Lue keskustelun säännöt.
Olen lihonut 35 kiloa 7 vuodessa! :o
13.04.2011 |
Mikä surullisinta, tiedostin sen itse vasta nyt.
Entinen aktiivinen elämäntapa jäi lasten tulon myötä. Raskauskiloja tuli, ja jäi jonkin verran. Sitten odotinkin jo seuraavaa. Kahden pikkuisen lapsen äitinä ja reissutyössä olevan miehen vaimona ei oikein ollut aikaa käydä salilla tai liikkua muutenkaan, etenkin kun nuorempi olikin paljon sairastava erityislapsi. Oli helppoa korvata ateria suklaapatukalla tai hampurilaisella, kun lapsista toinen söi vaan sosetta ja toinen korvikemaitoa.
Elämä tasaantui hetkeksi, ja painokin oli hallinnassa. Sitten tuli uusi raskaus, kaksoset. Raskauskiloja tuli kohtuudella, alle 12, mutta äitiysloma ja 4 pienen lapsen kotiäitiys toivat ainakin 20 kiloa lisää: kotiäidin pieniä iloja oli se suklaapatukka tai sipsipussi illalla, ainoana hiljaisena hetkenä. Vaaka meni säpäleiksi villin nelivuotiaan käsissä, enkä saanut ostetuksi uutta tilalle. Katosi lopullinenkin käsitys siitä, mitä painan.
Palasin työelämään tammikuussa. Viime perjantaina kävin töissä puntarilla. 88 kiloa! Järkytyin. Olin tiennyt että olen pulska, mutta en tajunnut että noin paksu. Huomattava ylipaino. Minulla, joka ennen lapsia olin jopa laiha, tai ainakin hoikka vaikka olisin ollut pulskemmassakin kunnossa. Ennen pulska painoni oli 58 kg ja se normaalipainoni 50-51 kg. Ekaa kertaa raskaaksi tullessani painoin 53 kg. Olen 169 cm pitkä.
Aion karistaa kilot. En tähtää enää 50 kilon tienoille, vaan ensiksi 70 kiloon ja sitten vielä 5-8 kg pois. Tiedän, että pystyn siihen. Kaivan entisen itseni esiin tämän läskivuoren alta. Ikävöin itseäni, en ole nyt minä itse, vaan joku paksukainen.
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. miinustettuna 12kg kolmessa kuukaudessa, tavoitetta vielä edessäpäin kerrakseen...
Ei raskaus lihota vaan se vauva-ajan unen puute ja väsyneenä tehdyt epäterveelliset valinnat. Tsemppiä painon pudotukseen!
Lastenneuvoloissa voitaisiin punnita myös äidit, ja puuttua lihomiseen! :)
+40kg/10v.
Synnytän piakkoin ja ruokailutapojen muutoksen olen jo aloittanut, ostin tuplarattaatkin vaikka nykyinen kuopus jo iso, ettei ole syytä olla lenkkeilemättä, ja aion todellakin karistaa nämä kilot. Lapsia ei ole tulossa lisää ja haluan pystyä katsomaan itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
läskit jää niin että mäjähtää. Ja tulee vielä lisää.
Mikä lie, mutta itselle käynyt juuri samoin.
t. entinen 60-kiloinen
vähän aktiivisuutta, plösöt, niin läskit häipyy
t. 175/64 kg ja neljä raskautta
Hyvä että tiedostat asian ja vielä parempi että olet päättänyt tarttua härkää sarvista ja tehdä asialle jotain.
Valtaosa av-mammoista jotka on sinun tilanteessasi tuskin vaivautuisi tekemaan muutosta vaan jatkaisi samaa rataa ja paino vaan nousisi..
Eipä muuta kuin tsemppiä hurjasti urakkaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syntymästä lähtien puolivuotiaaksi käytännössä ollenkaan. Jaloissa pyörii puolitoistavuotias. Mies alinomaa töissä. Oli järki lähteä, onneksi ei lähtenyt, mutta läskit jäivät. Opin nukkumaan itse vasta vuosien päästä niin etten herännyt kahden tunnin välein. Vähemmästäkin elimistö menee sekaisin.
läskit jää niin että mäjähtää. Ja tulee vielä lisää.
