Isäni petti äitiäni, tai voiko sitä pettämiseksi sanoa edes,

kun se oli ihan avointa toimintaa. Melkein joka viikonloppu isäni lähti perjantai-iltana ja palasi sunnuntai-iltana. Saattoi olla useita kuukausia saman naisen kanssa ja sitten vaihtoi uuteen. Tätä jatkui vuosikausia. Äitini vaan halusi olla isäni kanssa "lasten vuoksi".



Nuo vuodet olivat meille lapsille helvettiä. Vaikka äitini teeskenteli hyväksyvänsä isän juoksut, he riitelivät asiasta jatkuvasti. Isäni olisi halunnut erota ja äitini halusi vaan roikkua hänessä kiinni. Meille lapsille tämä oli painostavaa aikaa ja elämää. Kerran äiti jopa laittoi minut hakemaan isän yhden naisen luota. En olisi halunnut, mutta pakkohan se oli, kun ajettiin toiselle paikkakunnalle ja äitini heitti minut autosta sinne talon pihalle ja sanoi, että takaisin ei tarvii tulla, ennen kuin olen isän hakenut ulos sen "huoran" luota.



Täällä kun lukee noita ketjuja, joissa puoliso pettää ja täällä kehotetaan vaan jatkamaan suhdetta "lasten vuoksi", niin ajatelkaa kunnolla myös lasten kannalta sitä elämää. Millaista se voi olla tai millaista siitä voi tulla? Ei välttämättä hyvää, jos vanhemmat väkisin jatkavat yhdessä muka lasten vuoksi...