies näytti, kun se meni autolla ohi. Kyllä paremman näköisen sai ;) No, katsotaan miten käy. Mies ressu on niin yksinäinen isossa kodissaan ja on siitä tosi ylpeä, kun on siihen niin paljon aikaansa ja myös rahaakin laittanut. Ei halua pois muuttaa, eikä mulla mitään sinne muuttamista vastaan ole, upeat puitteet. En saisi täältä pk-seudulta ikinä mitään vastaavaa, eikä moni muukaan. Mutta asunto siis ei ole se syy.... Vaan se ihana, huomioonottava, nallekarhu mies, joka on täysin rakastunut minuun! AP

Jos mies ei ollut onnellinen niin tuskin se sinunkaan kanssasi on. Onnellisuus ei tule muista.

miksi ihmeessä ei voisi muuttaa toisen omistamaan asuntoon sitten kun yhteenmuutto on ajankohtaista? Miksi talo pitäisi myydä ja sitten etsiä joku toinen talo sen tilalle jos talo on jo olemassa valmiina? Ja jos aisa on talon omistamalle miehelle ok. En tosin usko että teillä ap on vielä vuoden seurustelun jälkeen yhteenmuutto ajankohtaista, mutta sitten kun on niin siitä vaan. Tosin vaikuttaa vähän oudolta että olette alkaneet seurustella heti miehen erotessa vuosi sitten? Tuskin mies vielä on niin toipunut erostaan että olisi valmis uusperheeseen, mutta toki voi olla poikkeuksiakin.



Itselläni on 2 lasta kuten miesystävällänikin, olemme muuttamassa tämän vuoden aikana yhteen, seurustelua on jo takana 3vuotta. Miehellä on omistusasunto jonne olemme sitten muuttamassa, ihan turha sitä on alkaa myydä ja etsiä vastaavaa uutta. Mies ei tosin ole koskaan asunut siinä eksänsä kanssa vaan osti asunnon eronsa jälkeen. Tsemppiä vaan sulle ap, toivottavasti kaikki sujuu hyvin :)