Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olette kaverini kommentista lasten hankintaan?
12.04.2011 |
Eli kaverini on naimisissa ja lapseton, 28-vuotias. Hän sanoi kerran, että EHKÄ haluaisi lapsia. Näemme aika harvoin ja viime viikonloppuna kysyin häneltä, että onko heillä vauvasuunnitelmia. Kaverini sanoi, että joo on mutta ei vielä, koska taloudellinen tilanne on epävarma. Kaverini on määräaikaisessa työsopimuksessa, hänen miehensä ihan hyvässä (vakituisessa) työsuhteessa. Hän sanoi, että jos hän saa hyvän työpaikan ja pääsee kivasti uransa alkuun, voi vauva sitten olla tervetullut. Yritin kannustaa kaveriani heittämään ehkäisyn pois jo nyt, sillä vauvaa ei välttis heti ala kuulumaan. Hän sanoi, ettei uskalla sillä on työuransa suhteen vielä varsin alussa, eikä halua tippua kelkasta. Lisäksi puhui siitä, että heidän nykyisellä tulotasollaan lapsen hankinta on riski (siis yhden ihmisen palkalla). En tiedä hänen miehensä tarkkaa palkkaa mutta ihan keskivertoa parempi se on. Tosin he asuvat Helsingin keskustassa, eli varmasti asumiskulutkin ovat isot. Lisäksi ovat suunnitelleet muuttoa ulkomaille, erääseen suurkaupukiin, joten siinäkin varmaan sitten asuminen tulee maksamaan aika paljon perheasunnossa.
Mitä olette mieltä, onkohan tässä taustalla jotain muutakin? Kysyn siis lähinnä sen takia, että haluan ymmärtää häntä paremmin. En kehtaa siis häneltä itseltään tiukata asiaa. En halua tyrkyttää omaa elintapaani, me olemme tehneet neljä lasta alle 25-vuotiaana sillä periaatteella, että elämä kantaa.
Kommentit (19)
että kaverisi ei vain uskalla kertoa, että sen mies ei halua lasta ja näin keksii jotain taloushömppää. Tai sitten heillä on hedelmällisyysongelmia ja ei pysty siitä puhumaan ihmiselle jolla on jo lapsia.
Muuten tossa ei ole mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverillasi on ihan hyvät syyt olla tekemättä vielä lapsia. Sinun ajatustapasi taas on minulle vieras. Elämä ei aina kanna ja on vastuutonta vaan mennä ja tehdä lapsia piittaamatta esim. perheen taloudesta tuon taivaallista.
Ensinnäkin, mitä ihmettä kyselet, aikooko toiset tehdä lapsia? Eihän se sulle kuulu. Ajattelepa, jos on vaikka tullut keskenmeno ja sinä menet kyselemään?
Kaverisi vaikuttaa fiksulta. En itsekään olisi suostunut äidiksi 28-vuotiaana, jos elämäntilanne ja tulot epävarmalla pohjalla. Tein eka muksuni 31-vuotiaana ja tärppäsi eka kierrosta, kun ehkäisy jätettiin pois.
Kyllä minullekin tuputettiin tuota elämänmallia, mutta olen hyvin tyytyväinen, että pidin pääni ja toimin niin kuin itse halusin. En minä muille elämääni elä ja tanssi kaverin toiveiden mukaan.
että kaverisi asiat eivät kuulu sinulle pätkän vertaa!
saavasi vastauksen tähän kaveriasi koskevaan aisaan? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haloo kaveris on fiksu ja muutenkin sillä aikaa sinne 45v asti hankkia niitä lapsia joten mitä sä tyrkytät sun näkemyksiäs sille :D se nyt sentään haluaa varman pohjan elämälle ja lapsille ja se ei ole sinun ongelmasi :D
Toisten talous, urasuunnitelmat tai lastenteko ei kuulu sulle pätkääkään. Ihme tyrkyttäjä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että ihmiset osaavat olla uteliaita!
Kaverillasi on ihan hyvät syyt olla tekemättä vielä lapsia. Sinun ajatustapasi taas on minulle vieras. Elämä ei aina kanna ja on vastuutonta vaan mennä ja tehdä lapsia piittaamatta esim. perheen taloudesta tuon taivaallista.
Kaiken pitää olla täydellistä, ennenkuin lapsia uskaltaa edes ajatella. Sitten ollaankin yli 30-vuotiaita jne...
Itse olen saanut kesken opintojen ekan lapsen (suunnittelematon) ja toisen sitten opintojen ja parin työvuoden jälkeen. Olen enemmän kuin tyytyväinen, että sain ekan lapsen jo 25-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kaverisi ei vain uskalla kertoa, että sen mies ei halua lasta ja näin keksii jotain taloushömppää. Tai sitten heillä on hedelmällisyysongelmia ja ei pysty siitä puhumaan ihmiselle jolla on jo lapsia. Muuten tossa ei ole mitään järkeä.
Eikö nimenomaan talouden suunnittelu pidemmällä tähtäimellä ole järkevää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokee taloudellista vastuuta lapsistaan. Av-maailmassa on suorastaan suotavaa roikkua tuilla ja tehdä lapset keskenkasvuisina teineinä...