Mikä lie, mutta itselle käynyt juuri samoin.
t. entinen 60-kiloinen
vähän aktiivisuutta, plösöt, niin läskit häipyyt. 175/64 kg ja neljä raskautta
Juttelin mieheni kanssa. Hän lupasi järjestää asiat niin, että pääsen salille 2 kertaa viikossa, ja uimaan 1-2 kertaa viikossa lisäksi. Hankin jo kuukausikortinkin läheiselle uimahallille, jossa on myös kuntosali.
Autoni laitamme seisontaan, olen käyttänyt sitä vain työmatkoihin, ja 4 km matkan menee hyvin kävellenkin tai pyöräillen.
Mieheni lupasi hoitaa herkuttelunsa muualla, eikä osta kotiin herkkuja jotta minulle ei tulisi kiusausta syödä niitä. Töihin teen tästä lähtien aina eväät, ja kierrän kahvilan kaukaa. Allia ostin myös, tueksi ainakin alkuun.
Eiköhän kilot ala lähtemään!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syntymästä lähtien puolivuotiaaksi käytännössä ollenkaan. Jaloissa pyörii puolitoistavuotias. Mies alinomaa töissä. Oli järki lähteä, onneksi ei lähtenyt, mutta läskit jäivät. Opin nukkumaan itse vasta vuosien päästä niin etten herännyt kahden tunnin välein. Vähemmästäkin elimistö menee sekaisin.
läskit jää niin että mäjähtää. Ja tulee vielä lisää.
Mikä lie, mutta itselle käynyt juuri samoin.
t. entinen 60-kiloinen
vähän aktiivisuutta, plösöt, niin läskit häipyyt. 175/64 kg ja neljä raskautta
ai niin ja ne isot luut
kun usean vuoden ajasta on suurimman osan raskaana tai imettää, niin elimistö ei toimi kuten pitäisi, vaan on jatkuvassa poikkeustilassa.
T: toinen joka lihoi yli 30 kg kotivuosina, mutta pudotti kilot ja on nyt 62 kg/168 cm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syntymästä lähtien puolivuotiaaksi käytännössä ollenkaan. Jaloissa pyörii puolitoistavuotias. Mies alinomaa töissä. Oli järki lähteä, onneksi ei lähtenyt, mutta läskit jäivät. Opin nukkumaan itse vasta vuosien päästä niin etten herännyt kahden tunnin välein. Vähemmästäkin elimistö menee sekaisin.
läskit jää niin että mäjähtää. Ja tulee vielä lisää.
Mikä lie, mutta itselle käynyt juuri samoin.
t. entinen 60-kiloinen
vähän aktiivisuutta, plösöt, niin läskit häipyyt. 175/64 kg ja neljä raskautta
ai niin ja ne isot luut
ihan samat mitat. Ennen 169cm ja 52kg, nyt 76kg, ei naurata ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö, että valvominen esimerkiksi lihottaa??? mä voin rehellisesti sanoa, että kotiäitiydessä kilojen kurissa pitäminen on tosi paljon vaikeampaa kuin töissäkäydessä. Jotenkin se elämä supistuu, tulee haahuiltua jääkaapin tienoilla liiaksikin, saa luhnuta verkkareissa aamusta iltaan (ei huomaa kiristäviä housuja), ei pääse liikkumaan kuin lasten kanssa jne. Tottakai jotkut pitää silti kilot kurissa, mutta vaikeampaa se on kuin normaalissa tilanteessa, jossa elämää on kodin ulkopuolellakin.
ja toivotavasti pääset tavoitteeseesi :) pidän peukut pystyssä
Olen lihonnut viidessä vuodessa 40kg, eikä minulla ole edes lapsia.
myös kohtalotoveri! Perheessä on neljä pientä lasta ja kiloja tullut 25.. Ihan oman terveyteni takia yritän pikkuhiljaa ja PYSYVÄSTI saada ensin 10-15 kiloa pois ja sitten katson, että puristanko loputkin. Lievä ylipaino ei haittaa minua, miestäni tai edes terveyttäni. Kunhan ei sitten enää nouse, se hallinta on opeteltava.
