Lue keskustelun säännöt.
Jaahas, olen sitten raskaana lapseni ystävän isälle!
13.04.2011 |
Lapset luokkakavereita ja kavereita koulun ulkopuolellakin. Minä yh, hän naimisissa. Tunnettiin ulkonäöltä (vanhempain illat ja koulun juhlat). Työpaikan risteily, hän samalla laivalla, lopun arvaatte.
Saa tuomita, tuomitsen itsekin itseni :(
Kommentit (62)
niin miksi et huolehtinut ehkäisystä?
Mokasin, kyllä, tiedän. Kierukkaa, pillereitä tai muuta pitkäaikaisehkäisyä ei mulla ole kun ei ole ollut tarvetta (paitsi että olisi nähtävästi ollut).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla ei oo minkäänlaisia lahjoja tai uskottavuutta:D
mitä vastaat kun lapsi haluaa tietää kuka hänen isänsä on?
mitä vastaat kun lapsi haluaa tietää kuka hänen isänsä on?
On aikaa keksiä selitys. Ehkä taivaassa, ehkä asuu ulkomailla, jotain semmoista. Enemmän mietin mitä sanon sille miehelle, joka tulee näkemään minua vatsa pystyssä ja kuulemaan että meille tulee vauva.
olin v.2000 samantapaisessa tilanteessa, pidin lapsen, isästä en ole kertonut, mitään en kadu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja haluaa viimeistää teini-iässä tietää oikeasti KUKA hänen isänsä on. Silloin ei riitä epämääräiset taivaassa/ulkomailla selitykset.
mitä vastaat kun lapsi haluaa tietää kuka hänen isänsä on?
On aikaa keksiä selitys. Ehkä taivaassa, ehkä asuu ulkomailla, jotain semmoista. Enemmän mietin mitä sanon sille miehelle, joka tulee näkemään minua vatsa pystyssä ja kuulemaan että meille tulee vauva.
juuri tasan 4 vuotta sitten, että tulin raskaaksi poikani biologiselle isälle. Muistan elävästi sen kevään tuoksun ja valoisat illat.
Tuolla se tulos, tyttö nyt tuhisee sängyssään. Isästä ei voi erehtyä kun katsoo nukkuvaa lasta.
Näin voi elämässä joskus käydä. Päivääkään en ole katunut. Tytär tietää kyllä kuka isänsä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja haluaa viimeistää teini-iässä tietää oikeasti KUKA hänen isänsä on. Silloin ei riitä epämääräiset taivaassa/ulkomailla selitykset.
Aikaa keksiä selitys tai kertoa vaikka totuuskin.
juuri tasan 4 vuotta sitten, että tulin raskaaksi poikani biologiselle isälle. Muistan elävästi sen kevään tuoksun ja valoisat illat.
Tuolla se tulos, tyttö nyt tuhisee sängyssään. Isästä ei voi erehtyä kun katsoo nukkuvaa lasta.
Näin voi elämässä joskus käydä. Päivääkään en ole katunut. Tytär tietää kyllä kuka isänsä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän hänelläkin on oikeus tietää. Vaikka et ikinä vaatisikaan isyyden tunnustamista, elareita tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
masuasukkiksi kasvaa aikuiseksi ja rakastuu tähän lapsesi kaveriin, mikä on tietysti ihan mahdollista, ja päättää mennä yhteen, niin sinun on paljastettava, että se ei onnistu, "koska teillä on yhteinen isä".
Menin sänkyyn, tulin raskaaksi, olen osasyyllinen. Ainoa syyllinen en mielestäni ole, enkä vastuussa vaimolle tekemisistäni toisin kuin mies. Mielestäni varatun ihmisen pitää huolehtia siitä ettei nussi muita ja siten riko perhettään. Itse taas otan vastuun siitä, että menin sänkyyn miehen kanssa jonka tiesin olevan varattu, mutten siitä jos miehen vaimoon sattuu, vaikka pahoillani olenkin. Mies harrastaa irtosuhteita ja oletan että vaimokin tietää, koska moni muukin tietää, vai saakohan vaimo tietää viimeisenä.....
Abortti ei minusta ole vastuun kantamista, eikä se ole minulle vaihtoehto. Elämä on liian pyhää ja minä kykenen antamaan lapselle hyvän elämän sekä henkisesti että taloudellisesti. Ihan kuten esikoisellenikin.