Asia saattaa tulla ystävien kanssa puheeksi ja halukkaat voivat kertoa omia kokemuksiaan, mutta itse en kysyisi asiaa keneltäkään noin suoraan. Olen kokenut tosi kiusallisiksi tilanteet, joissa asiaa on kyselty enkä ole halunnut kertoa, että itse asiassa yritämme jo, ei vaan tärppää :(
Luulen, että ystäväsi miehensä kanssa ei vielä ole henkisesti valmis lapsen hankkimiseen, eikä siinä mitään. Kypsyttelevät ajatusta miettien perheen tilannetta ja sopivaa hetkeä. Kyllähän sitä tiukalla budjetilla pärjää jos on pakko, mutta miksi pitäisi, jos muutenkin on sellainen olo, että ei ole vielä mikään kiire.
Itse olen saanut esikoisen, kun asuimme kaksiossa, miehen palkka oli pieni ja oma työsuhteeni määräaikainen. Pärjäsimme kyllä ja olin onnellinen, mutta myönnän, että kakkosen kanssa moni asia oli helpompi, kun asuimme omakotitalossa, miehen tulot olivat paremmat ja itsekin tiesin, mihin työhön palaan hoitovapaan jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ei millään ymmärtänyt, että minusta elämätilanteemme ei ollut sovelias lapsen tuloon. Kaveri oli hankkinut lapset opiskelujen lomassa, asui opiskelijamiehensä ja lastensa kanssa vuokra-asunnossa, joka oli tarkoitettu perheellisille opiskelijoille. Elivät kädestä suuhun, hyvin niukasti ja puitteiltaan vaatimattomasti, olivat onnellisia lapsistaan. Mutta kun se ei ollut sitä elämää, jota minä olisin halunnut. Kaipasin taloudellista turvallisuutta, rahaa muuhinkin kuin elämän vältämättömyyksiiin, kokea kaikenlaista ennen lastenhankintaa.
Ja kuinkas kävikään. Muutaman vuoden kuluttua erosin miehestäni, joka osoittautui pettäjäksi, samoin tämä "kaverini", vaikka onkin edelleen miehensä kanssa naimisissa. Olin sinkku monta vuotta, tapasin ääliömiehiä, kunnes löysin sen oikean ja hänen kanssaa tiesin heti, että haluan lapsia. Ensimmäisen sain 35-vuotiaana, toisen 37-vuotiaana ilman mitään hoitoja. Pitääkö vielä mainita, että olen erittäin onnellinen. Myös siihen päätökseen, etten silloin aikaisemmin hankkinut lapsia.
Anna asian jo olla. Ei kuulu sinulle millään lailla enempää! Spekuloida ja arvoilla voi vaikka kuinka paljon, siltikin todellinen syy voi jäädä sinulta uteliaalta tietämättä tai sitten jo sait kuulla sen fiksulta kaveriltasi itseltään!
Kaverisi ei välttämättä tosissaan edes ole ajatellut lasten hankintaa eikä se tunnu hänestä yhtään ajankohtaiselta. Itse olen nuorempi, mutta varmasti vastaisin noin, koska en vielä halua lapsia. Kaverisi iässä kyllä kerkeää vielä lapsen saamaan vaikka ei tänä tai ensivuonna kiirehtisi.
Monesti eri maiden välillä muuttaneena myös ymmärrän jos ei halua hankkia lapsia silloin kun on muuttamassa. Muutto on aina hieman haastava jos kumppani ei ole siitä toisesta maasta johon muuttaa.
Kaikkien ei myöskään tarvitse hankkia lapsia ja iso osa löytää elämäänsä sisältöä muistakin asioista, joten ehkä he eivät vielä halua lasta kun se perhe-arki ei houkuta.
ei kannata kysyä koska aikoo hankkia lapsia. kerran kysyin ja vastaus tuli ihan okeitusti - olen kyllästynyt uteluihin, emme voi saada lapsia vaikka kuinka halutaan. Hoidot käyty ja kuitenkin lasta ei tule. Sattuttaa kun kaikki huomauttavat asiasta. Niin kuin emme olisi oikeita ihimisiä.
Tästä opin että en ikinä kysy keneltäkään. Huomasin itse, että kuin sain enismmäisen lapsen kaikki kyselivät että koskas tulee toinen. Se oli kiperä paikka koska sain monta keskenmenoa.
Hyvät äidit älä kysy, anna toisen kertoa jos haluaa....
Eiköhän asia ole juuri näin kuin mitä hän sanookin. Minullekaan ei noin nuorena ollut ajankohtaista lastenhankinnan miettiminen. Harkinnan aika oli kolmekymppisenä, ja silloin päätin olla hankkimatta lapsia.
Jos nyt jotain synkkää salaisuutta haluat kaivaa taustalta, niin ehkä on hedelmättömyyttä, mies ei halua. Tai ehkä kaverisi ei halua itse. Minun on vaikea sanoa suoraan esim. monen lapsen äidiksi nuorena tulleelle, että lapset eivät ole tervetulleita.
eli ajateltu on, mutta ei kannata vielä, ja ihan tottakin. Ei ole keneltäkään pois, että suunnittelee asioita pidemmälle ja varmistaa taloudellisen turvan. Yhden palkalla ei niin helpolla selviä, totta.