Haluaisitko, että puolisosi kertoisi, jos olisi pettänyt sinua, vai salaisi asian?

Mielluummin se kuin että eläisin valheessa, tietämättömänä kaikesta.

Ero tulisi jokatapauksessa kuitenkin mutta jotenkin ajattelen, että olo olisi vielä enemmän paska jos asia tulisi ilmi jonkun muun kertomana kuin asianomaisten itsensä.

Tämän jälkeen voisin sitten miettiä, että onko tuo mies lainkaan minun arvoinen. Olisin todella pettynyt ja varmaan osittain kostonhimoinenkin :(

eräs hiukan epäselvä tapaus on lähemmäs 20v takaa, seurustelun alkuajoilta. Uskomatonta, mutta se vaivaa minua välillä vieläkin...kuitenkin tiedän, että tässä vaiheessa sillä ei ole MITÄÄN merkitystä.



Kuten sanoin, minkäänlainen pettäminen ei ole kuulunut tähän suhteeseen, eikä kuulu. Jos nyt jossitellaan, niin jos mieheni pettäisi, en ole varman haluaisinko tietää. Tiedän, että minun olisi hyvin vaikea käsitellä sitä. En varmaankaan voisi jatkaa yhdessä. Pelissä on kuitenkin erittäin paljon: avioliittomme lisäksi koko perhe. Minusta olisi aivan kamalaa riistää lapsilta perhe.

Tietysti varsinaisen suhteen haluaisin tietää.

Jos kyse on jostain säälittävästä yhdenillan jutusta.



Mä olen sitä mieltä, että jos pettää, niin se pitää tehdä niin että itse kestää elää asian kanssa ja toinen ei saa sitä mistään tietää. Mä en ole pettänyt miestäni kertaakaan koko 18 vuoden yhdessäolon aikana.



Mutta mies on ainakin kerran ja sen jälkeen päätin, etten todella halua tietää moisista hairahduksista, jos sellaisia jatkossa on. Kauheeta säätämistä sellaisen selvittely. Vähemmällä pääsee, kun toinen hoitaa sen asian ihan oman päänsä sisällä.



En suosittele kertomaan, jos itseäsi asia ei vaivaa, etkä ole rakastunut panoosi. Jos petäminen on toistuvaa tai muuttuu sivusuhteeksi, siitä pitää ehdottomasti kertoa.

Jos kyseessä olisi vahinko esim. kännissä, se ei muuttaisi oikeasti mitään. Jos taas miehellä olisi pitempiaikainen suhde, sehän olisi merkki siitä, ettei mies ole onnellinen mun kanssa. Toisesta naisesta mun ei tarttis tietää, vaan siitä ettei mies ole onnellinen. Suhdehan olisi vain lääkettä meidän parisuhteen huonoon tilaan.

tietää. Enkä varsinkaan haluaisi, että joku "avulias" ulkopuolinen kertoisi.

ja mies sydämestään katuisi itsekin tekoaan ja olisi päättänyt, että tämä ei toistu, niin olisi varmasti parempi olla kertomatta.



Eri asia sitten joku pitkäaikainen suhde...

Olen sanonutkin, että jos erehtyy jotain sellaista tekemään, niin pitäkööt omana tietonaan. Mitä ei tiedä ei voi surra! Turha tulla keventämään omaa omatuntoaan ja pilata mun elämä jonkun tyhmän hairahduksen takia. Pilata kaikki, meidän perhe ja mun luottamut ja meidän suhde. Ei kiitos. Kärvistelkööt ihan itseksensä ja ottakoot opiksi. Vahinkoja sattuu. Olemme tästä aivan eri mieltä miehen kanssa ja alkuun kiistelimmekin tästä välillä.

Olisihan se kamalaa, mutta myös ainoa tapa käsitellä asia rehellisesti loppuun. En ymmärrä ihmisiä, jotka mieluummin elävät tällaisen salaisuuden kanssa. Halusivatpa he tai eivät, asia puskee joka tapauksessa jossain määrin läpi ja vaikuttaa omaan ja perheen hyvinvointiin.



Eli mieluummin totuus julki kuin mätä sisältö kiiltävän pinnan alla. Rehellinen asioiden kohtaaminen on myös ainoa fiksu tapa arvioimaan suhteen tulevaisuutta.

Se, että mieheni pettäisi minua, on hyvin epätodennäköistä. Mutta kyllähän maailmassa tapahtuu kummallisempiakin asioita.



Olenkin miehelleni sanonut, että jos joskus hairahtuisi jonkun toisen naisen sänkyyn ja kyse olisi puhtaasti seksistä, niin ei missään nimessä saisi kertoa sitä minulle. Jos syrjähypyllä ei ole miehelle sen kummempaa tunnemerkitystä, niin en haluaisi että hän omaa tuntoaan keventääkseen satuttaisi minua. Meillä on ihana ja simppeli suhde enkä todellakaan haluaisi että joku merkityksetön hairahdus pilaisi hyvää oloamme yhdessä.



Sitten onkin asia erikseen, jos puhutaan suhteesta. Jos on tunteet pelissä ja kyse enemmästä kuin yhden illan lipsahduksesta, niin siitä pitää kertoa.

Jos kyseessä olisi joku yhden illan hoito

ja mies sydämestään katuisi itsekin tekoaan ja olisi päättänyt, että tämä ei toistu, niin olisi varmasti parempi olla kertomatta.

