Mitä voin tehdä, kun mieheni ei enää rakasta minua?

Olen 200 % varma, että hänellä on toinen.



Olen pahoillani.



Done that, been there. Juuri, täsmällisesti samoilla sanoilla. Ja olen huomannut, että repliikit ovat kaikilla toisen naisen löytävillä tismalleen samat.

Ei ole sellaista ehtinyt hommaamaan. Varmaan olisikin, jos olisi joku sen huolinut :D

eipä siinä ole sitten paljoa tehtävissä.



ansaitsetko todella noin ikävästi käyttäytyvää ukkoa?

et.

Minunkin mieheni kielsi sen loppuun asti. Vasta puoli vuotta eron jälkeen hän myönsi. Ja on miesvaltaisella alalla töissä. Mutta yksi nainen oli sinnekin eksynyt.

Ei hän osoita mitenkään kiinnostustaan minua kohtaan, paitsi silloin kun haluaa seksiä. Olen odottanut parempaa aikaa jo useamman vuoden. Mies on sitä mieltä vain, että lähde vain, jos haluat. Välillä itsekin miettinyt eroa. En ole koskaan ollut tällaisessa suhteessa, olemme eläneet yhdessä reilun kahdeksan vuotta. Kriisejäkin on käyty läpi, mutta tämä yhdessäolo on muuttunut niin tyhjäksi. Ei meillä ole mitään puhuttavaakan yhdessä. Olen aika onneton, eikä mieheni ole valmis tekemään mitään minun eteeni. Sensijaan minun tulisi nähdä kovastikin vaivaa hänen eteensä: käytännössä tehdä kaikki yksin ja sitten hän olisi tyytyväinen saadessaan jatkaa poikamieselämäänsä.



En edes voi "uhkailla" erolla, kun se ei vaikuta mitenkään. Hän on melkein tyytyväinen, että sen kun sitten lähdet, ei ilmekään värähdä. Se tuntuu pahalta.

Lisäksi haluaisin vaihtaa asuntoa yms. suunnitella elämää. En pysty siihen mitenkään, kun toinen ei ole keskusteluyhteydessä ja väittää, että minä olen se, joka haluaa erota.



Lapset hoidamme ok, pystymme olemaan riitelemättä isommin heidän nähden jne. Tunnen vain olevani umpikujassa. Olen itkuisin silmin miettinyt, olenko tehnyt elämäni virheen. Lapset ovat parasta mitä mieheltäni olen saanut ja heitä en vaihtaisi mihinkään, mutta isä voisi kyllä olla toisenlainen.



Hän nukkuu vapaapäivänsä, eikä tee kotitöitä( vuorotyössä) Iltaisin tehnyt niitä tänään sitten, kun olisin olettanut hänen haluavan viettää aikaa minun kanssani.

Tunteiden puuttuminen on masennusoire. Kun masennus hoidetaan, tunteet palaavat ja avioliittonne voi jatkua.



Ei aina ole kyse toisesta naisesta.

...viittaa masennukseen, samoin se, että hänelle on ihan sama vaikka ottaisit eron - se on tarkoituksettomuuden tunnetta, joka liittyy masennukseen. Hän tuntee ehkä olonsa niin arvottomaksi, ettei ansaitse sinua ja perhettään.

Myös minun mieheni puhui minulle noilla sanoilla, ja hän sai diagnoosiksi keskivaikean masennuksen. Ei todellakaan ollut muita naisia, kun ei ollut halua eikä kykyä :(

ja työterveyshoitaja oli todennut masentuneeksi jollain testillä. En vain tiedä miten saisin mieheni hoitoon? Lääkäriin ei vain lähde ja jos mainitsenkin sanan masennus, hän loukkaantuu minulle siitä. Olen selittänyt, ettei se tee ihmisestä huonompaa yms. Hän vain olettaa, että minun pitäisi hyväksyä ja "tukea häntä enemmän". En tiedä mitä enemmän voisin vielä tehdä, kun itse kamppailen jaksamisen äärirajoilla hänen jaksamattomuuden ja vuorotyön/työmatkojensa vuoksi.

että mitä hän minulta odottaa? Ja että mitä voisin tehdä toisin? Myönnän, että välillä hermostun siihen saamattomuuteen ja jatkuvaan väsymykseen.

Mistä osaisin hakea hänelle apua ja kuinka saisin hänet auttamaan itse itseään?

Alle kouluikäisiä kaikki.

ei ole ongelmia ollut, he ovat päivähoidossa, ovat normaalisti kehittyneitä, leikkivät, syövät ja nukkuvat ok. ap

Keinoja, joita kannattaa kannustaa miestä kokeilemaan, ovat ainakin

- liikunta, erityisesti hikiliikunta kuten juoksu

- D-vitamiini

- valohoito syksyisin (ei ehkä enää)

- kalaruoka 2 x viikossa, etenkin rasvaisia kaloja



Näistä kaikista on tutkimustietoa. Lisäksi suosittelen kaikkea luovaa tekemistä, olipa se sitten kirjoittamista, soittamista, maalaamista, remontointia tai auton rassaamista, sekä meditointia.