Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pelottelinko liikaa lapsia?

Vierailija
12.04.2011 |

Mulla on kaksi vilkasta poikaa: 5 v ja 6,5 v. Olen lähdössä ystäväni ja hänen suurin piirtein samanikäisten lasten kanssa kesällä etelään. Matka on ensimmäinen eroni jälkeen, ja vähän jännittää kun on periaatteessa ainoa vastuussa oleva aikuinen.



Poikani ovat vilkkaita, toinen vielä villimpi. Minua kammottaa ajatus, että eksyisin lapsista esim. lentokentällä tai kaupungilla ja että joku kaappaisi yksin kulkevat lapset.



Siksi puhuin heille, että on olemassa pahoja ihmisiä, jotka varastavat lapsia eivätkä palauta niitä vanhemmilleen. Kerroin, että siksi käymme aina yhdessä allasalueella vessassa eikä yksin saa mennä eikä jäädä mihinkään, ei saa lähteä karkuteille ja kaupungilla yms. täytyy pitää äidin kädestä kiinni.



Pelottelinko lapsia liikaa? Haluan vain takoa heidän päähänsä, miten tärkeää on, että he varmasti tottelevat ja ovat lähelläni.



Onko jollain jotain muuta vinkkiä matkalle?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
12.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

koska tottahan tuo valitettavasti on. Jos pojat ottavat tuon tosissaan niin ihan hyvä keino estää heitä karkailemasta jne.

Vierailija
2/7 |
12.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tottahan tuo on. Onneksi teitä on kuitenkin ilemisesti kaksi aikuista matkalla niin on helpompaa vahtia tavaroita ja lapsia. Hienosti se menee varmasti,, hyvää lomaa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
12.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäkin olen sanonut nuo samat asiat lapsilleni ja silti vielä luottavat ihmisiin.

Vierailija
4/7 |
12.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

näistä on meilläkin puhuttu, enemmän aina ennen lomareissuja.



Sanoin myös vilkkaammalle lapselleni, että jos ei pysy ihan läheisyydessäni näkymättömän narun turvin, laitan ihan näkyvän narun meidän housunlenksuihin kiinni :) On aina totellut hyvin, ei olla tarvittu näkyvää pidikettä! Heh.

Vierailija
5/7 |
12.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja muut yhteystiedot, jos sattuu lentokentällä katoamaan tms. Etenkin lentokenttä oli mielestäni jo yhden lapsen kanssa pelottava, etelä-euroopassa ovat vielä jotenkin epäjärjestelmällisiä halleja.

Vierailija
6/7 |
12.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

valitettavasti monet suomalaisäidit eivät ymmärrä,että ulkomailla ei ole niin turvallista kuin Suomessa,jos ei tämäkään enää mikään lintukoto ole.Paljon matkanneena ja ulkomailla asuneena väittäisin että monet pitäisivät monia suomalaisäitejä tosi vastuuttomina!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
12.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asutaan ulkomailla suurkaupungissa, ja kaikenlaisia hiuksianostattavia tapauksia on täälläpäin tapahtunut vähän väliä. Lasten turvallisuuteen täytyy suhtautua vähän toisella tarkkuudella kuin siellä koti-Suomessa.



Koin kyllä kovasti syyllisyyttä siitä, että niin ahdistavan asian lapsille kerroin (ovat samanikäisiä kuin ap:n). Mutta kun se on totta. Lohduttauduin sillä että kaikki vanhat kansansadut on kautta historian olleet täynnä ihan vastaavia, ahdistavia juonenkäänteitä.



Olen opettanut miten toimia erilaisissa tilanteissa, esim. vanhemmasta eksyessä. Puhelinnumerot on opeteltu ulkoa ja hätätilanteessa tulee apua pyytää itse (eikä odotella sitä tyyppiä joka itse lähestyy esim. eksyneen oloista lasta!) ja mieluiten naiselta (tämän olen tosin selittänyt lapsille sillä, että "jotkut miehet ei aina oikein tajua millaista apua lapsi tarvitsee", vaikka femnisti minussa vähän kiristelikin hampaitaan).



Aina johonkin uuteen leikkipaikkaan tai muuhun tilaan mentäessä olen antanut selvät toimintaohjeet - mihin saa mennä, mihin ei. Olen listannut ihan tarkkaan kenen mukaan saa lähteämissäkin, ja milloin taas pitää käydä ensin kysymässä lupa äidiltä. Karkin saa ottaa vierailta vasta kun on ensin kysynyt luvan äidiltä jne.



Ja olen sanonut myös ihan suoraan että kaikkia aikuisia ei täydy totella tai uskoa, että on myös sellaisia jotka valehtelevat tai haluavat ihmisille salaa pahaa, tosin niitä on tosi harvassa ja suurin osa on kuitenkin ihan kilttejä. Mutta että jos lapselle tulee outo tunne joistain ihmisestä, tai jos ei tykkää siitä mitä tämä tekee, niin sitä tunnetta kannattaa uskoa ja sen voi kertoa äidille.



Lastahan ei voi silti laittaa vastuuseen omasta turvallisuudestaan. Meidän lapsilla on hyvin konkreettiset ohjeet miten toimia milloinkin, mutta tosiasia on silti, ettei sen varaan voi laskea, vaan että vanhemman täytyy pysyä riittävän valppaana.



Ja sitten tulen käymään Suomessa ja katselen ihmeissäni, miten pienet ekaluokkalaiset marssii tienviertä kotiinpäin ihan ilman saattajaa... :-D