Tsemppiä!
Olen juuri samanmittainen, 169cm ja reilu vuosi sitten heräsin samaan näkyyn, vaaka näytti 90kg.
Hyi hitto, mitä olinkaan antanut itselleni tapahtua?! Olin kadottanut itseni jonnekin vaipanvaihdon, valvottujen öiden ja kiireisten päivien sekamelskaan. Juurikin nuo sinunkin kuvaamasi pienet omat hetket iltaisin, hyvän leffan ja voileipäpinon kanssa, olivat pitäneet minut viime vuosien aikana jotenkin kasassa. Niiden voimalla jaksoi taas seuraavan yön ja sitä seuraavan päivän.
Mutta loppujen lopuksi henkinen jaksaminen liikakilojen kanssakaan ei ollut hääviä. Ja itselleen oli todella vaikea myöntää omaa tilaansa, sitä vaan osti sovittamatta ale-rekistä kaikkein isoimman koon housut (ne jotka eivät olleet kellekkään muulle edes kelvanneet ja olivat siksi siinä alessa) Vähän vaan testasi, että joo kyllä tää vyötärö joustaa, ehkä nää mahtuu :/
Minulla oli tuossa vaiheessa jopa itsetuhoisia ajatuksia. En osaa näin jälkikäteen edes sanoa kuin "vakavia" ne olivat, en tosissani ehkä kuitenkaan olisi itselleni mitään tehnyt. Mutta pohjalla olin.
Ymmärsin lopulta itsekin, että jotain on tehtävä, ihanat lapseni ansaitsisivat paljon paremman äidin. En oikeastaan missään vaiheessa tehnyt tiukkaa päätöstä, että NYT minä laihdutan. Homma vain alkoi edetä pikku hiljaa. Ensin aloin käymään kävelyllä aina kun lapset olivat kerhossa. Aloin myös liikkumaan mahdollisimman paljon lasten kanssa. Isommat jaksoivat jo ajaa itse pyörillä pidempääkin lenkkiä ja nuorin kulki minun jopparillani.
Puntarilla tälläinen pienen liikunnan lisäys ei vielä näkynyt, ruokahalu oikeastaan vain kasvoi.
Mutta mieli piristyi, jaksoin jo ajatella, että hiuksetkin voisi leikkauttaa ja olisihan se kiva, että sitä joskus mahtuisi muihinkin kuin niihin kammottaviin ale-rekin rytkyihin. Aloin käymään lenkillä tavoitteellisemmin, "opettelin" juoksemaan. Nyt liikunnan lisääminen muutti jo ruokailutapojanikin. Ei tehnytkään enää mieli lösähtää voileipävuoren kanssa sohvaan, kun tuntui, että hikinen lenkki olisi silloin mennyt ihan "haaskuun".
Ja sitten homma taas eteni, löysin itseni kuntosalille, hankin lisää tietoa terveellisestä ruokailusta.
Ja arvaa mitä, nyt mä painan 65kg, juoksen 10km vaivatta, nostan punttia ja olen äärettömän onnellinen ja iloinen ja jaksavainen äiti!
Eli tämän pitkän tositarinan opetus on AP se, että sinäkin pystyt siihen! Tartu hommaan NYT ja tule vuoden päästä kertomaan, että KYLLÄ säkin onnistuit!!!
Älyttömästi tsemppiä!
Tsemppiä kovasti myös muille saman asian kanssa kamppaileville. Me pystymme tähän! Me pystymme laihtumaan!
T: ap joka palasi juuri 6 km rivakalta sauvakävelylenkiltä
läskit jää niin että mäjähtää. Ja tulee vielä lisää.
Mikä lie, mutta itselle käynyt juuri samoin.
t. entinen 60-kiloinen