Tiedättekös että minä kaipaan suunnattomasti niitä hetkiä kun

imetän vauvaani. Meillä on 2 lasta ja en oo ollenkaan varma tuleeko enää kolmatta. Rakastan vauvoja ja sitä tuoksua mikä vain pienessä vauvassa voi olla, vauvan hoitamista ja imettämistä, sylissä pitämistä ja kaikkea. Saatoin katsella vauvaani tunninkin putkeen ja vain ihailla sitä että näinkin epätäydellisestä ihmisestä voi syntyä jotakin niin täydellistä ja ihanaa, huumaavaa kuin oma tuoksuva suloinen vauva ja lapsi. Mutta ne imetyshetket, ne oli jotakin ihan omaansa ja niitä(kin) todella kaipaan, pieni mussukka katselee niin luottavaisena silmiin, puristaa sormea ja syö massun täyteen, hymyilee kun sen taidon oppinut ja nautiskelee kovasti.

Niiiiiiiiiiiiiiisk!!!