Huomautatko, jos joku ohittaa sinut kassajonossa?
Kommentit (11)
milloin noin olisi tapahtunut. Mummot joskus etuilee, mut ovat oikeasti sen näköisiä että ovat niin pihalla että eivät vaan oikein huomaa etuilevansa. Heille en sano mitään, koska tiedän että omakin mummoni on etuillut useamman kerran ihan vahingossa ja ollut melkein hätääntynyt jos on sen huomannut.
Eri asia jos nätisti pyytää, ja on hyvä syy. Toki saatan päästää jonkun vanhuksen edelleni yms.
Jos on vanhempi ihminen, niin en kyllä edes huomauta. Jos on nuori tms. niin sitten kyllä huomautan.
No en jaksa olla niin pikkkumainen, että ratkeaisin aiheesta ääneen huomsuttamaan. Saattaisin kohottaa kulmakarvoja ja pyöräyttää silmiä, mutta ei mun maailmani kaadu yhteen kassajonokiilaajaan.
Pyynnöstä päästän edelle ellei ole kamala kiire ja oikeastaan aina myös silloin, jos itsellä on isot ostokset ja takanatulevalla (nuorella tai vanhalla) vain yksi tai kaksi tavaraa.
Jos keskityn katsomaan lehtiä ja en ole selvästi jonossa, niin silloin en sano mitään. Jos taas selvästi kiilaa, niin todennäköisesti sanoisin, ellei kyse ole selvästi seniilistä ihmisestä.
viime viikolla oli lapsi vaunuissa tosi kiukkunen ja pahalla päällä, takana oleva kiilasi eteeni, sanoi ettei jaksa kuunnella lapseni itkua enempää. Lisäksi hänellä ei ollut katetta ostoksissa, rahaa alkoi laittamaan pöytään puuttui 20 senttiä. Normaalitilanteessa olisin tietenkin antanut sen hänelle, nyt en vaan muutaman kerran sanoi ai haittaako poikani huuto, no syytä itseesi, mikä nyt kestää, eikö rahaa ole tilillä. Häpesin itseäni jälkikäteen, mutta enpä usko että ihan heti uudestaan ohittelee.
Olen useasti päästänyt, vähintään kerran viikossa jonkun teinin limppapullon kanssa menee ohi vaikka mulla ei ikinä ole yli 10 ostosta.
Mummot ovat pahimpia. Kun näen, toivon aina ettei musta tule samanlaista ikinä.
tai teen sellaisen korostetun kohteliaan eleen, tyyliä menkää edelle. Sarkasmi mennee perille niille, jotka tahallaan kiilaavat ja ne, joiden kiilausta muistuttava ele johtuu jostain toisesta syytä, eivät joudu nolatuksi.
Muille yleensä mutisen jotain vittuilevaa sellaiseen ääneen, että he luultavasti kuulevat. Sellaisiin vaivihkaa tehtäviin kiilausyrityksiin reagoin kuin en huomaisi toisen yrityksiä ollenkaan, mutta yhtä lailla vaivihkaa vastakiilaan toisen reitin eteeni.
Jos toinen pyytää, niin päästä ilman muuta eteeni, ellei itsellä ole bussi juuri lähtemässä tmv. kiire.
Mulla menee muutenkin julkisilla paikoilla hermot siihen, että kaikenlaista tönimistä, työntämistä, niskaan hengittämistä sun muuta tapahtuu todella paljon, mutta se suun avaaminen ja kysyminen, että väistäisinkö, päästäisinkö edelle jne. on jostain syystä kauhean vaikeaa.
sanon, että "Anteeksi, mutta minä taisin olla tässä ensin." Ihan ystävällisellä äänellä.
Ylipäätään yleensä sanon suoraan, jos jokin asia ärsyttää. Mun luonteelle ei sovi tuo jonkun mainitsema kulmakarvojen kohottelu ja silmien pyörittely. Pidän sitä paljon loukkaavampana kuin asiallista huomauttamista.
Ylipäätään yleensä sanon suoraan, jos jokin asia ärsyttää. Mun luonteelle ei sovi tuo jonkun mainitsema kulmakarvojen kohottelu ja silmien pyörittely. Pidän sitä paljon loukkaavampana kuin asiallista huomauttamista.
Jos joku loukkaantuu asiallisesta huomauttamisesta, niin se ei enää ole minun vastuullani. Silmien pyöräyttely on mielestäni aika lapsellista.
OLen kaupan kassa ja vituttaa kun olen laittanut jo "seuraava kassa"-kyltin, niin joku persereiän näköinen ämmä koittaa vielä tunkea siihen, ja kun huomautan, näytetään tyyliin keskisormea ja tiuskitaan.