En kaipaa puolisoa tai parisuhdetta, enkä aio alkaa sellaisiin vain siksi että joidenkin mielestä niin pitää olla. Jos rakastun, tilanne on toinen, mutta en ole rakastunut nyt tai rakkautta hakemassa. Lapseni toki ansaitsisivat isän, mutta kaikkea ei voi saada ja miehen malleja heillä onneksi on. Ja isätkin, vaikka eivät mukana elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pitäis olla sinkullakin selkärankaa sanoa EI ja varsinkin kun tuntee miehen ja tietää, että on naimisissa
Minun miehelläni on lapsi, yhdenillansuhteesta. Nainen ei kertonut miehelleni ( siis silloin ei vielä tunnettu )lapsesta vasta kun se syntyi..
Ollaan ihmetelty omien kavereiden kanssa asiaa miksi ilmoitti vasta kun lapsi oli syntynyt..silloin minä nimittäin astuin kuvioihin. Olenkin päätellyt, että luuli saavansa lapsen avulla mieheni itselleen ja siinä kun epäonnistui, vahtaa nyt koko ajan et elarit varmasti tulee tilille juuri oikeana päivänä..lapselle vaatii ostettavan kalliita lahjoja, mitä ei varmaan itse viitsi ostaa.
Lapsi tulee saamaan isot perinnöt mieheni kuoltua.. ELI itse pidän naista ala-arvoisena, hän varmasti halusi mieheltäni rahat pois, kun ei itse miestä huijaustempuillaan ( raskaus ) onnistunut saamaan ja siksi pyysi tunnustamaan lapsen. Aikaa on kulunut kohta 15v. ja vieläkään nainen ei edes minulle tervehdi kun hänet kaupassa näen.
SYytön siihen että uitti melaansa tuossa naisessa, päästi lastin sisälle, eikä käärinyt elintään kortsuun tai jättänyt kokonaan panematta! Kyllä te jotkut vaimot ootte sitten typeriä.
Kerroin, koska sekä sisareni että ystäväni (ja moni teistä) oli sitä mieltä että täytyy kertoa. Olin loppujen lopuksi itsekin sitä mieltä, että täytyy kertoa, kun pääsin yli suurimmasta shokista. Se on sekä lapsen että isän oikeus, tietää totuus.
Kerroin hänelle että en halua edes elatusmaksuja mutta isyyden tunnustamisen varmaan vaadin, jotta lapsella olisi lakisääteiset oikeutensa.
Mies otti asian ihan hyvin, tai minusta hyvin. Pelkäsin hänen raivoavan ja painostavan aborttiin, mutta hän olikin vakava ja asiallinen. Mukava.
Edessä on enää pahin, miehen vaimolle kertominen. Sen annan miehen tehtäväksi. Jos hän ei halua kertoa, niin minä en myöskään kerro.
Isyydentunnustus = elarien maksuvelvoite. Hienoa silti, että kerroit.
Onko miehellä lapsia vaimonsa kanssa? Aika monimutkaiseksi menee, jos mies ei kerro vaimolleen. Sehän tulee paljastumaan vielä aikanaan, ainakin sisaruspuolille, koska lapsellasi on oikeus olla olemassa ja kertoa olemassa olostaan! Onkohan silloin kiva olla vaimo, jolle ei kerrota? Suosittelisin lapsen isälle, että kertoisi vaimolleenkin.
Onnea raskauteen. Yritätkö suhdetta lapsesi isään, jos hän vapautuu?
ai mutta mies ei jätäkään vaimoa?
Miksi ihmeessä noin teit? Tunnetko syyllisyyden tuntoa aiheuttamastasi
Olisko se todella ollut vaikeata sanoa miehelle ei ja pitää housut päällä
Ainakaan yksinäni. On varmaan tullut jo selväksi että tunnen syyllisyydentuntoa, ja jos voisin jättää tekemättä niin jättäisin. Mutta tehty mikä tehty, vauva on tulossa ja sen asian kanssa pitää molempien osapuolten elää.
En osaa kuvitella itseäni parisuhteessa vauvan isän kanssa, en edes haluaisi suhdetta hänen kanssaan, vaan toivon että hän pysyy vaimonsa luona ja uskollisena. Jälkimmäistä epäilen.
Heillä on lapsia, lasten kautta me tunnemmekin.
Mutta jos hän vaimolleen kertoo, niin kyllä minä anteeksi pyydän, tietysti. Toivottavasti pyytää hänkin, joka valat aikoinaan alttarilla vannoi.
mistä opettaja-oppilaan isä-ketjusta puhut.