Eri asia sitten joku pitkäaikainen suhde... .

Täysin samaa mieltä. Hairahduksesta ei pidä kertoa, mutta sivusuhteen pitäminen on isompi juttu ja siitä on toisellakin oikeus tietää.

EI tulisi mieleenkään jättää puolisoani yhden kännipanon takia. Ajatus miehestä jonkun muun kanssa on enemmän kiinnostava kuin kiukkua aiheuttava.

Mitään jatkuvasti ja tarkoituksella muiden kanssa luuhaavaa casanovaa en kyllä pitkään katselisi.

riippuu siitä kenen kanssa ja onko sujauduttu mahdollisilta taudeilta. Thaimaassa (tms. korkean tautiriskin maassa) tapahtuneen suojaamattoman panon haluaisin ehdttomasti tietää, samoin systerin, mutsin (yääk!) tms. läheisen kanssa sekoilun haluaisin selville. Joku täysin nobody suojattuna ei ole mielipahan arvoinen...

tunteeni niin verbaalisesti kuin fyysisesti siihen luopioon. Sen jälkeen varmaan vannottaisin ettei moista enää tapahdu ja elämä jatkuisi.

olisin aivan rikki ja liitto todennäköisesti päättyisi eroon, jos vaimo tuollaisia tunnustaisi. Luottamus olisi mennyt iäksi.



Ja peruskysymyshän on, että miksi pettää, niin ei joudu edes miettimään tätä moraaliongelmaa. Haluaa säästää puolison tiedon tuskalta, mutta katsoo sallituksi erheeksi satuttaa puolisoa pettämällä. No tietysti elämä ei ole aina musta-valkoista.

Jos kyseessä olisi joku yhden illan hoito

ja mies sydämestään katuisi itsekin tekoaan ja olisi päättänyt, että tämä ei toistu, niin olisi varmasti parempi olla kertomatta.

Eri asia sitten joku pitkäaikainen suhde... .

Täysin samaa mieltä. Hairahduksesta ei pidä kertoa, mutta sivusuhteen pitäminen on isompi juttu ja siitä on toisellakin oikeus tietää.

EI tulisi mieleenkään jättää puolisoani yhden kännipanon takia. Ajatus miehestä jonkun muun kanssa on enemmän kiinnostava kuin kiukkua aiheuttava.

Mitään jatkuvasti ja tarkoituksella muiden kanssa luuhaavaa casanovaa en kyllä pitkään katselisi.

Tosin ajatus mehestä jonkun muun kanssa olisi aika hiton paljon kiukkua aihettava. Ja tarkennetaan vielä, että tilanne jossa en haluaisi tietää olisi siis yksittäinen hairahdus, josta ei ole jälkiseuraamuksia (raskaus, sukupuolitauti tms) ja jota en muuta kautta saisi tietää. Jos näitä hairahduksia olisi jatkuvasti, niin haluaisin tietää. Samoin jostain pidempiaikaisesta suhteesta.

Maailma on pieni ja yleensä valheesta jää jossain vaiheessa jollain tavalla kiinni.

Kyllä siitä ero tulisi, eri asia on sitten se, että palattaisiinko myöhemmin takaisin yhteen. Kyllä mä tuossa tilanteessa tarvitsisin itsellenikin seksiä jonkun muun kanssa.



Eri asia on jos pettämisessä olisi kyse suutelusta ja siinä vaiheessa tajuaisi virheensä ja mitä on tekemässä. Mutta tässäkin tapauksessa haluaisin tietää tapahtuneesta. Mulle on vain ihan kestämätön ajatus, että joku tietäisi tällaisesta asiasta ja minä en. Kyllä mun tulee tietää mieheni asiat, ei niin että joku muu tietää enemmän kuin minä.

Ja peruskysymyshän on, että miksi pettää, niin ei joudu edes miettimään tätä moraaliongelmaa. Haluaa säästää puolison tiedon tuskalta, mutta katsoo sallituksi erheeksi satuttaa puolisoa pettämällä.

On kieltämättä kummallinen yhtälö, jos ihminen ihan tietoisesti pettää ja samaan aikaan hurskastelee, että on huolissaan puolisonsa tunteista.

pidätte salailua täysin hyväksyttävänä?!



Ensinnäkin salaisuudet syövät AINA ihmistä. Halusitte tai ette, ne vaikuttavat negatiivisesti. Ja kun yhden asian salaa, on helpompi kohta salata kaikenlaista muutakin. Epärehellisyys ruokkii itseään. Sitäkö haluatte?



Toisekseen ajattelutapanne itse asiassa kannustaa pettämään. Miehenne tietää, ettei mahdollisista hairahduksista tarvitse kertoa. Kyllähän nyt jokainen tietää, mitä tästä seuraa.



Mihin on kadonnut se jalo periaate, että toimiva parisuhde perustuu paitsi keskinäiseen kunnioitukseen, myös rehellisyyteen? Kunnioitus tietenkin tarkoittaa, ettei petä. Mutta jos kuitenkin erehtyy pettämään, niin vähintä mitä voi tehdä, on kertoa puolisolle asioiden todellinen laita.

ja jos saisin tietää pettämisestä ilman, että kertoisi, niin se olisi hyvästi saman tien. Voin antaa yhden erehdyksen anteeksi, mutta luottamuksen pettämistä en ikinä.

Jos mokaa, pitää olla edes miestä/naista tunnustaa se.